Poikani käy terapeyilla kokemiensa asioiden takia. Käskin häntä salaamaan sen kavereilta.

Mä en vaan tajua miksi lapsille pitää kertoa mitään asioita, joita ei sitten saisi kertoa eteenpäin.

Vierailija:

Halusin sen asian tietoon vasta sitten kun kriittisimmät kuukaudet oli selvitty lävitse.

Kun olin sairaalassa kohdunpoiston takia, sanoin lapselle, ettei kerro syytä kenellekään ja yleensäkään, että olen sairaalassa.

Nyt varmaan lapseni kärsii traumoja koko loppuelämänsä kun olen opettanut hänet valehtelemaan ja siihen, että kaikki asiat ei kuulu kaikille.

Äkkiäkös pikku Petteri kertoo äidilleen, että Joonas käy terapiassa. Petterin äiti sitä siunailee ja ihmettelee, että hullukos se on. Onkin aina ollut ihmeellinen.

Petteri menee kouluun ja sanoo kavereilleen, että Joonas on hullu, mun äiti sanoi niin.



Suojelen lapsiani kavereiden vanhemmilta ja olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse kertoa.



ps. pari opeakin tunnen, jotka aika hanakasti juoruilee asioista, vaikka ei saisi. Ja ei todellakaan aina niin avarakatseisesti ja lempeästi.

olisi lapselle hyväksi avoimesti kertoa kaikille luokassa tästä (ehkä pitää asiasta esitelmäkin) ettei lapselle jäisi traumaa ja kaikki muutkin lapset oppisivat että kaikki pitää kertoa kaikille?



Onko mitään asioita joita olisi hyvä pitää myös itsellään? Onko mitään?

Vierailija:

Mä en vaan tajua miksi lapsille pitää kertoa mitään asioita, joita ei sitten saisi kertoa eteenpäin.

Vierailija:

Halusin sen asian tietoon vasta sitten kun kriittisimmät kuukaudet oli selvitty lävitse.

Kun olin sairaalassa kohdunpoiston takia, sanoin lapselle, ettei kerro syytä kenellekään ja yleensäkään, että olen sairaalassa.

Nyt varmaan lapseni kärsii traumoja koko loppuelämänsä kun olen opettanut hänet valehtelemaan ja siihen, että kaikki asiat ei kuulu kaikille.

On tarvetta kertoa, että miksi on siellä. Mutta se asia ei kuulu minusta kenellekään muulle. En kerro siitä itsekään kaikille niin miksi lapsen pitäisi olla avoin ja kertoa siitä heti kaikille kavereilleen.

lapset eivät sitä osaa olla!

vielä. ennenkuin me opetetaan niille se.

kun tyttöni oli 2v hänen pk-opensa oli yksikäsinen. hän ei OLLENKAAN ihmetellyt asiaa. nyt hän on 5v ja kysyi voiko mies ja mies asua yhdessä. sanoin että voi. hän kysyi miksi ja sanoin " miksi ei voisi?" ja hän mietti että... niin :)

mutta. kiusaaminen on kamalaa, ja valitettavasti sitä on paljon. itsekin haluan suojella lastani kaikin tavoin.

Vierailija:

Olen itsekin opettaja ja kannatan avoimuutta koulussa. Joka luokassa on lapsia, jotka jossain vaiheessa käyvät psykologilla/kuraattorilla säännöllisesti ja parasta on jos nämä käynnit ovat avoimia. Näin lapset kasvavat avoimuuteen ja hakevat rohkeasti itsekin apua, jos tuntevat olonsa huonoksi. Eli olen sitä mieltä, että avoimuutta ei voi olla liikaa. Lapset ovat luonnostaan avoimia, aikuiset alkavat jo varhain opettaa salailua ja tämä on ainoastaan sääli.

Esim. kiusaamistapaukset selviävät näin varhain. Myös syömishäiriöt, insestitapaukset jne. kaikki mahdolliset saadaan purettua ajoissa, kun lapset tajuavat, ettei asioiden kertomisessa ole mitään hävettävää.

Sanotaan vaikka sitten niin, että kyllä, olisi lapsen kannalta parempi kertoa koko luokalle siitä, että häntä käytetään seksuaalisesti hyväksi, sen jälkeen asioille tehtäisiin varmasti jotain, ja se hyväksikäyttö loppuisi. Vai sinunko mielestäsi on parempi, että lasta käytetään vuosikausia hyväksi, kunhan kukaan ei vaan saa tietää siitä?

