Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mökötys menossa miehen kanssa, kumman pitäisi mielestäsi pyytää anteeksi?
25.03.2008 |
Pitkä kirjoitus, mutta tilanne on tämä:
Miehelläni on taipumusta mököttää ja heittäytyä suoraan sanoen vittumaiseksi, jos kieltäydyn seksistä. Imetän vielä, eikä minua seksi sanottavammin tällä hetkellä kiinnosta. En saa orgasmia yhdynnässä ollenkaan. Seksiä meillä on kuitenkin pari kertaa viikossa.
Viime viikolla meillä oli seksiä sunnuntaina. Mies oli työmatkalla maanantai-tiistai, kunnes kotiutui tiistai-iltana. Meiltä on 4 vuotta sitten kuollut lapsi ja ko. tiistai oli hänen kuolinpäivänsä, joka on minulle aina raskas päivä. Lisäksi meillä oli yökylässä eskaripoikamme kaveri, joka oli yökylässä ensimmäistä kertaa elämässään.
Kymmenen aikaan olimme menossa nukkumaan. Makuuhuoneemme sijaitsevat yläkerran aulan ympärillä. Poikamme huoneessa oli vielä yöväalo päällä, eikä univieraalle ollut tullut vielä uni. Oma poikamme oli jo unessa. Oli epävarmaa nukahtaisiko yövieras, vai pitäisikö häntä vielä psyykata / soittaa vanhemmat hakemaan kotiin.
Makuuhuoneiden ovet piti jättää auki, jotta kuulisimme mahdolliset äänet pojan huoneesta.
Sängyssä mies tunki saman peiton alle kun kuulemma " panetti" . Kieltäydyin vedoten em. syihin. Ei TODELLAKAAN tehnyt mieli surullisen mielen ja toisaalta arvaamattoman yövieraan vuoksi.
Tästä alkoikin sitten nyt jo viikon kestänyt mökötys ja vittuilu. Sekös miehen taas minulle haluttavaksi tekeekin, not. Yritimme pääsiäisen aikaan keskustella asiasta pari viinilasillista nautittuamme, mutta näkemyksemme ovat todella kaukana toisistaan. Minä kuulemma keksin ihmeellisiä tekosyitä, ettei tarvitsisi antaa, vaikka toista niin kovasti panettaa. Minä puolestani olen niin loukkaantunut ja pöyristynyt mieheni käytöksestä, etten halua itse taipua tässä tilanteessa ja pyytää anteeksi.
Sanoinkin miehelleni, että seksiä on todennäköisesti seuraavan kerran sitten, kun mieheni on taas sellainen, että hänelle haluaa antaa hellyyttä. Vittuilu ja painostus ei auta asiaa. Mieheni ei tunnu tajuavan, ettei seksi ole mikään puolison lakisääteinen oikeus, halusi toinen sitä tai ei. Ei ole oikeutettua rankaista puolisoa haluttomuudesta, etenkin jos siihen on olemassa noinkin hyvät syyt.
Miten tästä edetään, surettaa ja masentaa?
Kommentit (43)
Siitä, ettei tällä kerralla tärpännyt?
Siitä, että on saanut pakit minta kertaa, ja ei siksi kestä torjumista? Koska toivoo että sinä kaipaisit häntä yhtä paljon kuin hänkin sinua?
Minusta kuuostaa siltä, että miehesi on loukkaantunut. Varmaan sinäkin olet, mutta uskoisin että miehesi on enemmän. Sinä torjuit hänet.
Jos olisin sinä, pyytäisin anteeksi sitä, että pahoitin mielen. Anteeksi pyytämien ei tarkoita sitä, että tekosi tai tunteesi olisi ollut väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta rakkautemme ja yhtenkuuluvaisuutemme on kyllä vankkumaton. Olemme kestäneet yhdessä lapsen kuoleman (jota minä suren kylläkin edelleen, miestä se ei niinkään enää kosketa), lapsettomuuden, vakavan sairauden perheessä, isovanhempien mielenterveysongelman jne.
Me olemme kyllä tiimi, emmekä aio erota ikinä. Rakastamme toisiamme. Se ei valitettavasti näin 12 vuoden yhdessäolonkaan jälkeen takaa sitä, etteikö näin ääliömäisiä pattitilanteita voisi tulla. Ajatus- ja kokemusmaailmamme kun ovat omiamme, vaikka elämä yhteinen onkin.
Seksi vaan kaihertaa aika ajoin, sillä se on miehelleni huomattavasti tärkeämpää ja helpompaa kuin minulle. Jos minäkin saisin tuosta vaan, niin olisipa se hienoa. Näin ei kuitenkaan ole, enkä voi muuksi muuttua. Olen mielestäni tehnyt kompromisseja, mutta rajansa kaikella. Sanoinkin miehelleni tässä taannoin yrittäessämme keskustella, että lapsemme kuolinpäivä on minulle pyhä. Silloin on oman nautinnon tavoittelu kaukana. Se pitäisi hänenkin ymmärtää.
t. ap
Alue: Aihe vapaa
Mutta teidän on ymmärrettävä, että olette ns. kahden hengen joukkue pahaa maailmaa vastaan, eli mitä teille tapahtuukin elämässä, hyvää tai pahaa, se ei saa erottaa teitä, vaan tärkein tehtävä teille on yrittää pitää keskinäinen " yhteytenne, tatsinne ja rakkautenne" .
Mitä tahansa maailma tarjoaa jommallekummalle teistä, se tarjoaa sen molemmille ja samalla lapsillekin. Ottakaa se vastaan YHDESSÄ.
Toinen aika-ajoin vituttaa, tiedän sen, ja saakin vituttaa, kunhan sen vitutustunteen taka-alalla pysyy se yhteenkuuluvaisuuden tunne, mikä teiltä nyt ehkä puuttuu. Olette nyt siis vähän kuin eri joukkueissa, kun pitäisi olla siinä samassa.