Lue keskustelun säännöt.
Sanopaaka mielipiteenne
01.04.2008 |
Minulla ja miehelläni on yksi yhteinen lapsi, lisäksi minulla kaksi ennestään. Kaikki lapset ovat alle kouluikäisiä. Nyt mieheni haluaisi vielä ainakin yhden lapsen ja itsestäni taas tuntuu että tämä jo riittääisi. Mies puhuu tyyliin että " sitten kun se neljäs syntyy" tai ' " ellet ole jo raskaana" vaikka olen ihan avoimesti sanonut useinkin etten usko enää jaksavani taas uutta raskautta ja uutta vauvaa. Kun käymme paikassa missä on pieni vauva, mies tarkkailee reaktioitani ja kyselee vauvakuumeen perään. Tilanne jotenkin ahdistaa, vaikka mies sanookin ettei asiasta tarvitse puhua, mutta tunnen että odottaa koko ajan milloin olen " valmis" . Toisaalta hän on tehnyt paljon meidän eteemme, huolehtii lapsistani kuin omistaan niin taloudellisesti kuin muutenkin ja jätti työpaikan, ex-puolisonsa ja paikkakunnan takiamme. Nyt tuntuu että vaikka en itse enää haluaisi välttämättä lasta niin olen sen jotenkin velkaa miehelleni. Toisaalta, täytyyhän minunkin haluta lapsi. Kokemuksia?
Kommentit (5)
Enpä usko, että tulet ikinä katumaan oman lapsesi syntymää !
nimim. kokemusta on just samasta tilanteesta. Nyt lapsia 2 entistä + 2 nykyistä. Mutta nyt saa riittää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama tilanne kun sinulla eli mulla 2lasta ennestään ja yksi yhteinen Haluan kyllä sen nelosenkin jos vaan meille suodaan mutta tällä hetkellä nuorin on 1-vuotias ja olen ollut todella uupunut niin aloitetaan yritys joskus parin vuoden päästä Mies ymmärtää hyvin etten nyt jaksaisi lisää lapsia Haluan olla hyvä ja jaksava äiti näille kolmelle Olisiko teillä mahdollista miehen kanssa keskustella ja sopia että ottaisitte vauva asian puheeksi vaikka parin vuoden päästä siloin jaksamisesi voi olla jo parempi?
teillä kuitenkin 3 pientä nyt kotona ja vaatii varmasti voia Meillä on yksi jo koulussa ja 2 kotona niin silti on välillä rankkaa Sinula on myös oikeus olla synnyttämättä enää yhtään lasta jos ssinulle se paras ratkaisu =) Voimia!
Ja minä olen ollut aina se joka on haaveillut suuresta perheestä ja aikoinaan ex-miestäni sain taivutella lastentekoon. Nyt kun on mies joka on mitä parhain isä niin minä alankin kaivata omia juttuja. Mutta todellakin, harva mies olisi tehnyt mitä mieheni on tehnyt meidän eteemme ja haluaisin myös tehdä vastaavasti antaa miehelleni mitä hän haluaa.
niin tämä ei varmasti ole sopiva rako alkaa sitä vauvaa yrittää, mutta onneksi olemme vielä nuoria niin parin kolmen vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen kun isommat aloittavat koulun. Mukava kuulla että vastaavia tilanteita on muitakin! Sitä vaan pelkään että jos minusta sittenkin tuntuu samalta etten jaksaisi, no sitä on turha surra etukäteen.
mutta toisaalta, hän on uhrautunut eteenne, olisiko sinun vuorosi välillä? Sellaistahan se yhteiselo on, saamista ja antamista. Jos talous ja henkiset ja fyysiset voimavarat antavat myöten, miksei. Kyllä sä varmasti sitä nelostakin rakastat :)