<3 LOKAKUISET <3 VKO 14

Tänne ei ihmeitä. Tuntuu kuin ei raskaana olisikaan. Mahaa ei aamuisin ole juuri yhtään ja illalla taas pömpöttää. Grilliruoka himo on iskenyt, voisin syödä vaikka joka päivä lihapullaperunoita :p



G rv 15

...nimittäin tämä kamala yskä!!!

Eilen illalla/yöllä yskin niin kovasti, että oksensin. Ja kun tää ei oo mitään lima-yskää vaan pelkkää ärsytystä, josta ei näköjään pääse eroon yskimällä.



Tein sitten omatuntoa kolkuttavan teonkin, kun otin yöllä yskänlääkettä, vaikka siinä luki ettei suositella raskaana oleville. En vaan kertakaikkiaan enää kestänyt sitä yskimistä! Mahaankin sattuu kun koko ajan yskit ja yskit. Toivon todella, että tuolla yhellä lääkehuikalla ei ole vaikutusta vauvaan. Kamalaa edes ajatella...



Sori tämä minun vuodatus. Onks teillä muilla ollu flunssaa? Ainakin täällä päin sitä on paljon liikkeellä.



Joku kirjoitti, että on lähdössä reissuun miehen kanssa kahdestaan. Ah, kyllä kelpais! Mä olin pari vuotta sitten jo vannonut, että 5-vuotis hääpäiväks (joka meillä elokuussa) lähdettäis Pariisiin, mutta niin vaan jää tuo reissu nyt tekemättä. Noh, ollaan suunniteltu, että lähetään talvella sitten pariks viikoks etelän lomalle, kun vauva on 3-4kk ikäinen. Esikoinen sitten jo 4v, joten hänelle tuo matka on jo elämys! Kerran aikaisemmin on oltu esikoisen kanssa reissussa, kun hän oli 1,5v. Kaikki meni silloin tosi hyvin, lennot ym. :)



Tämmöistä tällä kertaa. Lähden viemään tyttöä tarhaan ja jään ite sairastelemaan kotiin. Mukavaa viikon loppua kaikille!



Sunset rv14+5 (LA on siis siirtynyt syyskuun puolelle...)

Tuntuu, että olen molemmissa raskauksissa ollut immuuni flunssille yms taudeille. Muuten normaalisti kyllä on flunssa vähän väliä, mutta raskaana ollessa ei tunnu iskevän sitten millään *koputtaa puuta*

np-ultrassa käyty täälläkin. Kaikki ok, vastaa mittoja, ei löytynyt niskapoimuturvotusta, nähtiin aivot ja virtsarakotkin. Ihana oli nähdä pienen pumpun sykkivän, siellä se lillui ja kääntyili :-). Mulla odotus jatkuu aika entiseen malliin, ehkä se mahdottomin nälkä on vähän helpottanut mutta tilalle on tullut sitten entistä pahempi hajuyökötys. Paistettu kala, YÖÖÖÖKKKK! Mahan pömpöttäminen sai yhdeksi selitykseksi voimakkaasti eteenpäin kallistuneen kohdun, se kuulemma tasaantuu sitä mukaa kun kohtu kasvaa. Viime raskaudessa mulla taisikin olla suht samannäköinen vatsa jostain 6kk - loppuun, vaikka vaavi siellä kasvoi ihan käyrillä...





Voikissa ja salamatkustaja 12+4 (tai jotain sinne päin)

Onpa kummallista vuotoa monella! Toivottavasti pysyy jatkossa poissa. Ihmeellistä, ettei mitään selitystä vuodolle kuitenkaan ole annettu. :(



Tännepäin ei kuulu mitään uutta. Np-ultra vajaan parin viikon päästä, joten sitä odotellessa...



Töissä oon koittanut olla hiljaa, mutta eiköhän sen kohta kaikki tiedä.

