Käytiin tänään perheneuvolassa, ekaluokkalainen poika avautui että kantaa syyllisyyttä siitä,
ettei voinut auttaa minua perheväkivaltatilanteessa.
Ollaan siis erottu 4 vuotta sitten, nämä asiat tapahtuivat kun poika oli 2-3 -vuotias. Keskustelu loppui, kun aika oli rajallinen, ja seuraava odotti eteisessä vuoroaan. Seuraava tapaaminen on neljän viikon päästä.
Auttakaa, miten käsittelen asiaa kotona, poika on tähän asti ollut TÄYSIn sulkeutunut perheväkivallasta, luulin hänen jo unohtaneen. Perheneuvolassa käydään koululevottomuuden takia.
Kommentit (11)
tavalla tai toisella. Olisin siis herkällä korvalla ja avaisin keskustelua, jos poika antaa vihjettä siihen suuntaan, että haluaisi asiasta jatkaa. Voi myös olla, että hänen on helpompi puhua asiasta vieraampien ihmisten läsnäollessa; tämän vaikutelman antaisi se, että poikasi on nyt ruvennut perheneuvolassa puhumaan asiasta. Neljän viikon viive asian käsittelyssä ei varmaan enää pahenna tilannetta. Halutessasi voit toki myös ottaa asian puheeksi, nimenomaan omasta näkökulmastasi: kertoa lapselle, että et ole tiennyt hänen muistavan ko. tapahtumia ja että siksi et ole niistä lapsen kanssa puhunut. Syyllisyys-teemaa tullaan varmaan penessäkin jatkossa käsittelemään, mutta voit toki jo tällä välin itsekin lapselle kertoa, että hänen ei todellakaan tarvinnut siinä tilanteessa osata tehdä mitään, vaan kyseessä oli puhtaasti aikuisten välinen tapahtuma. Lapsella on toki ollut kova huoli sinun turvallisuudestasi.
Teet mitä teet, älä pienelläkään eleellä syyllistä lasta siitä, että hän otti asian puheeksi " vasta" nyt ja vieraiden ihmisten kanssa, vaan kehu ja kiitä. Tsemppiä isojen asioiden käsittelyyn, hyvä että olette hakeutuneet peneen!
tai puhua sinulle jos haluaa. Tietenkin sinä aikuisena mietit sen, mikä on pojalle tärkeintä kuulla. Eli jos hän ei kaikkea yksityiskohtaisesti muista, niin ei niitä hänelle tarvitse kertoa. Korostat vielä, että hän oli silloin pieni lapsi, eikä mitenkään vastuussa tapahtuneesta. Selität, että aikuiset ratkaisevat itse asiansa, tässä tapauksessa siis tuli ero. Pääasia on, että lapsi todella tietää, ettei olisi asialle voinut tehdä mitään olemalla kiltimpi tai muutenkaan. Lapsen on tärkeää tietää, että aikuisilla on vastuu ja lapsilla on oikeus olla lapsia. Muutenkin tässä vaiheessa olisi ehkä aihetta puhua kiusaamisesta ja väkivallasta yleensä, seurauksista ja miltä se tuntuu, mutta myös siitä, miten siitä selviää. Voimia toivotan!
Poika on ollut tosi ahdistunut, nyt vyyhti alkaa purkautua, en tiedä pystynkö olemaan tarpeeksi tukena, oma laskettu aikakin on kahden viikon kuluttua...
ap
heti maanantaina ja kysyä, olisiko ainakin pojan tai teidän molempien mahdollista saada nopeammin uutta aikaa, kun tarvetta tuntuisi olevan. Voi olla, ettei onnistu, mutta kannattaa ainakin yrittää!
Ennaltaehkäisevää työtä jos mikä. Hophop soittamaan, tai jos saat puhelinajan niin kysy selkeitä ohjeita, miten puhuisit itse asiasta pojan kanssa.
Toivottavasti saat vauvalle hoitajan sitten niiksi ajoiksi, kun käytte perheneuvolassa.
Kuulostaa ihailtavalta, että käytte perheneuvolassa ja olet valmis selvittämään pojan kokemuksia!
hyvä, että olette hakeneet ja saaneet apua. Voimia pikkupojalle ja koko perheelle!
Poika kutsui isäänsä rikolliseksi, pahaksi jne. Isäpuoltaan ja minua taas kehui. Kertoi kuitenkin myös ikivanhoja juttuja mitä olin pojalle suutuspäissäni rähissyt, mm. että minä häpeän poikaani. Tosi rankkaa.
Niin, eikä tämä ole ennaltaehkäisevää enää, poika on oireillut koulussa, eskarissa, päiväkodissa.. kotona kaikki ok.
ap
Voisit vaikka sanoa, että olet kovasti pahoillasi, että lapsesi joutui aikanaan sellaiseen tilanteeseen, joka ei millään muotoa ole mitenkään hänen syynsä, vaan vain ja ainoastaan aikuisten vika.
Kerro hänelle, että aikuisten väliset asiast eivät koskaan ole lasten syytä ja että aikuisilla on omat ongelmansa ja heikot kohtansa. Ja että se mitä hän on joutunut kokemaan ei ole normaalia eikä tavallista, mutta että siitäkin kyllä selviää. Ja että hän voi aina tulla sinulle kertomana, jos hänellä on huolia.
Kerro, että hän on mielestäsi tehnyt ihan oikein. Hänelle olisi ollut tosi vaarallista mennä äidin ja isin väliin, siinä olisi voinut sattua tosi isosti. Lapsille on aina turvallisempaa olla kauempana ja on tosi hyvä, että hän pysyi kauempana. Isä oli se, joka teki ihan kokonaan väärin äidille. Lapsi teki ihan oikein, ettei tullut väliin.
aikuisen väliin tulla.
Mutta melkein suosittelisin soittamaan jonnekin ja kysymään asiantuntijalta.