Lue keskustelun säännöt.
Vammaisen oikeus omaan lapseen, mitä mieltä.
31.03.2008 |
Kyseessä etäinen sukulaisperhe, jonka kanssa ei juurikaan olla tekemisissä, ja siksi termit yms. vähän hakusessa.
Mutta stoori on tämä: parikymppinen sukulaistyttö on kehitysvammainen. Asuu pois kotoa mutta jossain valvotuissa oloissa, eli pari kertaa päivässä käy joku katsomassa miten homma hoituu ja onko kaikki ok, vanhemmat myös käy päivittäin ja huolehtivat tytön asioista ja tekemisistä. Tyttö seurustelee toisen kehitysvammaisen kanssa, ja haluaisi nyt lapsen. Äiti toivoo ettei tytärtä rohkaistaisi, koska tyttö ei kykene huolehtimaan oikein itsestään (poikaystävä samanlainen), niin miten sitten lapsesta, joka todennäköisesti jäisi isolta osalta mummin hoidettavaksi. Muutamat tytön hoitajat tmv ovat kuitenkin olleet kannustavia tytön ajatuksille.
Mitä mieltä? Onko oikein kannustaa ihmistä joka ei kykene huolehtimaan itsestään hankkimaan lapsia? Saako vammaisen äiti puuttua lapsensa lisäänytmissuunnitelmiin?
Kommentit (28)
Saako hän hyvät eväät elämälle? Saako elää turvallisuuden lapsuuden, jossa hänen kehitystään tasapainoiseksi aikuiseksi tuetaan? Jos vastaus on ei, tai epävarmaa, pitää lapsi jättää hankkimatta. Meidän itsekunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis päättääkö hänen asioistaan oma vanhempi tai virkaholhooja? Siinä yksi hyvä raja vanhemmuudelle. Lapsen hankkiminen ei ole pikkujuttu, ja ymmärrän että äiti on huolissaan. Jos vielä vauvan kanssa tuetusti selviäisikin, niin entä kun lapsi kasvaa? Valitettavasti en pidä hyvänä ideana minäkään, vaikka ymmärrän lapsen kaipuun.
Kaikki olivat yksimielisesti lapsen saantia vastaan, koska osasivat konkreettisemmin kuvitella, mitä arki kehitysvammaisten " lasten" ja vauvan huoltajana olisi olla.
Kyseessä siis sellaiset sukulaiset joita nähdään ehkä kerran viidessä vuodessa jossain sukukinkereissä, äiti soittelee kerran, pari vuodessa tämän tytön äidille.
-ap
ja jos aletaan vetää rajaa siihen, kuka saa ja kuka ei saa, niin hemmetin vaikeaahan se on. Saako pyörätuolissa oleva sinkku? Entä tasaisesti huonommaksi menevää kroonista sairautta sairastava, kun on tiedossa, että esim viiden vuoden päästä ei enää kävele? Saako sellainen kroonista sairautta sairastava, jonka lapsella on korkea riski syntyä saman taudin kanssa? Jne jne
Mutta toisaalta tuntuu siltä, että jo ko vammaisen vanhemmat ovat asiaa vastaan, tietäen, että heille koituisi lapsesta valtava vastuu ja vaiva, niin minusta vanhempia on silloin ehdottomasti kuunneltava. Onko oikein tehdä lapsi kokonaan toisten hoidettavaksi? (ja KUNPA kukaan ei vetäisi tästä allegoriaa päivähoitoon)
En tiedä. Onneksi ei tarvitse olla päättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ista lasta, niin miten vaikeaa se olisi kehitysvammaiselle?!
Jos on fyysisesti vammainen tmv. niin se ei ole este vanhemmuuteen, koska lapsesta voi kuitenkin huolehtia ja auttaa läksyissä ymv. ja ennen kaikkea jos vaikka oma vamma estää hoitamisen, niin järjestää lapselle turvallinen hoitaja.
Jos on älyllisesti " jälkeenjäänyt" tmv. niin heillä ei ole kykyä huolehtia lapsesta. Toki on eroja siinä onko 6- 12- vai vaikka 14-vuotiaan tasolla... Mutta kuitenkin.
Lapsihan voi joutua ihan kirjaimellisesti hengenvaaraan, jos vanhempi ei esim. tajua itse varoa kunnolla autoja tmv. tai jos ymmärrys ei riitä siihen että lapsi voi työntää maassa olevan sukkapuikon pistorasiaan tai syödä lattialle tippuneen nastan jne.
+Onko lapselle oikein, että jos hän on terve, niin hänen vanhempansa ovat kykenemättömiä huolehtimaan itsestään. Lapsen harteille voi jo varsin nuorena kaatua " huushollin pyörittäminen" , tyyliin 10-vuotias lapsi huolehtii perheen laskut jne. mitkä eivät tuon ikäiselle kuulu.
Äiti siis kertoi puhuttuaan puhelimessa tytön äidin kanssa. Tyttö siis sellainen, että tarvitsee monta vahtimis ja avustuskäytiä päivittäin ettei mitään satu (ei aina ymmärrä että joku on vaarallista, on esim. polttanut kynttilöitä kirjahyllyssä kirjojen välisessä kolossa jne).