Nyt kun kerrottiin esikoiselle, niin eipä ole jäänyt enää kenellekään epäselväksi, että " äidin mahassa on vauva" . Aiemmin olisin toivonut sisaruksille vähän pienempää ikäeroa, mutta nyt tuntuu juuri oikealta, kun 4v. on niin liikuttavan innoissaan ja selittää koko ajan kuinka aikoo hoitaa vauvaa. Tiedä sitten, kun arki on käsillä, kuinka sitä taistellaan äidin huomiosta. Meinaan ottaa esikon pois hoitopaikastakin syksyllä, joten vähän jännittää...



Hyvää vointia kaikille,



elwa 11+4

Sama juttu mulla kun Geleellä, mikään ei näytä muhun tarttuvan näin raskausaikana. *koputan päätäni*

Pojalla oli ensin viikon kuumetta ja olin hänen kanssaan kotona, sitten miehellä kuume, kurkkukipu ja kauhea flunssa melkein kolme viikkoa ja sitten iski vielä oksennus ja paskatauti.. Mulle ei mikään tarttunut onneksi!



Tosiaan aika erilaisia kommentteja noista liikkeistä on lokakuulaiset saaneet!! Mutta onhan se vauvanalku vielä NIIN pieni etten kyllä uskois liikkeiden vielä tuntuvankaan.. Niin on hentoiset jalatkin vielä.

Ihanaa niitä olis kyllä jo tuntea :)



Kateellisena luin jonkun (en muista kenen?!) juttua viikonloppulomalle lähdöstä.. Ihanaa varmasti! Oikein hyvää reissua! Olis aivan ihanaa päästä johonkin lomailemaan, kesällä sitten ehkä!



katjaäippä ja masukki 13+2

Tervehdys taas sairaspediltä!



Sunset: mulla ollut ihan sama vaiva, jo pitkälle toista viikkoa! Yskiminen on saanut selän, pään ja muut lihakset tosi kipeiksi ja välillä oon pelännyt vauvankinn puolesta... Vaikka sanovat, ettei se vaaranna vauvaa... Otin minäkin jotain apteekin tököttiä, mutta se ei kyllä auttanut yhtään. Vahvempia ainaita en ole saanut, lääkäri on kuunnellut keuhkot jo kaksi kertaa. Alkaa hermo mennä tässä röhimisessä!!!! Tässä vaiheessa tosin monen juttuja kuunnelleena ja lukeneena pakko todeta, että onneksi odotetaan esikoista! En tiedä miten toipuminen edistyisi, jos ympärillä pörräis joku aktiviteettia vaativa parivuotias... painajainen!!! Nytkin tämä toipuilu on hidasta kuin mikä, vaikka ihan vaan olen ja makaan ja juon kuumaa... Panadolia on kyllä mennyt, koska lääkärin mielestä parempi laskea korkea kuume kuin pitää sitä yllä. No, nyt kuume jo kokonaan poissa.

Olisipa mullakin sellainen raskauden vastustuskyky... :(



Muuten edelleenkin välillä ihmettelen, että onko siellä ketään. Ei meinaa asia konkretisoitua, vaikka ultrat on nähty jne. Ensi viikolla on neuvola ja siellä sitten varmaan ekaa kertaa kuunnellaan sydänäänet! Aion nauhottaa ne musajuttuja varten. Ehkä sitten konkretisoituu tämä odotus.



Saneline 13+0

Mulla alkoi eilen karmea nuha, olo on ihan hirveä. Pientä kuumeilua myös ollut, kuten viime viikollakin. Pitää niistää koko ajan ja aivastuttaa. Aloin jo epäilemään eilen illalla, oliskohan tämä siitepölyallergiaa tai sitten katupölystä johtuvaa.



Täällä on vasta lepän siitepölyä, en tiennyt että sille olisin allerginen mutta ehkäpä olen. Eilen en osannut lääkäriltä kysyä antihistamiineista, kun luulin että tämä olisi tavallista flunssaa. Netistä katsoin, että ei ainakaan tuota mulle aikaisemmin määrättyä lääkettä suositella raskaana oleville. Jos tää ei lopu, niin ens maanantaina pitää käydä lääkärillä kyselemässä noista.



