G:Järkyttävintä/omituisinta mitä olet toisen äidin suusta kuullut?

Mun työyhteistö koostuu lähinnä maistereista ja tohtoreista ja hyvä on, jos kerran viikossa saadaan kahvitaukojutut navan yläpuolelle. Jutut on roiseja ja läppä lentää.



Samoin kavereitteni kanssa, suht sivistynyttä porukkaa, välillä suunnitelleen kakaroiden myymistä sirkukseen tai jopa rukkasten tekemistä niistä ja ne nyt ovat vain sitä hirtehistä huumoria.



Menkää nyt syteen päälleliimatun sivistyksenne kanssa ja sanokaa terveisiä muille viktoriaanisen ajan jäänteille.



Ruma sana sanotaan niinku se o!

Ja ette tietenkään tekään haluaisi minua sinne. :-)



Vaikkei navanalusjuttuja paheksuisikaan, en käsitä, miten jaksatte samaa aihetta koko ajan, eikö ala jo tympiä. Olen kyllä aika varma, että suurin osa ihmisistä kyllästyisi aika pian.

mieltä, en ole kuullut mitään kauheuksia jos ei oteta huomioon mitä oma äitini sanoo silloin tällöin tyttärilleen, niistä saattaa nousta hiukset pystyyn mutta menkööt nekin jo iän piikkiin.

niin lapsetkin saavat kirota.

u siinä lahkeessa" . Tai jos äiti kiroilee joskus aikuisten seurassa, ei automaattisesti tarkota sitä, että on huono äiti, jolla on huonompi käsitys äitiydestä, kuin sellaisella joka puhuu koko ajan sivistyneesti.



Eikä tässä kai ole kyse siitäkään, otetaanko se lapsi syliin silloin kun syliä tarvitsee, vaan siitä, että kerrotaan kaverille omista tunteista mitä siinä kohdassa tuli. Olkoonkin sitten vahvistettu alatyylin sanoilla.



Ja ihan vaan sivuhuomautus: Kaikki lapset eivät ole yhtä tyytyväistä tai tyytymätöntä sorttia. Luulisi näiden äitiyteen vihkiytyneiden superäitien senkin tietävän, että vaikka oma lapsi rauhoittuu loppupäiväksi sylissä käytyään, kaikki eivät siihen tyydy. Tempperamenttieroja löytyy.



On oikeasti huvittavaa, miten ketju kun ketju tällä palstalla pystytään kääntämään siten, että loppujen lopukse tapellaan siitä onko joku hyvä äiti vai ei. Jos kiroilet, olet väsynyt ja suhtaudut äitiyteen huonommin. Jos olet masentunut, olet takuulla huono äiti. Jos mies käy vieraissa, olet huono äiti. Jos naapurin Rekku puree emäntäänsä, olet huono äiti...

mutta pointtini tuossa " lahkeessa roikkumisessa" ja " vitutuksessa" olikin se, että meillä kukaan lapsista ei roiku lahkeessa. Koska se on oikeesti aika rasittavaa, niin itse ainakin siksi olen lapsille sen opettanut, että niin ei tehdä. Ei sitten tarvii vittuuntua siihen roikkumiseen.



Ja siitä hoitoon laittamisesta... Meillä on lapset ollut jossain vaiheessa päiväkodissa ja jo jopa aika pienenä. Nyt vaan olen kotona, koska miehen työ on sellainen ettei molemmat kertakaikkiaan voi tehdä tällä hetkellä töitä. Mä en silti ole mikään kotiäiti henkeen ja vereen ja olenkin sitä mieltä, että joissain tapauksissa ihan oikeesti lapselle voisi olla hyväksi olla ainakin osapäivähoidossa. Pääsisi se vittuuntunut äitikin vähän lomailemaan ja itseään toteuttamaan. Tai ainakin sielä päiväkodissa voitaisiin sitten opettaa lapselle ettei lahkeessa roikuta, jos itse ei siihen kotona pysty...

Ainakaan tässä tapauksessa en näe mitään hassua..



Äiti julisti isoon ääneen että lapsia pitää kasvattaa kuin koiria. Oma esikoisensa oli vielä vauva silloin ja seuraava pikkuinen oli vatsassa.

Tätä vauvaansa äiti kasvatti tukistamalla ja nippailemalla. Omasta mielestään varmasti vaan vähän otti hiuksista kiinni että vauva ymmärtää tehneensä väärin :(

Välillä tämä äiti muutti tyyliään ja karjui vauvalleen niin lujaa että sylki lensi suusta. Karua katseltavaa.

