Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Varastaminen, aikuisten ja lasten. Taitaa olla yleistä jos käy helposti! Jopa paremmissakin piireissä.
25.03.2008 |
Kommentit (8)
Kirppiksellä on helppo unohtaa maksaa. :(
Tuli vaan mieleeni tuosta Akseli -kirppis-keskustelusta. Tuleeko varastelusta huvi? Unohtuuko lapsivieraan hanskat tai sadetakki teille ja kukaan ei kysele perään kun ei ymmärrä mihin olisi voinut kadota.
Onko helppo ottaa pukuhuoneeseen jäänyt college tai tytön kaulahuivi.
Kukaan ei tiedä kenen reppuun ne sitten loppupelissä ovat joutuneet.
Kuulutko sinä näihin tyyppeihin?
Rehellinen vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi ajattelin aivan itsestään selvästi, etten kuulu siihen joukkoon. No en tavallaan kuulukaan: En ole koskaan ottanut kaupasta, en kirppariltakaan, tavaraa maksamatta sitä. En ole ottanut kenenkään tavaroita itselleni, koska olisin halunnut niitä. En ole ottanut keneltäkään rahaa, en edes äitini lompakosta lapsena. Synnäriltäkään ei mitään tullut mukaan.
Mutta: Kyllä meillä on yksi meille jäänyt kaulahuivi, pari lukion kirjaston kirjaa jotka vain jäivät, joskus olen pitänyt itselläni löytöhansikkaat, kun olivat sopivat ja tarvitsin (siis maasta). Samalla tavalla tosin olen itse kadottanut tavaraa, toivottavasti se on päätynyt tarvitseviin käsiin.
Lapselta kadonnut kauluri, uudet villasukat, käsineet jne.. Menneet jonkin toisen lapsen kotiin. Sairasta, että ei osata niitä palauttaa vaan pidetään itsellä. Kaikki pitäisi nimikoida kissankokoisin kirjaimin, mutta esim. neuleisiin aika vaikeaa. GRRH! Palauttakaa av-mammat heti meidän lasten tavarat päiväkotiin!!
Syytönhän minä siihen olen. Saavat toki takaisin jos osaavat kaivata, mutta en minä ala soittelemaan kaikille tuttavilleni että onkohan sulla ollu tällaiset ruskeat sormikkaat tai musta sateenvarjo.
Tarkoitan lähipiirissä, tarha- tai kouympäristössä.
Keitä ne varkaat esim. lastenvaatteissa kirppiksillä ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Itseäni pistää vihaksi se että jos unohtaa esim. juuri hiekkalelun puistoon niin se on mennyt sen jälkeen. Ei mistä ottaa enää. Jokuhan sen ottaa omakseen. Eikä voi olla siitäkään kiinni ettei tunnistaisi omakseen kun meillä lukee lapsen nimi kaikissa välineissä.
Mikäli jollain unohtuu meille jotain niin heti kyllä soitan/tekstaan ja ilmoitan että teillä jäi tänne jokin tavara/vaate. Jos asuvat kaukana niin postitan, jos lähellä niin joko hakevat tai vien ohi kulkiessa.
Myöskään synnäriltä ei lähde mukaani mitään minulle kuulumatonta. Sairaalasta lähtiessä, omia vaatteita vaihtaessa laitan oman siteenkin housuihin. Sairaalassa olen mieluusti niissä paksuissa pötköissä ekat päivät, mutta kotimatkalle en niitä enää laita.