No onneksi sain loppuviikon sairaslomaa niin voin potea rauhassa.



Imdina 11+6

Täälläkin on nyt neuvolalääkäri takana ja kaikki oli ok. Nyt kovasti vaan odotellaan ensi viikon ultraa :) Painoa ei onneksi ollut tullut, ensimmäisellä käynnillä sitä oli kerta jo tullut kilo. Esikoiseta painoa tuli 16 kiloa ja nyt lähtötilanne on kaksi kiloa enemmän kuin silloin ja muistan kyllä kuinka oli lopussa jalat kipiänä moisen ylimääräisen painon kantamisesta. Pahoinvointikin on nyt keskittynyt enemmän aamuun ja muuten tulee vaan mahan ollessa tyhjä.



Hirmuisesti tsemppiä kaikille vuotojen kanssa taisteleville!



[color=red] Canalle [/color] pakko heittää tsempitykset tuon imetyksen lopettamisen suhteen. Meillä oli sama juttu pari viikkoa sitten (tyttö 11kk), tosin itse olin lopettajana. Tyttö olisi kyllä vielä imenyt, mutta maitoa ei tullut paljon mitään ja itse olin niin sippi jatkuvasta oksentelusta. Kaamea morkkis kyllä tuli, varsinkin kun meilläkin tuon imetyksen kanssa taisteltiin alkuaikoina enemmän kuin paljon. Nyt on tyttö omaksunut tuttipullon ja on aina ihan täpinöissään sen nähtyä :)



Ja mun on myös pakko yhtyä (color=red] Geleen [/color] kommenttiin tuosta flunssajutusta. Mulla ei ole ollut flunssaa kohta kahteen vuoteen (eli alkaen siitä kun aloin odottaa tuota esikoista), vaikka normaalisti tulee keposasti neljä tai enemmän kertaa vuodessa. Ja tämän ei-raskaana-olo-ajankin olen ollut ihan terveenä... Mikähän juttu tuossakin on...?



Ja liikkeistäkin oli ollut juttua. Itse tunnistin esikoisesta liikkeet liikkeiksi rv 18 ja nyt on välillä tuntunut, että mukamas tunnen liikkeitä. Tosin on niin hentosia, että eipä sitä voi varmaksi sanoa myllääkö se vauva siellä vai joku muu. Kurkkasin juuri netistä, että näillä omilla viikoillani muksu on 7-10 cm, joten itse en ainakaan lähtisi epäilemään, jos joku sanoo liikkeet tunnistavansa.



Kohta lähdetään siskon kanssa lastentarvikeliikkeeseen. Pitäisi ostaa tuolle tytölle turvaistuin polkupyörään josko sitä kohta pääsisi jo kruisailemaan pihalle. Voisin olla hurja ja vähän tiirailla jopa kaksostenrattaita, vaikka olenkin asettanut itselleni ehdon, etten osta niitä kuin aikaisintaan sitten, kun viikkoja on kasassa >30.



Coltsfoot ja mini 13+3

No ei ollut ainakaan tarkoitus kuulostaa mitenkään epäilevältä, jos joku liikkeet tunnistaa jo niin mikäs siinä, hieno juttu!

Ihmettelin vain kun mulle niin selvästi lääkäri sanoi tossa maanantaina (12+6) että niitä ei voi vielä tuntea ja olen kanssa uudelleensynnyttäjä!



katjaäippä ja masukki 13+2

Esikoisesta tunsin liikkeet rv 16-17 tienoilla. Nyt mielestäni on tuntunut hentoja tökkäisyjä rv 14 lähtien harvakseltaan. Minulle taas np-ultrassa lääkäri sanoi, että toiset tuntevat jo rv 12-13 lähtienkin...



