Lue keskustelun säännöt.
G: Hölmöin tai vaarallisin tempauksesi lapsena? Mikä hävettää vielä aikuisenakin?
31.03.2008 |
Itse laitoin ikkunaverhon seinälampun päälle ja lampun tietysti palamaan. Valaisimen sisällä oli hehkulamppu joka poltti verhoon reiän. Onneksi äitini tuli pihatöistä sisään ja huomasi viritykseni, verho ei ehtinyt vielä syttyä palamaan.
Kommentit (81)
-Tuo kummien lapsi keksi uimahallissa " porealtaa" joskus 5-7 vuotiaana. Hän sitten fiksuna poikana esitteli äidilleen ja minulle tuota fantastista keksintöään ja kiljui suureen ääneen, että äiti, äiti. Mä keksin porealtaan. Kato, kun mun pyllystä tulee kuplia :D Kummia hävetti, muita nauratti. Ja tuo lapsen kirkas ääni kuului KAUAS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi oli niin pahan makuista litkua ettei pystytty kuin maistamaan.
Riitelin kerran, noin 5-vuotiaana veljeni kanssa pihassa. Veli taisi olla 4-vuotias. Suutuksissani heitin veljeä päähän kivellä sillä seurauksella, että veljen päähän tuli iso haava, josta vuoti paljon verta ja johon jouduttiin laittamaan monta tikkiä.
Olin jotain 5v kun isosisko ompeli nätin koristetyynyn. Jostain syystä sain päähäni istua sen päälle ja pissata siihen. Sen jälkeen laitoin sen sängyn alle piiloon. Muutaman päivän päästä löysin tyynyn siskon huoneesta ja haistelin sitä, et haiseeko se pissalle. Ei haissut. Oisko äiti löytänyt sen ja pessyt. Hyi hitto mua!
Olin jotain 7v. Isossa alamäessä poljin oikein lujaa, että pääsen ylämäen ylös. Pyörässä ei ollut kettinginsuojaa. Kumpparin varsi jäi hammasrattaan ja ketjun väliin ja kaaduin pyörän kanssa. Itkua väänsin, kun kumppari ei irronut eikä jalka irronnut kumpparista ja kuuntelin, kun naapurin traktori oli tulossa kohti ja mä makasin pyörän kanssa keskellä tietä. Lopulta se jotenkin irtosi eikä naapurin setä edes ehtinyt nähdä mua siellä makaamassa.
Minulla oli lemmikkikani siinä 8 vuotiaana. Luin sitten Uma Aaltosen kirjan ja sain päähäni, että munkin pitää laittaa kanilleni valjaat. Löysin äidin ompelulaatikosta leveää nauhaa ja värkkäsin siitä valjaat, puin ne kanille ja lähdin muka lenkille, ihan niinkuin naapurin tyttö koiransa kanssa. Aluksi meni hyvin ja kani loikki rauhallisesti omaa tahtiaan. Sitten se tajusi, että se oli köytettynä johonkin ja lähti revittämään tuhatta ja sataa tietä pitkin ja mä perässä. Lopulta se pysähty pusikkoon ja muistan kuinka sen sydän löi ihan hurjaa vauhtia ja pelkäsin, että se kuolee siihen. Eihän vanha kani opi valjaisiin ihan heti jos ollenkaa. Kyllähän se ois poikasesta asti pitäny opettaa.
Pitkospuilla on kiva ajaa pyörällä niin kauan, kun eturengas ei tipahda siihen väliin...
Ajoin isonveljen mopon (oli sellainen moottoripyörän näköinen mutta ihan mopo) ympäri. Se oli viritetty enkä tajunnu, että lähtee mutkassa käsistä. Muutaman kerran heitti perää ja sit meni ravin puolelle ja lensin sarvien yli ojaan. Katteet meni palasiksi. Jouduin maksamaan ne veljelleni. Olin tuolloin kuitenkin jo yläasteella. Ja oli kypärä onneksi päässä.
Tahallani härnäsin sisiliskoja, että ne katkaisivat hännän.
Keräsin poronpapanoita sisurasiaan ja yritin syöttää niitä pikkuveljille karkkeina.
