Ettekö te naisparat tosiaan saa mennä miehenne puhelimelle?!

Minä luen jos huvittaa ja mies lukee mun jos huvittaa. Ollaan vihasia puolileikillään, ei ole kummallakaan salattavaa ollut.

Juuri näin. Meillä ei koskaan ole salailtu mitää viestejä ja kännytkin on tavallaan yhteisiä. Meillä alkuun olikin yhteinen känny, sit tuli hommattuu toinen että saimme myös toisemme kiinni tarvittaessa.



tietysti jos joku ystävä laittaa tosi henk kohtasen viestin ja haluaa ettei siitä kellekää puhuta niin poistan viestin ja en siitä puhu miehelläkää.



Mut yleensä ottaen kännyt ja kaikki muukin omaisuus on yhteistä, Mitä tuota salailemaa mitää jos salattavaa ei ole!!

vaikka ei siellä salaista ole --6-

mutta miksi pitäisi olla jotain pieniä salaisuuksia? Pitääkö niitä alkaa väkisellä keksimään!! Eikö kuitenki ole parasta jos on reilu ja rehellinen. Jos olen miehelleni reilu ja rehellinen niin se tuo minulle hyvän mielen ja turvallisuuden tunnetta. On inhottava olo jos on jotain salattavaa tai jättää jotain tärkeää kertomatta toiselle. En vois kantaa salaisuuksia sisälläni. Varsinkin jos ne on sellasia että tiedän että toinen haluaa ne kuulla!



Minusta se että jättää vaikka jotain kertomatta mistä tietää varmaksi että toinen haluaisin tietää on vähän niin kuin valehtelisi. Siis jos tietosesti tekee sen.

Minun mielestä toisen kännykän viestit pitää jättää rauhaan. Kaverilta tai ystäviltä voi tulla henkilökohtaisia viestejä, jotka eivät ole muille tarkoitettu. Olen huomannut, että joillakin toinen saattaa lukea toisen viestejä. Sinne ei uskalla lähettääkään mitään sen suurempaa persoonaani liittyvää viestiä, koska niin itsestä olevan viestin voi ymmärtää vain se, joka todella syvältä minut tuntee.



Siis: jos ei luota toiseen, mitä olla sitten yhdessä.

Eipä niille asiaa juurikaan ole mutta jos joku vaikka soittaa niin saa vastata jos asianomainen on jossain hetken matkan päässä.

Kunnioitan miestäni ja tämän yksityiselämää, että en voisi kuvitella lukevani tämän viestejä mistään. Sehän on kuin kirjesalaisuuden rikkomista. Enkä halua mieheni lukevan minun viestejä.



Ja silti luotan mieheeni aivan täysin.



Tosiaan, jos minulle joku kertoo jotain luottamuksellista, ei se asia miehellenikään sitten kuulu. Hirveä ajatus tosiaan, jos jonkun mielestä toisten ihmisten juttuja saa levitellä.

katsoa toisen puhelinta jos haluaa. Käytetäänkin niitä usein ristiin, soittamiseen ja kuvien ottamiseen, netin selailuun, jne.

Ei meistä kumpikaan mitenkään salaile soittojaan tai viestejään, usein kun tulee viesti kerrotaan sen sisältö, mutta jos saan siskoltani tai ystäviltäni jotain sellaista, mitä tiedän, etteivät halua muille kertoa en kerro edes miehelle. On kyllä uskomatonta, miten joillain ei ole mitään muita ystäviä kuin miehensä, sitten kun mies lähtee ollaan ihan paniikissa. No toiset käyvät vessasakin miehensä kanssa yhtä aikaa. Minä kannatan kyllä yksityisyyttä niissä asioissa. En lue miehen puhelinta eikä hän minun, vaikkei siellä mitään salaista ole.

Etenkin ap:n tapauksessa epäilen, että mies tuhoaa raskauttavan todistusaineiston samantien.

Meillä asiasta ei ole ollut puhetta. Mutta en ole koskaan tutkinut kenenkään miehen kännykän tiedostoja - se olisi kuin lukisin toisen s-postia tai päiväkirjaa omin päin! Näkisin että kännykän tiedotkin ovat henkilökohtaisia, ellei toisin mainita.