G rv 15

Huh, mie oon koko aamun juossut kaupungilla. Kävin ostamassa tytsylle keväthaalarin ja ensimmäiset kengät. Pääsee sitten vähän pihalle kävelemään. Itselle katselin äippävaatteita, mutta en sitten raaskinut mitään kuitenkaan ostaa. Katselee sitten lähempänä kevättä. Olisi myös ollut ihania vauvan vaatteita joita olisi kanssa tehnyt mieli ostella, mutta pitää vähän malttaa ennenkuin saa taas säilytystilaa niille.



Oottekos työ jo pohtineet noita äitiyspakkausjuttuja? Mie aattelin ottaa sen, kun kerran viimenen kertakin. Ainakin jos on yhtä ihana kun viime vuoden pakkaus.



Liikkeistä sen verran että melko harvinaistahan tuo taitaa olla että vielä tässä vaiheessa noita liikkeitä tuntisi, varsinkin kun tuota eristystä tuossa masun kohdalla on vähän liikaakin. :P Oon kuitenkin kuullut että voi tuntea näilläkin viikoilla jo, tosin omalla kohdalla ehkä kuitenkin ilmaa. :D



AngelEyes ja masukki 12+2

Jotenkin on niin veto pois ja huolta ja murhetta pää täysi ettei jaksa edes täällä kunnolla käydä lueskelemassa ja kirjoittelemassa...Meillä otettiin verikokeet maanantaina ja 15.4 olisi sitten np-ultra eli matkaa on vielä aika lailla ennenkun tulokset selviää ja jännitys lakkaa kokonaan:(



Maha alkaa olemaan jo aika tavalla pömpöllään voimakkaasti eteenpäin kallistuneen kohdun vuoksi...Omia vaatteita on turha edes yrittää enää päälle ja varsinkin iltaisin tuntuu että maha turpoaa ja paisuu oikein urakalla ja aamulla taas on aikas lailla normaali...



Meillä on tässä tyttären kanssa muutto edessä kuun vaihteessa ja aika stressiä pukkaa muuton kanssa!!Tytön hoitopaikka vaihtuu paikkakunnan vaihdon myötä,muutto maksaa maltaita ja mitä kaikkea muuta vielä...Toivottavasti vaan maha-asukki ei ottaisi tästä kaikesta itseensä vaan asustelisi lokakuuhun asti masussa:) Meillä kun päätettiin erota tuossa pääsiäisenä eli rankkoja aikoja on edessä kaikin puolin...Ei kestänyt meillä tämä niin myötä kuin vastamäessäkin juttu:) Toivottavasti kaikki menisi kuitenkin hyvin kun pääsen takaisin kotikonnuille jo omien ihmisten seuraan ja hoivattavaksi:)



Aurinkoista kevättä kaikille ja katsellaan taas:)



pikkutarja ja maha-asukki 10+4

Öööö.... viittiikö joku kommentoida tuota, että mikä " viimeinen kerta" äitiyspakkausta? Eihän se nyt sitä tarkoittanu, että äitiyspakkauksia ei enää tehtäis jatkossa? Vaan siis jollekin viimenen vauva tulossa ja siks hänelle viimeinen mahdollisuus saada pakkaus...

Pikkutarja: Haluaisin kommentoida sinulle, koska itseki tässä kamppailen parisuhde-fiilisten kanssa. Teillä ilmeisesti homma jo jollain lailla ratkennut, ja toivon sulle jaksamista sekä kaikkea hyvää. Itse mietin, onko miehestäni tähän, perheelliseksi? Meillä siis on jo yksi 3v tyttö ja kyllähän me miehelle tärkeimmät ollaan (puheiden perusteella) mutta kun ne teot osoittaa kaikkea muuta. En nyt puhu pettämisestä tms vaan yhteisestä ajasta, yhteisestä tekemisestä, vastuun kantamisesta, toisen kunnioittamisesta jne. Meillä kun tuo mies vaan huitelee omissa menoissaan, eikä huomioi mun toiveita millään tavalla. Yksinkertaisesti sanottuna, minusta tuntuu, että mieheni on epäkypsä ja itsekeskeinen ääliö.

