Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kaksi sinkkua parisuhteessa? vauva tulossa..

Vierailija
29.03.2008 |

Siksi otsikoin näin, koska tilanne vaikuttaa näin ulkopuolisin silmin juuri tuollaiselta..

Eli pari on ollut yhdessä noin vuoden, heti tapaamisesta jo oli oikeastaan alettu puhua perheenlisäyksestä.. Eli selvät sävelet.. Ikää 30+ kummallakin.

Miehellä ei vakituista työtä, etsii kylläkin, mutta on sellaista tyyppiä, että pitää työn olla jotain todella hienoa - normaali työ ei varmaankaan kelpaa. Nainen on nyt töissä äitiyslomaan saakka. Asuvat yhdessä (yksiössä) mutta viikonloppuisin aina menevät naisen kaksioon toiselle paikkakunnalle. Nainen ei tykkää asua kuten nyt asuu yksiössä.. Vauvan on suunnitellut synnyttävänsä siellä eri paikkakunnalla ja sen jälkeen ei mitään suunnitelmia!! Siis aika avoimet sävelet, mutta musta näin yhden lapsen äitinä tuntuu kummalta että he eivät halua asua yhdessä samalla paikkakunnalla ja vakiintua.. vai mikä juttu tämä on? Onko joillain kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Toivon heille kaikkea hyvää.. Kannattaisiko sanoa jotain?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
29.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä ihmettele..

Mietin vaan että kun he alkavat vauvaa hoitaa ja miehen pitäisi etsiä töitä toisella paikkakunnalla niin miten tulee onnistumaan hoitaminen jne.. Alussa vaan muistan miten rankkaa itselläni oli, vaikka mies oli läsnä alussa koko ajan. Entä jos synnytys on vaikea? Jos imetys ei lähde käyntiin? Jos joutuu sektioon eikä saa nostaa vauvaakaan moneen viikkoon?? Ei mun hyväksyntää kukaan tarvitse. Hyvää ajattelen vaan.

ap

Vierailija
2/6 |
29.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilmeisesti täma pariskunta todella toivoo lasta jos siitä puhuttu jo vuoden. onnea siis heille raskaudesta.

Asumispaikka näyttää riippuvan työpaikoista jos siis nainen töissä toisella piakkakunnalla kun oma asunto. Jos kerran naisella vaikeaa löytää sieltä töitä ja miehellä vaikeaa molemmissa niin mitä voisit sanoa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen, biologinen kello tikittää. Mutta eivät ole niin varmoja siitä sitoutumisesta, jos vaikka huonoja parisuhteita aiemmin ja tulleet vähän epävarmoiksi sillä alueella. Ei sitä tiedä, vaikka kuinka hyvin asiat lähtis rullaamaan noinkin.



Itse olin yh lapsen syntymästä alkaen ja kyllä sitä jotenkin selviää. Parisuhteissa sattuu ja tapahtuu, eikä ole yhtä ainoaa tapaa olla oikein parisuhteessa.

Vierailija
4/6 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole ikinä ymmärtänyt miksi elämän pitäisi mennä jonkin tietyn kaavan mukaan. Loppujen lopuksi minä olen saanut kaiken mistä nämä arvostelijat ovat joutuneet luopumaan. Ehkä arvostelu onkin enemmän omaa epävarmuutta ja pelkoa.

Ap. elä omaa elämääsi ja anna muiden elää omaansa, tavallaan.

Vierailija
5/6 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielipiteitäsi jotka uskot olevan heille parempia. Sinussa voi aivan samalla tavalla olla jokin piirre tai tapa, jota muut joutuvat sietämään.

Vierailija
6/6 |
30.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskausajan jatkoimme kuten ennenkin, hän meni menojaan ja minä rakensin pesää tulevalle pienokaiselle, annoin hänelle täyden vapauden vetäytyä jutusta kokonaan. Oli kuitenkin mukana synnytyksessä ja halusi syntymän jälkeen esitellä pienokaisemme vanhemmilleen, jonne sitten matkustimme vauvan ollessa 6 viikkoa. Nyt asumme eri paikkakunnilla, mutta vietämme kaiken mahdollisisen ajan yhdessä, kuten lomat ja viikonloput aina kun se on mahdollista. Lapsella on läheiset välit kaikkiin isovanhempiin ja olemme aina tervetulleita miehenkin vanhemmille, jossa vietämmekin loma-aikoja yhdessä. Rakastan lapseni isää ja lapseni on minulle rakkain päällä maan. Olen virallisesti yksinhuoltaja ja mies maksaa ihan kohtuudella elatusmaksuja. Meillä on mukavaa yhdessä, takana on kuitenkin jo monta vuotta ystävyyttä ja fyysinenkin vetovoima on olemassa. Elän kuitenkin omaa elämää, johon kuuluu arki yksin lapsen kanssa ja oma ura. Olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ja tyytyväinen omaan elämääni. Meillä on lapsen kanssa kaunis ja toimiva koti pääkaupunkiseudulla ja mies asuu kaukana omassa asunnossaan. Olen aina ollut vähän kummallinen ja halunnut välttää lopullista sitoutumista oman luonteeni vuoksi. En halua ketään muuta miestä ja juuri nyt on hyvä näin. Pelkään vakuumiin pakattua parisuhdetta, joka yleensä aina on täydellisen sitoutumisen jälkeen edessä. Minua ahdistaa perheriidat ja mäkättäminen jne....sellaisten katkerien pariskuntien kanssa oleminen, kun ulkopuolisena näkee, että kunnioitus ja rakkaus on mennyt jo aikaa sitten ja roikutaan lasten ja talouden takia yhdessä. Välillä minulle toki tulee olo, että onko tässä mitään järkeä, sillä ulkopuoliset kommentoivat välillä ja ihmettelevät kovasti tällaisen suhteen toimivuutta. Välillä joudun myös kiusaukseen, kun muut miehet lähestyvät minua, mutta toistaiseksi olen kuitenkin torjunut muut. Ikää minulla on jo niin, että menot on menty. Jotkut ystäväni ovat tunnustaneet ihan suoraan olevansa vähän kateellisiakin minulle, kun saan olla itsenäinen, mutta minulla on kuitenkin myös perhe. Siihen ei vaan kuulu likaisia miehen sukkia ja passaamista. Miehen tullessa meille on lapsen kanssa 100% ajasta, jolloin minä pääsen urheilemaan, kaupoille jne. Kun lapsi nukkuu meillä on yhteistä aikaa, jolloin hän laittaa ruokaa ja nautimme lasin viiniä. Toki mekin riitelemme, varsinkin jos jostain syystä on ollut pidempi tauko näkemisessä. Se on varmaan osittain molemminpuolista mustasukkaisuuttakin. Mutta ihan ap:lle tiedoksi, että minä olen tällä hetkellä erittäin onnellinen aikuinen nainen, vaikka saatan ulkopuolisten silmissä olla se säälittävä yh.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kolme