Mökötys menossa miehen kanssa, kumman pitäisi mielestäsi pyytää anteeksi?

Kyllähän seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta ei siinä kumpikaan osapuoli ole niin kuin oma käsi jota saa aina kun tekee mieli.



Mun exälläni oli samanlainen taipumus ruveta mököttämään ja kiukuttelemaan, jos ei saanut seksiä. Toisinaan meillä sitä olikin vähän liian harvoin ja niinpä joskus kokeilin uteliaisuuttani, mihin se johtaisi, jos hän saisi aina kun haluaa. Se johti siihen, että seksiä vinguttiin entistä useammin ja edelleen mökötettiin jos ei saanutkaan.



Musta tuntuu, että usein tuo seksimökötys ei johdu pelkästään siitä, ettei saa purkaa paineitaan vaan siihen voi liittyä muita vähän epäloogisiakin tuntemuksia. Esim. että puoliso ei rakasta ja halua tarpeeksi, jos se ikinä kieltäytyy seksistä, tai sitten seksi saattaa liittyä vallankäyttöön: kun mä haluan niin sun on tehtävä. Exän kanssa mm. nämä asiat meni niin solmuun että suhdetta ei olis voinut enää mitenkään jatkaa. Kannattaa ehdottomasti puhua miehen kanssa sun tuntemuksista ennen kuin sellaista solmua tulee. Toivottavasti sun miehes kuuntelee sua ja yrittää edes ymmärtää.

Mun mielestä voisitte nyt sekstata ilman suorituspaineita. Miksi et halua toiselle nautintoa? Miehelle seksi on tärkeää. Yhtä tärkeää kun naiselle hellyys ja halailu. Mies luulee, että hänet on hylätty.

Jos sinua se seksi ei satu ja et ole sairas, miksi et voisi antaa välillä? Uskon, että halusi palaavat ja alat nauttimaankin. Mutta välissä voi vaan kuksia ilman että tavoitteena on orgasmi.

Niin pysyy mieskin iloisena ja jaksaa auttaa sinua suruissa ja murheissasi.

ymmärrän sinua täysin!!!

ei mieskään halaile ja hellyyttele kun sille sanoo...



vähä tasaarvoa naiset.



ap, olet varmasti ihana äiti!

is kelpaa, mieheni ei halua minua jne.



Me olemme onnistuneet puhumaan asiasta, ja minä olen oppinut hyväksymään miehen haluttomuuden ja sen että se johtuu muista asioista kuin minusta.



Ap:n ei todellakaan tarvitse pyytää anteeksi. Aina ei tarvitse haluta.

Siis että toista voi " käyttää" vapaasti ottamatta toisen tunteita yhtään huomioon.

Vierailija:

Mun mielestäni oli aika järkyttävää, että mies sanoo että on naimisissa mm. sen takia ettei tarvi enää itse tyydyttää itseään.

tai satunnaisesti siksi että on mm. lapsivieraita yökylässä.



Tässä tapauksessa ap:n mies on kyllä todella itsekäs ja kypsymätön. Jäänyt sille asteelle jolla omien tarpeiden tyydytys menee aivan kaiken muun edelle.

Täytyy olla täysin kypsymätön mies (=kakara), kun noin käyttäytyy. Ja itse en sellaisen kanssa olisi edes alkanut seurustella, saati hankkinut lapsia.



Mutta myöhäistä lienee ap:n itkeä... ihan oma valinta.

Mä ymmärrän niitä miehiä jotka käy vieraissa kun oma akka pihtaa.

Kyllä miehen tehtävä on hoidella naiselle orgasmi, jos hän itsekin semmosen aikoo saada. Ketä muka kiinnostaa viikosta- kuukaudesta toiseen vaan antaa toiselle nautintoa, saamatta itse koskaan?



Teillä on puhumisen paikka, ei pelkästään miehesi lapsellisen ja itsekkään käytöksen takia, vaan myös siksi, että seksin kuuluu olla tyydyttävää molemmille.

Olen näköjään teitä vastaan.. Musta taas ap käyttäytyy huonosti..



Siis lähdetään siitä tilanteesta että on yhden lapsen kuolinpäivä (kuolemasta useampi vuosi) ja kotona on yövieras lapsen kaveri. Mies tulee työmatkalta ja haluaa nauttia seksistä vaimon kanssa. Vaimo alkaa heitteleen ilmoille syitä MIKSI ei tänään irtoa.



Epäilen syvästi että ap on neinen joka nauttii seksistä miehen kanssa JOS kerran lapsen kuolinpäivänä, yövieraan ollessa talossa ei kerran saa seksiä. Tän täytyy olla pidemmän ajan tulosta. Kuten ap kirjoitti, imettää eikä vaan halua.