Tuntuu että hän inhoaa kaikkea mitä minä haluaisin tehdä, ja sama toisin päin.

Meidän yhteinen tekeminen on tv:n katsomista (jota minä katson max.1h/ilta) ja joskus, ehkä kerran viikossa yhdessä saunomista. Olen yrittänyt pyytää kävelylle, kyläilemään, ruoan laittoon, yhteiseen ruokailuhetkeen sillon tällöin jne. Eli sellaista tavallista olemista. Mutta kun ei, kaikki on vastenmielistä hänelle. Se tuntuu pahalle. Mies haluaisi tehdä vain kaikkea tosi hauskaa ja jännää, niin ja kallista. Eli meidän kanssa vois kuulema matkustella. Itse hän käy kuntosalilla 4 iltaa/viikko, sit korjailee autoaan, käy automessuilla, ryyppää kavereiden kanssa keskimäärin 2 kertaa kuussa jne...

Mutta sit jos puhun asioista ja ehdotan eroa, hän lupaa taas muuttua ja olevinaan ymmärtää, miten huono on ollut. Mutta niin, mikään ei koskaan kuitenkaan muutu. (Ja tämä sama kuvio on toistunut tasaisesti viimeisen neljän vuoden aikana. Kaksi kertaa ollaan kyllä jo hetkeksi lähdetty eri teille, mutta mies saa minut aina takaisin lupailuillaan...) hohhoijaaaaa. Taitaa olla vanha virsi.

Anteeksi. Eihän tämä mikään parisuhde -palsta ole.

Lähinnä halusin vain jakaa murheitasi sinun, pikkutarja, kanssa. Tsemppiä!

toivottaa, sunset rv 14+5

pikkutarja:

Meillä on tässä tyttären kanssa muutto edessä kuun vaihteessa ja aika stressiä pukkaa muuton kanssa!!Tytön hoitopaikka vaihtuu paikkakunnan vaihdon myötä,muutto maksaa maltaita ja mitä kaikkea muuta vielä...Toivottavasti vaan maha-asukki ei ottaisi tästä kaikesta itseensä vaan asustelisi lokakuuhun asti masussa:) Meillä kun päätettiin erota tuossa pääsiäisenä eli rankkoja aikoja on edessä kaikin puolin...Ei kestänyt meillä tämä niin myötä kuin vastamäessäkin juttu:) Toivottavasti kaikki menisi kuitenkin hyvin kun pääsen takaisin kotikonnuille jo omien ihmisten seuraan ja hoivattavaksi:)

Olen kyllä aikas ahkerasti lueskellut tätä pinoa mutta itse en ole jaksanut kirjoitella. Olo on ollut todella huono ja varsinkin illat ovat menneet pytyn ja sohvan väliä ravatessa. Jos ei syö on huono olo mutta jos syö, niin olo on vielä huonompi. Pari päivää luulin jo, että helpottaa mutta eilen ja tänään on taas ruoka oksennettu pyttyyn. Mutta se on pientä kun olen lueskellut näitä surullisia keskenmeno uutisia ja pelottavia vuoto kokemuksia...



Miten teillä Määitte ja Huitshapeli menee?? Toivottavasti muistin nimet oikein...Voin vain kuvitella ettei mieleen mahdu mitään muuta kuin huoli vauvasta ja eteenpäin on mentävä tunti kerrallaan. Sydämestäni toivon, että vuoto loppuisi ja matkalaiset mukana pysyisi.



Pikkutarjalle voimia myös. Itse odotin esikoista aika yksin kun mies ei oikein tiennyt miten suhtautua tilanteeseen...Vaikka toivottu vauva olikin. Nyt on kolmas tulossa ja mieskin jo kasvanut isän ja aviomiehen rooliinsa. Mutta aika usein meilläkin tulee sanomista siitä, että kuitenkin välillä tuntee olevansa sijalla 101 kaikkien harrastusten, kavereiden ym. hengailun jälkeen. Ja joskus myös tuntuu siltä, että minulla on jo kolme lasta ja tämä kohtukansalainen on se neljäs...Mutta taaperretaan hei eteenpäin ja kohti kesää, ihanaa!!