Miten muutes vajaa vuoden ikänen tajuaa, että lahkeessa ei roikuta..Kyllä kai sitä kolme vuotias jo tajuaakin, mutta että ihan niin superlapsiakin on, jotka vuoden tienoilla heti ymmärtää kaikki mitä heille sanotaan.

Näin ystäväni sanoi ollessaan viimeisillään raskaana. Mietti miten voisi keplotella itsensä pois sairaalasta ilman että tarvisi jäädä yöksi ETTEI KOIRA JOUDU OLEMAAN YKSIN!!!



Ei, EI ole trolli (valitettavasti)

Lapseen ei saa käydä käsiksi ja sitä ei voi millään leikillä kuitata.



Tässä on se vissi ero, sanat eivät satuta (kun lapsi ei niitä kuule), mutta väkivalta on ihan eri juttu :(.



Mun kaveri kertoi myös, että jos heillä ei kotona totella, niin hän laskee kolmeen ja sitten ottaa tukasta kiinni...sitten kun ollaan julkisesti, niin ei edes komenna lastaan, vaan saa tehdä ihan mitä vaan

siis onhan tossa tokin muutakin, mutta kyllä se tuntui pahalta kun ei voi imettää ja vieläkin maidot menee nenämahaletkulla

Vierailija:

ystäväni ystävä sanoi kun oli synnyttänyt keskoslapsen joka joutui teho-hoitoon:

" ikävintä kaikista on se, että en pääse imettämään vauvaa vaan joudun antamaan pullosta sekä syöttöletkusta pumpattua maitoa"

Kyllä on ihmisellä outo tärkeysjärjestys. Vauva on teho-hoidossa ja sen ansiosta yleinsäkkään hengissä, niin IMETYKSEN erikoinen alku oli tässä asiassa ikävintä :( säälittää tullaisten äitien lapset.

t. omakin lapsi aloitti elämänsä teho-osastolla

Musta huumori on minun käsittääkseni juuri korkeasti koulutettujen hupia, ja minusta se hieman eri asia kuin navanalus jutut. Esimerkiksi lääkäreillä on melkoisen karskia huumoria. Idea onkin siinä, että pitää olla älliä tajuta, missä jutussa mennään milloinkin.

En siihenkään sitten pystynyt vastaamaan, että kannattaisikohan 3v lapsi laittaa hoitoon, kun äiti näytti käyvän hivenen ylikierroksilla...

No ihan totta kyllä on, että lapsi ei paljoa ymmärrä vielä syntymästä tuonne kolmevuotiaaksi. Siis ei se muista niitä asioita jälkeenpäin isompana joten ei sitä ihan täydelliseksi ymmärtämiseksikään voi sanoa.

Jo vastasyntyneelle kannattaa puhua aivan normaalisti, selittää mitä tekee ja kertoa mitä tapahtuu seuraavaksi. Pieni ei aluksi ymmärrä sanasta sanaan, mutta pikkuhiljaa äänenpainosta ja -sävystä tunnistaa tunnelman ja oppii ennakoimaan tapahtumia ---> eli ymmärtää. Hyvin pienelle on jo usean kymmenen sanan sanavarasto, meillä kymmenkuukautinen alkoi jutella muutamia sanoja ja ymmärsi kehoituksia ja puhetta jo aiemmin.

Vaikkei tapahtumat olisikaan alle kolmivuotiaalla tietoisessa muistissa, jokainen tapahtuma, tilanne ja tunnelma sekä hoitavien ihmisten kohtelu jättää merkkinsä alitajuntaan. Sieltä ne kokemukset vaikuttavat pienen ihmisen kehitykseen ja pulpahtelevat sitten tiedostomattomina tunteina myöhemmin.

Satujen lukeminen, vauvalle juttelu ja lastenlaulujen soittaminen ovat erittäin hyödyllistä puuhaa pienokaisille sekä hauskaa vauvasta. Sääliksi käy vauvoja joille ei puhuta mitään, koska " eihän se vielä mitään ymmärrä" .