Yläasteella olen ysillä ollut ihan kauhukakara ja tehnyt tosi ilkeyksiä. Niistä minut saattas kuitenkin tunnistaa, joten en oikein uskalla monesta kertoa. Kerran varastimme kananmunia kotitalousluokan varastosta ja nakkelimme ne seuraavalla tunnilla tauluun ja katosta roikkuviin karttoihin. Varmaan kivaa oli siivoojilla.
Toisella kertaa väärensimme välipalalapun, että saisimme syödä enemmän. Välipala siis haettiin ruokalasta ja syötiin luokissa. Välipalana oli viiliä ja hilloa. Syötiin niin paljon kuin jaksettiin ja nakeltiin loput luokan seiniin. Ja luokka oli sama, missä munatkin nakeltiin. Oli niin reppanaope, et ei uskaltanu tehä meille mitään. Ei nämä minun päästäni tulleet, mutta tein porukan mukana. Mutta se oli mun ajatus, että kun ope sitten lähti hakemaan rehtoria luokkaan, pudotin hänen avonaisen käsilaukkunsa toisen kerroksen ikkunasta pihalle. Sinne ne levis pitkin pihaa...
Ihan kamala olen ollu murkkuna ja silti ilman rikosrekisteriä ja tavallinen äiti nyt...mut osaan varautua omien tekemiseen, kun ite kaikkea tehnyt.
hänen nimensä nuppineulalla raaputtamalla. Aika isoin tikkukirjaimin. Olin 8v. En tajunnut sitä tehdessäni tekeväni mitään pahaa, mutta jälkeenpäin hävetti ihan älyttömästi! Tuolit oli tosi karseen näköset sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalathan sen kokoisilla jo osuvat maahan joten on aika helppoa ja helpon näköistä. Olin aika pieni kun olin äitini pyörän kyydissä ja yhtäkkiä päätin yrittää. Humps, siellä makasin maassa polvet verillä, ihme ettei luita mennyt poikki kun vauhdista niin pikkuisena hyppäsin pois. Äitini vähän ihmetteli että mitä mä oikein ajattelin.
nää on kivoja! katsotaan kuinka pitkä ketju tästä saadaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veistin puukolla sormeeni ison vekin. juuri oli kielletty ottamasta sitä puukkoa, mutta kun halusin.... en sit voinut tietysti kertoa että haava tuli, iso paperitukko sormeen, piiloon itkemään, ja tunti tolkulla puristin sitä sormea ennen kun sain vuodon lakkaamaan.
Isäni oli jättänyt jotkin talon pohjapiirutukset keittiön pöydälle, kun kävi vessassa ja mä ehdin sillä välin piirtelemään sellaisella paksulla tussilla siihen paperiin tikku-ukkoja, koska mielestäni paperi oli niin tyhjän näköinen.. Isäni kyllä antoi sellaiset huudot, että ette voi uskoakkaan. Olin tuolloin 5-6 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vieläkään ymmärrä mistä sain päähäni juosta kertomaan äidille että sisko jäi auton alle (asuimme melko vilkkaan tien varrella). Äiti oli lievästi sanottuna raivoissaan kun totuus selvisi! Hävettää vieläkin...
tein tulitikuista " nuotion" palavan kynttilän päälle. Mietin, miten saisin ison liekin sammumaan ja heitin päälle kattilallisen vettä. Liekit roihahtivat kattoon asti. Sammuivat sitten onneksi, ettei talo palanut...
Syksyn ensimmäisillä jäillä on leikitty monia monia kertoja, tosin vain sellaisissa paikoissa, missä tiesin olevan matalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä olisi uskonut että joku muukin on tehnyt tuon. Itse jouduin siitä sairaalaan pariksi päiväksi tarkkailuun ja ikää tais olla alle 5v
Se tuli kyllä ulos, kun niistin tarpeeksi kovaa.