Niin lääkärissä on käyty ja np-ultra oli viime perjantaina-kyllä jännitti- ja kaikki oli hyvin. Varjonyrkkeilijä siellä molski ja kääntyili. Kätilö sanoi, että istukka on etuseinässä tällä kertaa joten liikkeet tuntunevat vaimeampina ja myöhemmin kuin edellisissä. Voi myös haitata sydänäänten kuuntelua. Vaikka olinkin eilen tuntevinani pientä hipeltelyä. Lienee sitten ollut niitä suolistokaasuja...



Tämä tältä erää...



susasana 13+1

En olekaan vähään aikaan jaksanut kirjoitella. Ensinnäkin,



mäiitte ja huitshapeli (meni nimimerkit miten sattuu, mutta tunnistatte varmaan itsenne). Kuullostaa tosi hurjalta tuo ja olen tosi pahoillani, varmaan olette ihan kauhuissanne olleet siellä! En ole tiennytkään, että voi noin rajusti vuotaa, ilman että se on keskenmeno. Toivottavasti vuodot nyt loppuvat ja kaikki muu menee hyvin tuonne lokakuulle asti!



Parantumisia niille, jotka ovat flunssassa ja muutenkin kipeänä! On varmaan kamalaa yskiä koko ajan, itse en uskalla myöskään paljoa yskiä, kun se sattuu mahaan ja alan pelkäämään taas kaikkea.



Parisuhteesta oli pikkutarja ja Sunset@ jutellut. Ensinnäkin, pahoitteluni pikkutarja eron johdosta! Varmasti pärjäät oikein hyvin siltikin ja mukavaa, että sinulla on tukijoukko sitten siellä omalla paikkakunnalla! Kuullostaa aika ikävältä myöskin tuo sinun " tilanteesi" , Sunset@. Minulla on vain yksi huono kokemus isästä, josta ei sitten ollutkaan isäksi ja hän ei kyllä muuttunut yhtään miksikään, valitettavasti, useista lupauksista huolimatta. Jätinkin monesti ja olimme muutamia kuukausia erossa, kun sai puheillaan palaamaan. Muutaman viikon oli ihanaa ja siten sama laulu taas. Eli minun kokemus on tämä, toivottavasti sinun miehesi olisi erilainen.

Täälläkään ei ole mennyt niin ruusuisesti... Ei mieheni siis varsinaisesti ole tehnyt mitään tai jättänyt tekemättä, jotenkin vaan riidellään paljon useammin kuin ennen.. Olen niin väsynyt, kiukkuinen ja herkkä, että jokainen tilanne melkein kärjistyy huutoon ja tappeluun. Toivottavasti menee ohi, on henkisesti aika rankkaa :(. Tämä on siis mieheni ensimmäinen lapsi ja hänelle on ollut varmaan aikamoinen shokki minun muutokseni.. Ehkä tämä tästä!



Minä tunsin vauvan liikkeet eilen, jotain positiivistakin! :) Täällä olikin ollut puhetta siitä. Eilen siis rv 14+0.On ollut pari kertaa aikaisemminkin sellainen tunne, että " olikohan tuo sitä" , mutta nyt olen kyllä ihan varma. Tässä neuvolan antamassa vau kirjassakin sanotaan 15. viikon kohdalla, että " Kädet ovat melkein saavuttaneet lopulliset paikkansa, mutta jalat ovat suhteellisen lyhyet. Liikkeet tulevat pehmeämmiksi ja kontrolloidummiksi. Jotkut tuntevat nämä höyhenenkevyet liikkeet, mutta useammat eivät tule tuntemaan niitä vielä muutamaan viikkoon." On se vaan ihanaa, kun alkaa tuntemaan noita liikkeitä, että tietää, että vauva on mukana ja elämänsä voimissa!