Mutta minun ole tarvinnut epäillä miehen puuhia, siksi ei ole ollut tarvetta tutkia hänen kännykkäänsä. Tiedän erään naisen jonka mies on auttamaton naistenmies, ja se vaimo kyllä tutkii miehensä kännykän ja s-postin aina kun mahdollista. Hänellä on sentään syy. Vaikka pitäisi niitä parempiakin keinoja olla.



Jos saisin selville että hän on ottanut selvää minun tiedoistani niin siitä vaan, ei ole mitään salattavaa, pitäisin sitä kuitenkin erittäin huvittavana! Mustasukkainen mies... Ei se niin ämmä ole että muuten kiinnostais. Voihan sitä suoraankin jutella jos aiheenpoikasta löytyy.

joku yksityisyys sentään pitää olla. Meillä kunnioitetaan ja luotetaan toisiimme, sähköpostit ja puhelimen viestit on henkilökohtaisia niitä koskee "kirjesalaisuus". Eikä ystävänikään varmasti pitäisi jos näyttäisin kaiken heidän minulle kirjoittamansa eteenpäin.

Jos alan lukea joltain tullutta viestiä ja mies on vieressä näköetäisyydellä niin siirtyy kaemmas, on sanonut että "en mä halua sun viestejä kurkkia".

Jos tuntisin tarvetta katsoa mieheni kännykkää, puhun luottamuksesta joka olis heikentynyt.



Kännykän tutkiminen aina on luvatonta yksityisyyden loukkaamista. Vaikka kuinka ap selittää mitä! Omaa kännykkää ei toiselle tartte luovuttaa vaikka toinen vieressä huutaisi että antaa. Tuntuisi oudolta jos mies selaisi minun kännykkääni.



Tällä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä mieheni tietää ystävistäni. Itse juttelen miehelleni ystävistäni. Salaisuudet on erikseen.

kysymys ei kahden ihmisen välisissä viesteissä ole pelkästään siitä MINUN miehestäni, vaan myös niistä ihmisistä jolta se on niitä viestejä saanut. On väärin niitä muita ihmisiä kohtaan antaa niiden viestit vapaasti luettavaksi.



En voi olettaa että jokainen miehen ystävä haluaisi kertoa kaiken minulle mitä on miehelleni kertonut, ja ihan varma olen etteivät minun ystäväni pidä yhdentekevänä, lukeeko jonkun heidän viestinsä minä vai joku muu.

ja omalla nimellä tuleva posti ovat yksityisasioita, myös parisuhteessa.



Kai mulla olisi mahdollisuus tutkia miehen puhelin, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä sitä. Kyllä luottamuksen parisuhteessa pitää perustua muuhun.

käytetään puhelimia ristiin, lähinnä minä soitan miehen (ilmaisella) puhelimella.

Jos ajan autoa, pyydän mieheni lukemaan mulle saapuneen tekstarin ja toisinpäin jne..



Ei ole kyllä mitään tarvetta tullut urkkia, vaikka tavallaan sallittua onkin.

mun mielestä tekstiviestit on jotenkin vähän tosiaan sama asia kuin sähköposti tai kirjeet... ne on henkilökohtaisia...

Mä kyllä vastaan mieheni puhelimeen, jos hän on esim suihkussa ja joku soittaa. Samoin mun mies vastaa mun luuriin, jos mä esim ajan autoa... mies vastailee kyllä autoa ajaessaan sujuvasti, mutta mä olen vähän arempi. Tositemme viestejä emme lue...



Ehkä se, että tällainen asia ei ole tullut meidän suhteessa kummallekaan edes mieleen, kertoo jotain meidän suhteesta.

Mun puhelimet on aina milloin missäkin, samoin miehen puhelin lojuu missä sattuu, mutta en ole koskaan edes ajatellut, että mun pitäisi hänen puhelimensa penkoa...



Luotan häneen ja hän minuun...

Siellä te sädekehä pään päällä säihkyen mussutatte luottamuksesta ja kunniotuksesta miestä kohtaan ja samalla teette pettämisen hänelle lapsellisen helpoksi;D

Mutta ei ole tarvetta mennä tonkimaan...

saan sitä katsella jos haluan.