Miten vanhana voisit vielä kuvitella yrittäväsi lasta?

Lapseton 27v. Maho lehmä

muut tehkööt myöhemmin jos haluavat.

Nyt olen 30+ yhden lapsen äiti. Nyt ajattelen, että lapset on oltava tehtynä ennen kuin täytän 40.

Ehkä joku 38 v olisi minulle ollut maksimi-ikä. Onneksi on kolme lasta tehtynä, ei enää tarvitse yrittää.

mutta varmaan 40 tienoilla. Olisin 60v kun lapsi olis aikuinen ja musta se alkais olla aika raskasta.

Kun vanhemmuus ei lopu lapsen täysi-ikäisyyteen vaan haluaisin olla tukena myös lapsen aikuisiälläkin.

nyt 33v ja itse tekisin viimeisen alle 38 vuotiaana. Nyt lapsia kaksi. Toisaalta elämä menee kuitenkin painollaan eli mistä sitä ikinä tietää.

Miehen taivutteluun voi mennä muutama vuosi, joten vastaan 45 v =)

40 on kyllä ihan liikaa.

mutta sekundääristä lapsettomuutta podettiin, ja 2,5 v meni tärppiin :(

Nyt 35 v, ja kerkeän täyttämään 36 v, kun pari kuukautta synttäreitteni jälkeen meille on vihdoinkin tulossa kauan kaivattu vauva ;)

Joka jäänee perheemme kuopukseksi ;)

sittne kun olin 35v. elämäntilanne ei ollutkaan sellainen että ois huvittanut alkaa lapsen tekoon, ajattelin ettäö odotan kun olen 40v. no sekin ikä tuli ja meni enkä tuntenut että olen vielä silloinkaan valmis äidiksi. Nyt olen 50v. ja eikä lapsia ole vieläkään, eikä se kyllä harmita ollenkaan.

harkitaan vielä kolmatta, mutta en tiedä jaksanko kuitenkaan sitä yö heräämistä. jotenkin vaan tuntuu, että meille yksi vielä mahtuis, mutta mietin vielä asiaa, mies haluisi kolmannen. on mua 4v. nuorempi.

Vierailija:

harkitaan vielä kolmatta, mutta en tiedä jaksanko kuitenkaan sitä yö heräämistä. jotenkin vaan tuntuu, että meille yksi vielä mahtuis, mutta mietin vielä asiaa, mies haluisi kolmannen. on mua 4v. nuorempi.

Silloin, vielä kolmikymppiseks, ei tahtonut 12 h riittää ja nyt 5-6 h on ihan ok. Heräilen ja valvon osan yötä muutenkin, silti suht pirteänä seuraava päivä. t: 15

En ole vielä asettanut mitään yläikärajaa lapsensaantihaaveelle, mutta ei se ainakaan 40v. ole!



Olen myös miehetön, joten en ole vielä saanut alkaa yrittääkään.. Sitä miestä ei kohdalleni ole osunut, joka haluaisi kanssani lapsen. Useampi pitkä parisuhde takana, mutta joka kerta mies " ei vielä" ollut valmis perheen perustamiseen. Ja perusti sen heti mua seuraavan kanssa... :(



Parhaillaan mietin vakavasti hankinko lapsen yksin? Onko se itsekästä? Kun olen koko ajan sanonut, että jokainen lapsi ansaitsee sekä isän että äidin (vaikka monet liitot päättyvätkin eroon). Mitä vaihtoehtoja mulla on? Hankinko lapsen " baarista" miehen iskemällä ja tietämättä tästä mitään, ja kertomatta hänelle koskaan? Vai menenkö pankkiin? Vai adoptoinko?



Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan ainakin yrittää saada biologisen lapsen. Lähipiirissäni on myöhään äidiksi tulleita seuraavasti:

- nainen 40v. kun esikoinen syntyi, 42v. kun toinen lapsi

- nainen 45v. kun ainokainen syntyi (6 keskenmenon jälkeen)

- nainen 40v kun esikoinen syntyi (oltuaan 10v miehen kanssa), 45v. kun toinen lapsi syntyi

- nainen 43v. kun esikoinen syntyi, oltuaan yli 10v. naimisissa,

- nainen 43 kun raskautui ekaa kertaa, synnytti kuolleen lapsen :(



Joten, vaikka riskejä tottakai on, on kuitenkin mulle " luonnollista" , että lasta saa todellakin ainakin yrittää vielä tossa 40-vuotiaana.

(kaksi vuotta aika saada se kolmas lapsi, sitten haaveeni murskattu)

Vierailija:

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan ainakin yrittää saada biologisen lapsen. Lähipiirissäni on myöhään äidiksi tulleita seuraavasti:

- nainen 40v. kun esikoinen syntyi, 42v. kun toinen lapsi

- nainen 45v. kun ainokainen syntyi (6 keskenmenon jälkeen)

- nainen 40v kun esikoinen syntyi (oltuaan 10v miehen kanssa), 45v. kun toinen lapsi syntyi

- nainen 43v. kun esikoinen syntyi, oltuaan yli 10v. naimisissa

Mutta tuskin kannattaa lähteä spekuloimaan tätä asiaa nyt, kun olen vasta 25-vuotias yhden lapsen äiti.

Nyt 32v ja kolme lasta- toivomme vielä yhtä tai kahta lasta, mieluiten vielä kaksi.

ja vauvakuumetta on ollut vuoden verran. Mies ei enää kolmatta lasta halua. Olen ajatellut, että jos miehen mieli ei muutu (väkisin en aio painostaa) siihen mennessä kun täytän 38, niin sitten haave heitetään toteutumattomien unelmien koriin.



Jo edesmennyt äitini oli 38 kun minut sai (ainoansa). Äiti kuoli, kun olin 33-v. eli sain kuitenkin elää hänen kanssaan koko lapsuuteni, nuoruuteni ja vielä ison osan aikuisuudestanikin. Ja koskaan ei äidin ja isän ikä ole minua mitenkään haitannut.

Arvaatkohan kuinka paljon lapsesi häpeävät suvaitsematonta ja kirjoitustaidotonta äitiään!!



Vierailija:

voi lapsi raukkoja, mikä häpeä :(

Nyt 22v ja 3kk vauvan äiti. Kaksi lasta haluaisin saada. Jos toista ei siunaannu ennen kolmea kymppiä, niin jää tekemättä.