Hyviä vointeja kaikille!



Lillian, 14+1

Tänään oli siis np-ultra ja vauva voi hyvin. Laskettu aika siirtyi nyt sitten kuukautisista laskettuna viikolla eli nyt viikkoja 13+6. Sikiö oli 8cm pitkä ja vilkutteli ja potki kovasti. Liikuttava hetki oli kyllä nähdä pienen liikkeet ja kuulla sydämen lyövän. Nyt sitten odottelen innolla jo liikkeiden tuntemista..vaikka onhan sitä jo mukamas tuntenut kaikenlaista mut luulen kuitenkin sen olevan vaan jotain ilmaa masussa..



Parisuhde asioistakin on puhuttu. Sunset@ kertoi miten hänen miehensä tuntuu luuhavaan mielummin kaikkialla muualla kuin kotona...Mulla tilanne on jokseenkin päinvastainen. Mun mies ei juuri koskaan ole missään. Sitten kun hän harvoin (ei edes kerran kuukaudessa) menee esim. pelaamaan kavereiden kanssa bilistä tai pitävät jotain lätkäiltoja niin mä otan siitä jotenkin itteeni. Oikein ärsyttää kun huomaan olevani nipottava akka ja oikein pirttihirmu. Koskaan ei mies saisi mennä minnekkään ellei mulla ole itselläni jotain ohjelmaa. Hemmetti. Ja kun tuntuu, että käyttäydyn näin ihan tahtomattani. Nyt oon koittanu vähän rauhottua noiden miehen vähäisten menemisien suhteen, koska pelkään, et se kyllästyy mun täysin typerään käytökseen. Raskauden aikaset mielialan vaihtelut tuntuu vaan tehneen tilannetta hullummaksi. Ei voi muuta, kuin toivoa, että mies ymmärtää ja on kärsivällinen. Tiedän, etten toista noin hyvää miestä löydä mistään.

Mutta tsemppiä kaikille noihin parisuhdekiemuroihin!



Erica 13+6

Joo,mun vuoto alkaa olla aika hyvin ohi. Yöllä vielä kun kävi vessassa, oli pissa aika punaista. Muuten on enää sellaista samanlaista kuin menkkojen viimeisinä päivinä,eli viimeiset kuivemmat tipat (rusehtavat) tulee pihalle. Alkaa taas uskaltaa hengittää. Mut nyt sit on selkäkipu (alaselkä) tullut kylään... Ei sinänsä uutta, mulla toi selkä on riivannut viimeiset 15v. Mahassa pallean kohdalla hiukan tuntuu,ei varsinaisesti satu.Johtunee tuon Minin " asunnon laajennuksesta" . :D

Tänään ei oo enää niin paha olo ollut kuin viimeiset viikot muuten. Oon kyllä huomannut ettei tarvi kuin pari karkkia syödä, niin tulee extra-mega-hyper kamala olo ja sit ökään. Sikäli hiukan mietityttää tuo loppukuun sokerirasitustesti et mitenhän ämmän käy. ;)



Mä oon alkanut kanssa odottaa et kuukauden sisään sais tuntea ekat potkut.. Se jotenkin viimeistään sais tajuamaan et joo,on se kaveri siellä, vaikka ultrassa jo moikattiinkin. :)



Kyllä noi miesparat joutuu mein kanssa joskus koville. Mäkin tiuskin välillä tuolle ukolle ja pojalle miten sattuu ja sit harmittaa itteenikin. :( Toivottavasti jaksavat mua tän puolisen vuotta vielä.



Halitukset kaikille!







Määitte & Mini08 12+6

Ihanan aurinkoinen päivä ulkona! Pitäis koiran kanssa lähteä kävelylle, mutta oon vieläkin niin nuhainen, että pienikin lenkki vetää ihan voimattomaks, niin keräilen tässä vielä voimia... Mies on ollut pari päivää Turkkuses työmatkalla, niin olen ainoa ulkoiluttaja.



