Koiran hankintaa suunnitellaan

ei oteta selvää asioista ENNEN koiran tuloa.



hankitaan koira päähänpistosta

ja luovutaan sitten kun ei jaksa

juttu, että onko koiralle oikeesti aikaa. Jos ottaa ison koiran, sen kans pitää jaksaa lenkkeillä ja touhuta. Tietysti pienen koirankin, mut ei varmaan ihan yhtä paljoa...



Meillä on parivuotias labbis, ja hävettää myöntää että koiran kans touhuilu on jäänyt liian vähälle. Mutta se on niin rakas, että me ei voida poiskaan antaa :)

ei hankita riittävästi pohjatietoa.

ei hankita koiraa vastuuntuntoiselta kasvattajalta vaan pentutehtailijalta, jonka pennut ovat halvempia.

ei tuhlata aikaa ajatuksiin koiran kouluttamisesta.

ei oteta huomioon, että koiraan hyvin hoidettuna menee tolkuttomasti aikaa, rahaa, hermoja.

ei mietitä sitä todellista syytä, miksi se koira hankitaan.

ei ajatella koiran käyttötarkoitusta. (kerrostaloon hankitaan koira, jonka paikka olisi rotuominaisuuksien perusteella metsässä hirven perässä.)

nenkun koira edes ymmärtää EI:n merkityksen. Sitten tulee ongelmakoira, mennään ongelmakoirakouluttajalle, ja aletaan sitten vasta perehtyä miten pitäisi itse käyttäytyä, jotta koira mitään mistään ymmärtäisi.

Jos koiraa ei ole tarkoitus päästää sohvalle ja sänkyyn aikuisena niin sitä ei sitten kannata pentunakaan sallia.



Syömään mennään vasta sitten kun siihen on luvan saanut.



Omat koirat huomioin kotiin tullessa sitten vasta kun olen saanut vaatteet pois ja koirat ovat lähteneet tilanteesta pois ja rauhoittuneet aloilleen. Sitä ennen ne saavat pelkästään " kylmää" .



Nämä nyt tuli ekana mieleen. Mulla siis pelkkiä seurakoiria ollut ja asiaan en ole mitenkään vihkiytynyt.



Eikös se ole koirilla ja lapsilla vähän samat kasvatusmetodit. Johdonmukaisuus, johdonmukaisuus ja johdonmukaisuus.

ei saisi koiraakaan ;(



käykää koiratalossa

tai mahdollisesti naapureiden valittaessa ulvonnasta tai siinä vaiheessa kun sohva on puoliksi syöty.