Tässä mua loukkaa nyt ajatus että NAISEN menetystä pidetään raskaana. Koska mies on valmis harrastamaan seksiä lapsen kuolemanpäivänä niin ahne paska??? Ei oikein tajua yhteyttä. Miten seksi sun kanssa (parisuhdetta ylläpitävä, vahvistava ja nautinto) voi olla jotenkin verrattavissa kuolemaan? Pitääkö sun olla nunna loppuelämäsi joka vuosi tona päivänä? Vähentääkö seksi jotenkin sun tarvetta näyttää surua?



Jos te ette kykene juttelemaan niin menkää hakeen apua. Miehen tarttee jättää sut rauhaan jos et halua seksiä, mutta musta sää saatat ihan yhtä hyvin olla tässä nyt jääsydän. Loukkaat ja satutat miestäsi ihan yhtälailla kuin hän sinua.

Sanot että olet " yrittänyt" puhua miehelle, mutta myöhemmin taas kirjoitat että et aio miehelle mielistellä -tai jotain vastaavaa sontaa.



Te tarviitte jotain apua. Kyllä mua hävettäisi verrata lapsen menetystä miehen tunteisiin. Ei kuulosta hyvältä.

Jos ei, niin kerro, miltä sinusta tuntuu. Ja jos tietää, niin kerro kovemmin, ja yritä saada ymmärtämään.



Mutta toisaalta, lapsen kuolinpäivänä voi myös nauttia. Ehkäpä teidän enkelinnekin siellä jossain lymyilee ja hymyilee, että äiskällä ja iskällä on kivaa ja hyvä olla yhdessä.



T. 20

Hän tietää minun käyvän minuutti minuutilta läpi tuon päivän tapahtumia alitajuisesti, tahdon tai en.



Pyrin tänäkin muistopäivänä järjestämään olemassa olevalle perheellemme jotakin kivaa. Mieheni oli siis työmatkalla, mutta menimme elossa olevien lasten kanssa retkelle ja mäenlaskuun. Meillä oli oikein mukavaa, mitä nyt iskää kaipailimme mukaan.



Tuollainen perheen keskinäinen yhdessäolo ja hauskanpito ovat tärkeitä myös kuolleen lapsen muistopäivänä. Iloitsemme täällä olevista, mutta joukosta puuttuva muistuu mieleen tuolloin vielä enemmän kuin muulloin.



Minun luonteelleni on vierasta yhdistää tuohon surun ja kaihon päivään oma seksuaalinen mielihyväni (hyvin epätodennäköinen) tai toisen " käytettävissä oleminen" . Päivä on niin tunteita täysi muutenkin, täysi tekeminen on pitää itsensä kasassa lasten edessä, etten enää illalla jaksaisi millään miellyttää miestä ja tyydyttää hänen seksuaalisia tarpeitaan.



Ehkä olen itsekäs ja outo, ehkä sitten tosiaankin keksin vain epätoivoisesti syitä välttyä seksiltä. Arvatkaapa loukkaavatko tuollaiset syytökset?



Äsken mies katosi tuosta olohuoneesta, vaikka olin aiemmin sanonut, että olisi kiva katsoa yhdessä tuo Nykäs-dokkari. Mies löytyi pimeästä huoneesta, sängystä. Sanoin hänelle, että pahoittelen omalta osaltani ymmärtämätöntä käytöstäni ja olisin halunnut jutella hänen kanssaan vielä tänä iltana. Ei vastausta. Pyysin sitten häntä, kuten itseänikin ajattelemaan sitä, miten kohdellaan itselle rakkainta ihmistä. Lupasin, että jatkamme juttelua huomenna. Ei vastausta edelleenkään.



Huoh.



t. ap

lupasit jatkaa juttelua? Meillä mies ei yleensä ilahdu, jos lupaa jatkaa juttelua seksistä. Minä haluan puhua, mies toimia. Näin meillä.

Toisekseen mun laskujeni mukaan mies veti tälle illalle viiniä niin huolella, ettei heppi heiluisi, vaikka halua olisikin.



Että sepä siitä sitten taas.



t. ap

Jospa miehesi reagoi lapsenne kuolemaan omalla tavallaan? Tai siis yrittää unohtaa, ja keksii kaikkea kivaa(seksi) ,muistopäivälle.