Kyllä noi parisuhdejutut mietityttää täälläkin. Tunnen jotekin tarkkailevani miestä eri tavalla ja pohtivani kaikkea sen kautta, että mitenkähän sitten kun on lapsi, millainen toinen on isänä jne. Ja tartun tosi hanakasti kaikkiin huomaamiini " epäkohtiin" . Noi ajankäyttöjutut on meilläkin ykkösenä listalla, vaikka tilanne ei oo ihan mahdoton. Mun mies käy tosi vähän baareissa, vaikka muuten kavareiden kanssa paljon harrastaakin. Mutta ei kai sitä voi tietää, isyyskin voi muuttaa toista, kuulemma pahempaan tai parempaankin suuntaan... Meille kun tämä on ensimmäinen, niin ei voi vielä tietää miten käy. Nyt kun toinen on ollut pari päivää poissa, oon alkanut enemmän miettiä omia natinoitani tai siis sitä negatiivisuutta (mikä ainakaan mun äijän kanssa ei tuota mitään hyviä tuloksia... :/ . Vähän harmittaa, ettei osaa olla nyt yhtään positiivisempi kommenteissaan. JOtenkin on noi " tunnesuodattimet" ihan pois päältä ja kaikki mitä ajattelee ja miten reagoi, tulee ulos ihan raakaversiona, ilman minkäänlaista mietintää. Aika moni lause alkaa " Mä oon sun raskaana oleva vaimos..." No, nykyään alkaa jo naurattaa itteäänkin kun päästää ton suustansa, mutta aika lailla on vaan sellanen olo, että " minä ja vauva" . Kai siinä mies jää heti jo vähän ulkopelaajaks... Ehkä sekään ei oo ihan hyvä juttu tulevan perheen kannalta, samassa veneessähän tässä ollaan.



Tsemppiä kaikille pahempienkin suhdeongelmien ja pelkojen kanssa kamppaileville!



Saneline 13+1

Kiva kuulla susta Määitte, toivottavasti kaikki on jo paremmin! Varmasti pelästyttää tuollainen kova vuoto!



Sunset, voimia sulle eron jälkeiseen aikaan, kyllä se siitä lähtee rullaamaan vaikka alku varmasti tuntuu raskaalta!

Mulla on kanssa yksi kappale kokemusta kun erosin ensimmäisen lapseni isästä pojan ollessa alle 6 kk. Kyllästyin niihin ainaisiin tyhjiin lupauksiin ja sain tarpeekseni. Oltiin silloin tosi nuoria, mutta huonompaan suuntaan hänen elämänsä on mennyt, vankilassa nykyään. Alkoholi oli kanssa tosi vahvasti mukana tän miehen elämässä ja on nykyäänkin. Hänestä ei ainakaan ollut huolehtimaan itsestään, saati sitten pienestä ihmisestä.



Nykyinen parisuhde on hyvä, mutta huomattavasti hankalammalta tuntuu kaikki asiat nyt raskausaikana. Mies ymmärtää ja puhuu mun hormooniheittelyistä yms mutta silti tuntuu ettei kuitenkaan ymmärrä mitään!! Väsymys taas vaikuttaa siihen että viimeinen asia mikä illalla mieleen tulisi on seksi, ai vaan tosiaan jaksa edes ajatella! No ymmärtää hän senkin, sanoo vaan että on ohimenevä vaihe niinkuin toivottavasti onkin! Pitäis vaan muistaa ettei mies ole mikään roskasanko jolle pitää heittää kaikki ketutus ja kiukuttelu niskaan!



Meillä alkaa ens kuussa se talonrakennusprojekti, hiukan jännittää että nähdäänkö sitten enää ollenkaan, mies on kuitenki kaikki illat ja viikonloput raksalla..



katjaäippä ja masukki 13+3