G:Järkyttävintä/omituisinta mitä olet toisen äidin suusta kuullut?

Taidankin olla ainoa joka ymmärtää sua;)

mutta en lapsen kuullen.

Esim. olen sanonut ystävälleni että teki mieli lyödä kun lapsi oli niin ärsyttävä.

En koskaan oikeasti löisi, mutta joskus kun on väsynyt eikä jaksa niin kielessä käy vaikka mitä kamalaa ja me ainakin ystävien kanssa keskustellaan näistä avoimesti. Saatetaan sanoa vaikka että aivan järkky kakara toi mun x taas oli tänään. Mutta mitään en sano lasten kuullen ja tavallaan meillä ainakin se on sitä että jaetaan pahaa oloa ystävien kanssa siitä kuinka rankaa välillä on. Jokainen meistä rakastaa omiaan äärettömästi ja pitää hyvää huolta, mutta voin sanoa että monta kertaa olen ajatellut että voisin mustalaisille myydä omat lapseni :)

näitä pikkunipoja, jotka kyttää jokaisen toisen sanan ja lauseen ja haukkuu sitten täällä toisia. Onhan se nyt ihan eri asia puhua hukuttavansa lapsensa johonkin jorpakkoon kuin tehdä se oikeasti.

Voi tsiisuusssss mitä pilkunnussijoita...

Itselläni on tosiaan muutama tällainen ystävä, jolle voi paukuttaa ihan mitä vaan :). Ovat ihan helmiä, auttavat todellakin jaksamaan...

Lienee näissäkin surullisissa ja ikävissä tapauksissa äiteinä adhd-aikuisia...

Vierailija:

Lienee näissäkin surullisissa ja ikävissä tapauksissa äiteinä adhd-aikuisia...

Heh, joo, oletkos ikinä kuullut erilaisten ammattiryhmien esim. alapää tai mustaa huumoria...? Mutta ei kai mikään nipo nyt ymmärräkään kuin oman isoäitinsä kertomia prinsessa satuja.

Sääli pieniä lapsia..

Juuri ja juuri 5v oli yksin leikkimässä pihalla kaupungin keskustassa ja katosi sieltä.



Äiti: " Joo, kyllä mä välillä pelästyn kun se on kadonnut"



Ei siis silti tee asialle mitään.

Äitiyteen liittyy myös kielteisiä tunteita, vaikka moni ei sitä täällä uskalla myöntääkään. Ja todella: on normaalia tuntea hyvin voimakkaitakin kielteisiä tunteita, mutta on sitten epänormaalia toimia niiden mukaan.

ystäväni ystävä sanoi kun oli synnyttänyt keskoslapsen joka joutui teho-hoitoon:



" ikävintä kaikista on se, että en pääse imettämään vauvaa vaan joudun antamaan pullosta sekä syöttöletkusta pumpattua maitoa"



Kyllä on ihmisellä outo tärkeysjärjestys. Vauva on teho-hoidossa ja sen ansiosta yleinsäkkään hengissä, niin IMETYKSEN erikoinen alku oli tässä asiassa ikävintä :( säälittää tullaisten äitien lapset.



t. omakin lapsi aloitti elämänsä teho-osastolla

Ei näitä juttuja nyt ihan kelle tahansa sanota hyvä ihminen :). Ajattelin, että aiha vapaa olisi sellainen paikka, missä saa sanoa mitä haluaa... mutta ehkä sitten vaan olen henkisesti vajavainen T: 20







Kielenkäyttö ja sanojen valinta on pitkälti yhteydessä henkiseen kehitykseen

toiselle äidille( joka onneksi ymmärtää, että en toteuta sanomaani) kuin näyttäisin sen lapsillei. Tämä toinen äiti purkaa myös minulle omaa pahaa oloaan.

Pikkusiskoni (hänellä oli silloin pieni vauva ja joutui raskauden jälkeiseen psykoosiin) sanoi noin ja sitten valitettavasti toteutti kaipuunsa.

Tuskin se imetys nyt se suurin murhe oli, kuitenkaan.

Kun lapsi halusi mieluummin isän kuin äidin syliin.

Sellainen äiti, joka ei ole sinut sen asian kanssa, että äitiyteen kuuluu koko tunteiden kirjo kyttää toisten äitien puheita. Pönkkää paheksumalla omaa itsetuntoaan ja tuntee ylemmyyttä näitä toisia äitejä kohtaan.



Olen itse ammattikasvattaja ja voin kertoa, että hurjat ovat jutut ammattilaisten keskenkin. Mitä kovempi työ niin sitä kovemmat jutut. Kaikki sen tietävät- eikä kukaan paheksu toisten juttuja, vaikka tosi ronskeja välillä ovatkin.

Olen seurannut muutaman ammattikasvattajan (lastenhoitoala ja opetusala) omien lastensa kohtelua. En haluasi ottaa mallia.

meillä eskarilainen muistelee ulkomaanmatkoja, joiden aikaan ollut 2v, 2,5v jne

Toisekseen pienelle vauvalle kannattaa puhua ihan syntymästä asti - sillä on kielen kehityksen kannalta suuri merkitys. Samoin kun äidin ja lapsen vuorovaikutussuhteeseen.



Olen jutellut kaikille kolmelle lapselle syntymästä asti, en vauvakieltä vaan normaalisti vauvan kanssa kommunikoidessa. Jokaiselle olen lukenut satuja, kertonut kuvista jne ihan pikkuvauvasta asti. Jokainen on ollut ikäisiään huimasti edellä varsinkin kielen ja puheen kehityksessä. Esikoinen meni päiväkotiin 3 vuotiaana, hoitajien mukaan oli kielellisesti huomattavasti taitavampi ja monipuolisempi kuin päiväkodin eskarilaiset. Sama myös näiden nuorempien kanssa.



Tutkimusten mukaan juttelusta, lukemisesta ym on myös hyötyä esim. kielellisesten ongelmien kanssa.

Olen minäkin sanonut välillä lapsesta tosi rumasti kun väsyttää, mutta en koskaan niin että lapsi kuulee.

(vakavasti sairaista ja kuolevista lapsista ei noin normaalisti puhuta kuin hyvin varovaiseen sävyyn ja muu on hyvin paheksuttua.) Se, mitä puhutaan lapselle tai lapsen kuullen on kuitenkin ihan eri asia. Yllättävän isokaan lapsi ei ymmärrä liioittelua, sarkasmia, eikä osaa suhteuttaa asioita. Vielä teininkin kanssa saa olla aika varovainen sanoissaan.

Vierailija:

Sellainen äiti, joka ei ole sinut sen asian kanssa, että äitiyteen kuuluu koko tunteiden kirjo kyttää toisten äitien puheita. Pönkkää paheksumalla omaa itsetuntoaan ja tuntee ylemmyyttä näitä toisia äitejä kohtaan.

Olen itse ammattikasvattaja ja voin kertoa, että hurjat ovat jutut ammattilaisten keskenkin. Mitä kovempi työ niin sitä kovemmat jutut. Kaikki sen tietävät- eikä kukaan paheksu toisten juttuja, vaikka tosi ronskeja välillä ovatkin.