Kyllä täällä niin ihme jeesustelija porukkaa on että huh. Joo, ja muakin vituttaa välillä kun toi reilu vuoden vanha roikkuu lahkeessa koko ajan, kun yritän jotain kotihommia tehdä. Olen sanonu kaverilleni, joka onneksi ymmärtää huumoria, että nyt lähtis pari kersaa eniten tarjoavalle. Toivottavasti kukaan näistä jeesustelijoista ei kuullut, kuinka huono äiti olen...

emmä näe tossa mitään hurjaa, tolta mustakin tuntuu, ja meidän poika on nyt ollu 2kk teho-osastolla

siis onhan tossa tokin muutakin, mutta kyllä se tuntui pahalta kun ei voi imettää ja vieläkin maidot menee nenämahaletkulla



Lueppa uudestaan " ikävintä KAIKISTA on..." eli kaikista kurjin asia tämän äidin elämässä sillä hetkellä oli se imetys. Sitä sitten valitteli viikko tolkulla. Olen minäkin lapseni keskosena saanut, mutta ei kyllä käynyt edes pienessä mielessä harmitella mitään imetystä kun toinen oli nipin napin selvinnyt hengissä ja oli kaikenmaailman letkuissa kiinni viikkoja. Kyllä minua eniten kaikista harmitti se, että lapsi oli joutunut sinne ja yleinsäkkin syntynyt keskosena. Mutta tää on tää imetyshysteerinen av-palsta.



jep jep



Vierailija:

ystäväni ystävä sanoi kun oli synnyttänyt keskoslapsen joka joutui teho-hoitoon:



" ikävintä kaikista on se, että en pääse imettämään vauvaa vaan joudun antamaan pullosta sekä syöttöletkusta pumpattua maitoa"



Kyllä on ihmisellä outo tärkeysjärjestys. Vauva on teho-hoidossa ja sen ansiosta yleinsäkkään hengissä, niin IMETYKSEN erikoinen alku oli tässä asiassa ikävintä :( säälittää tullaisten äitien lapset.



t. omakin lapsi aloitti elämänsä teho-osastolla

v-sanaa joka käänteessä, hauku lastaan lapsen selän takana (mitä eroa on sillä haukkuuko omaa lastaan " päästääkseen paineita" vai parasta ystäväänsä toiselle ystävälle, ei mitään), tai ei valita kun " penska roikkuu lahkeessa" .



Ihan oikeasti on olemassa äitejä, joilla on aivan erilainen ote äitiyteen ja lapsensa hoitamiseen. Emmekä me todellakaan ole täydellisiä äitejä.



Musta huumori on ok tietenkin, auttaa vaikessa ja vakavissa tilanteissa. Muttei sentään ihan mitä vaan huonoa väsyneen äidin alatyylitekstiä voi mitenkään nimittää mustaksi huumoriksi...;)

Itsellänikin kävi niin aluksi, kun väsymys imi kaiken energian. Nyt olen onneksi saanut huumorintajuni takaisin. Kyllä minä tiedän, jos kaverini sanoo, että lapset on jauhaneet minut tänään ihan jauhelihaksi omalla ärsyttävyydellään, että ei minun tarvitse alkaa turvottamaan korppujauhoja lihapullataikinaa varten.

todellakin voin lapsen aikana tiuskasta hänelle että " älä roiku lahkeessa" jos tämä tekee sitä tuntitolkulla tai silloin kun en todellakaan halua hänen siinä roikkuvan. Miksi ihmeessä sitä ei saisi ääneen sanoa? Miksi huonoja fiiliksiä ei saisi ilmaista lasten nähden? Meillä ainakin iloitaan, surraan, suututaan ja rakastetaan ihan täysillä ja lasten aikana. Tarkoitus olisi, että lapsikin osaisi aikuisena rohkeasti näyttää erilaisia tunteita, eikä patoisi niitä sisällensä.



Kenenkään on ihan turha väittää että lasten kanssa on aina niin ihanaa ja helppoa. Miksi sitä kurjaa fiilistä ei voisi sitten lapselle näyttää. Varmaan tippuisi itsemurha tilastojen luvutkin kun opettaisitte niille lapsillenne tunteiden näyttämistä ja hallintaa! Ei tartte aikuisena sitten vetää itseään jojoon kun ei osaa tunteitaan ilmasta.

Sama kun sanoo, että juoskin ainakin miljoona kilometriä...



Mutta rehellisesti sanottuna itsestänikin tuntui aivan kauhealta, kun en saanut ottaa omaa keskoslastani rinnalleni ja olla hänen vieressään päivin öin. Olisin halunnut antaa hänelle omaa äidinmaitoani, mutta stressi lopetti maidontuotannon melkein alkuunsa.