Potkaisin naapurinpoikaa selkään, kun se jäi istumaan liukumäen yläpäähän eikä laskenutkaan heti alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä nyt pari kertaan innostuin ja meinasin jäädä auton alle kun lähdin juoksemaan kadun yli. Mutta teini-ikäisenä ja aivan nuorena aikuisena tein luottavaisena omaan haavoittumattomuuteeni joitain typeriä juttuja. Menin Pariisissa tuntemattoman miehen kyytiin, joka käyttäytyi koko ajan tosi, tosi kummallisesti. Kyllä pelotti ihan koko matkan ajan. Lopuksi antoi minulle poskisuukon ja sitten päästi autosta pois.
Hän kuitenkin ajoi minut sinne minne pitikin, ehkä koska kerroin, että siellä odottaa ystävä ja laitoin tälle tekstiviestiä, että missä olen. Kännykät olivat juuri alkaneet yleistymää eikä ystävälläni oikesti ollut kännykkää, mutta eihän mies sitä tiennyt kun siinä jotain viestiä muka lähettelin. Tai ehkä oli ihan kiltti, mutta vain outo. Tai sitten harjoitteli jotain ikävämpää juttua varten. En esim. tästä ole koskaan kertonut juuri kenellekään, koska jokaisen 19-vuotiaan naisen pitäisi tietää, että suurkaupungeissa ei kannata mennä tuntemattomien kyytiin.
Muitakin typeriä juttuja tein nuoruuden voimissani ja nyt vain mietin, että ONNEKSI ei koskaan sattunut mitään.
No mutku se on niin sopivan kokoinen sinne...
Vedän mä vieläkin nykyäänkin välillä herneitä nenään, eipä silti ;)
Veli yritti vääntää sitä hänen kädestään ja päästi yhtäkkiä irti jolloin mieheni löi veitsen täysillä omaan reiteensä pystyyn. Mojova arpi on vieläkin.
Eli viltti reunoistaan kiinni kirjahyllyyn ja tämä viritys oli " majan" katto. Sitten tietenkin joku keksi hypätä sen viltin päälle :-/
Koko se seinän levyinen ja korkuinen kirjahyllysysteemi kaatui meidän lasten päälle kirjoineen kaikkineen. Myös telkkari meni siinä rytäkässä.Ihme kyllä kukaan ei loukkaantunut pahemmin, mitä nyt mustelmia saatiin.
hänen äitinsä luo muka hädissämme kertomaan, että tämä veli oli luultavasti hukkunut läheiseen lampeen. Sitten tirskuimme nurkan takana kun äiti meinasi saada sydärin ja oli ihan vauhkona. Saimme kyllä elämämme huudot kun totuus paljastui.
Pimputtelimme myös ovikelloja ja juoksimme karkuun.
-Siskoni opetteli ajamaan ilman appareita ja pari vuotta vanhempi serkku auttoi. Meidän pihassa on pieni " mäki" ja serkku fiksuna naisena sitten pönkitti siskolleni vauhtia ja siskoni meni suoraan nokkospuskaan :D
-Minä ja kaverini + sen pikkuveli tehtiin aina hienoja lumilinnoja yhteen ojaan, paha vaan, että naapuri aurasi tietä ja ne kaikki lumet meni siinä mutkassa samaan kohtaan. Ollaan myös leikitty ojassa talvella. Isäni kielsi meitä monta kertaa leikkimässä tuossa ojassa, mutta eihän me sitä uskottu. Tätä me tehtiin joskus 8-10 vuotiaina.
-Serkku leikkasi joskus 4 vuotiaana perheen kissalta viikset :(
-Samainen serkku ja hänen veljensä katkoivat väriliituja söivät niitä, kun he olivat n. 3 vuotiaita. Äiti sitten ihmetteli, että onpas kaksosilla kovaa kakkaa, kun kuuluu tuollainen kolina vessasta. No ei ollut kakkaa, vaan ne oli ne liidut, jotka kolisivat pottaan..
-Samainen serkku päätti leikkiä parturia 6-7 vuotiaana ja leikata veljensä hiukset, kun äiti oli päiväunilla tai ulkona. Veljellä oli ihan mukavat lovet takahiuksissa ja otsis puuttui kokonaan + keskellä päätä oli kuin papparaisen kalju..
-Itse päätin leikkiä parturia 4 vuotiaana ja leikkasin mukavan loven etuhiuksiini. Paha vaan, että seuraavan päivänä oli kerhokuvaus..