Ja sellaista mahdollisuuttahan ei ole, että lapsi voisi kertoa asiasta vaikka vain opettajalle/ terveydenhoitajalle / hyvälle ystävälleen, jonka ehkäpä terveempi perhe voi puuttua asioihin.

Ei kukaan ole missään vaiheessa pyytänyt ketään kertomana yksityiskohtaisesti asioistaan, ei avoimuus sitä tarkoita. Mutta sitähän on umpityhmille av-mammoille turha yrittää selittää.

Vierailija:

olisi lapselle hyväksi avoimesti kertoa kaikille luokassa tästä (ehkä pitää asiasta esitelmäkin) ettei lapselle jäisi traumaa ja kaikki muutkin lapset oppisivat että kaikki pitää kertoa kaikille?

Onko mitään asioita joita olisi hyvä pitää myös itsellään? Onko mitään?

ei tarvitse suoranaisesti valehdella asioita voi ilmaista toisin.



Lapsi voi ahdistua liiasta avoimuudesta ja miettiä sitä että mitä minusta ajatellaan ja ahdistua lisää. Jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten tai niin pitäisi olla.



Kerroin aiemmin ettei meidän lapsen kasvatusneuvola käynneistä ole kerrottu kenellekään kouluyhteisössä ja tästä juteltiin myös psykiatrin kanssa ja hän ymmärsi ja tuki päätöstämme. Psykologin tapaamisia oli lähes vuoden ajan ja muutamia kertoja kävin yhdessä lapsen kanssa lastenpsykiatrilla.



Meillä on tiedossa lapsi jota on kiusattu liian avoimuuden vuoksi ja sitä ristiä emme kaiken muun lisäksi halua.



Koulu sujuu loistavasti ja siellä ei ole tarpeen tietää näistä asioista mitään. Jos koulussa olisi jotain ongelmaa niin asia olisi toisin.



Lapsi pyrkii täydellisyyteen ja osittain siksi ahdistuneisuutta on ja tämä asia osataan selvittää muutoin kun koulun kanssa. Toki opettaja tietää lapsen kunnianhimon ja halun pärjätä.



Nyt tilanne on jo hyvin toista oli kaksi vuotta sitten ja silloin haettiin apua ja sitä saatiin. Nyt ei ole enää käyntejä ja tilanne on hallinnassa mutta jos lapsi tarvitsee uudelleen apua voimme soittaa ja sopia terapiaa ja tarvittaessa lääkitystä.



Ap sanon edelleen että tee kuten sinä koet lapsen kannalta parhaaksi. Noin nuori lapsi ei osaa vielä arvioida kertomisen haittoja ja hyötyjä.

Pitäs varmaan kertoa koko maailmalle, jotta av-mammojen penikat pääsisivät kiusaamaan.

" ei saa kertoa kenellekään" ja " toitetaan kaikki megafonilla" välillä? En missään vaiheessa ole väittänyt, että terapiassa käynnin syyt pitäisi ruotia koulussa tai että edes sanaa " terapia" pitäisi erityisesti painottaa.

Miksi tehdä niistä asioista isompia kuin mitä ne ovat? Jos lapsi alussa kertoo kavereilleen, että käy välillä juttelemassa asioistaan jossain niin ei niitä kavereita se enempää kiinnosta. Jos taaa lapsi toistuvasti kertoo epämääräisesti käyneensä lääkärillä niin tasan tarkkaan muut kyselevät ja kyselevät.



Ja kun puhuin " normaaliperheistä" niin normaalijärjellä lienee helppo ymmärtää, että jos perheessä tapahtuu insestiä tai hyväksikäyttöä, ei perhe tietyssä mielessä enää täytä normaliuden määritettä. Siis siinä mielessä kun puhutaan, että tuiki tavallisen perheen arjen pitäisi olla sellaista, ettei lapsia tarvitse kieltää puhumasta. Ja jos tulee tarve kieltää lapsia puhumasta perheen tapahtumista, on jotain pahasti pielessä - ja insesti / hyväksikäyttö on juuri sitä.

Mutta edelleenkään en näe syytä salata terapiassa käymistä - eihän kukaan edes edellytä, että terapiaan johtaneita syitä puitaisiin.