En tiedä, mutta toivon kuitenkin, että selviätte tästäkin kriisistä. =)



t. 20

Jotenkin mulle tuli tämä ketju luettuani hassu olo... Seikka, joka mulla jäi eniten mieleen koko ketjusta, on yllättäen se, että sä et saa seksistä mielihyvää. Onko se kuitenkin suurin ongelma tässä? Et halua seksiä, kun se ei tunnu miltään? Koet seksillä vain tyydyttävästi miestä, etkä itse saa nautintoa? Lähteekö koko ongelma siitä? Jos seksi olisi ihanaa, saisit sillä tyydytyksen ja nautintoa, olisiko helpompi sekstailla yövieraista ja muusta huolimatta? Oon varmaan väärässä, mutta melkeen tuli tunne, että " rankaiset" miestä siitä, että seksi hänen kanssaan on " huonoa" , etkä siksi " anna" niin usein kuin mies haluaisi. En tiedä. Mietittävää teillä tosiaan on. Toivottavasti joku ratkaisu löytyy!

haluttomuuden tässä keskustelussa esiin. Itse koin aikanaa asian tosi raskaasti. Täysimetin toista lasta ja halut katosivat aivan täysin ja totaalisesti ainakin vuoden pituiseksi jaksoksi.



Koin eläväni jonkunlaisessa erämaassa, ja ajoittain syyllistin itseäni paljon. En tuntenut minkäänlaista kiinnostusta, halua enkä mitään. Se oli kummallista varsinkin, kun koskaan aiemmin en sellaista ollut kokenut, pikemminkin just päinvastoin.



Tiedän miltä tuntuu, kun pitäis antaa, mutta biologia ja mieli ja kaikki vastustaa. Asiasta oli myös tosi vaikea puhua miehelle: jos olisi pyytänyt anteeksi, se olisi tuntunut siltä kuin olisi anteeksipyydellyt omaa äitiyttään, eikä muukaan selittely luonnistunut. Eikä tästä haluttomuuden jaksosta paljoa puhuta tai kirjoitella, yksin sen kanssa saa olla ja äimistellä...



Koeta jaksaa. Meidän parisuhteessa mökötys loppuu yleensä siihen, että toinen sanoo tai tekee jotain ystävällistä, ja toinen tarttuu vaivihkaa siihen, molemmat kun ovat murjottamiseen kyllästyneitä. Ja sitten ollaan kavereita taas. Voimaa!

28 oli sikäli oikeassa, että olen välillä tosi turhautunut siihen, etten saa itse mitään irti seksistä. Seksi on minulle lähes täysin sitä, että tyydytän mieheni tarpeet. Rumasti sanottuna toimin panoalustana, vaikka se minuakin surettaa ja harmittaa.



Silloin, jos olen itse väsynyt, stressaantunut tai suren jotain (esim. lastamme), minusta ei ole enää antamaan itsestäni, ei enää jakamaan hyvyyttäni muille, ellen saa itse siitä mitään. Mieheni todennäköisesti täyttää energiavarastojaan rakastelemalla kanssani, kunpa minäkin voisin tehdä saman! Minulta rakasteleminen taas vie jotain, eikä anna tällä hetkellä mitään... ehkä hetken läheisyyttä, muttei juuri muuta.



Surullista. Näin imetysaikana tämä ongelma on korostunut, vaikken koskaan ole mikään kovin seksuaalinen ihminen ollutkaan. Mieheni on myös painostanut minua lopettamaan imetyksen, mutten millään vielä tahtoisi, viimeisestä lapsestamme kun on kyse ja rinnan saaminen tuntuu olevan lapselle vielä tosi tärkeää.



Ei ole epäilystäkään, ettemme tästä naurettavasta kriisistä vielä selviäisi, mutta minua syö tässä se, ettei mieheni tunnu tulevan yhtään vastaan sovitteluyrityksissäni.



Esimerkiksi toissa iltana olin tosi väsynyt tullessani sänkyyn. Mieheni oli jo valmiiksi sängyssä, mutta makasi vain ihan hiljaa. Niin tein minäkin ja odotin mieheni mahdollista sovittelevaa siirtoa. Kun sitä ei hetkeen tullut (mikään päivällä tapahtunutkaan ei puhunut sen puolesta), olin ilmeisesti nukahtanut.



Aamulla mieheni sitten " haukkui" minut siitä, että mikä se nyt niiiiin kovasti oli edellisenä iltana nukuttanut.



Voipa olla, ettemme hetkeen saa sopua aikaan, itse kun en ole halukas tässä täysin nöyristymään. Vastaan voin tulla ja olen sitä yrittänytkin, mutta syytä olisi miehenkin taipua ja kasvattaa ymmärrystään.



t. ap

että hän tuon kaltaisessa tilanteessa kieltäytyy seksistä?! Ihan kammottava ajatus, että pitäisi sitten vielä pyytää sitä anteeksi.