Mä en ymmärrä perheellisiä, jotka tyytyy asumaan alle 100m2 asunnossa!

millä tavalla pienessä talossa asuvat eivät panosta asumiseen? en VOI käsittää.



meillä on aivan ihana meille sopiva koti, lähellä sukulaisia ja ystäviä sekä työpaikkaa. koti jossa elämiskustannukset ovat siedettävät, työmäärä vähäinen, lastenhoitoapu lähellä, kerhot, koulut jne jne lähellä.



ollaan panostettu asumiseen kuule aivan täysillä. joillekin se panostaminen ei vaan ole 200 neliötä, vaan prioriteetit on toiset.



onko sun nyt vaan pakko uskotella itelles, että tiedät mitä muut ihmiset haluaa ja tarvitsee?

meillä on ainakin toisin. Perjantaisin lähdetään mökille ja tullaan sunnuntaina tai jopa ma aamuna suoraan kouluun ja töihin. iltaisin kotona ollaan hereillä n. 5 tuntia nukutaan yö ja aamulla ollaan hereillä kotona 1-2.



asutaan lähellä työpaikkoja ja koulua ja päiväkotia. nautitaan olostamme mökillä missä on omat harrasteet mitä kotona ei voi harrastaa. satsaamme siis mielummin johonkin muuhun kuin asuntoon missä hengaillaan muutama tunti päivässä hereillä.

Sen verran äkäisiä vastauksia! =oDDD Mitä? Etkö rassukka tajunnut, ettei paljon löydy ihmisiä, joilla on yhtä mustavalkoinen ajattelumaailma kuin sinulla? Paljon et ole ilmeisesti asuntoja kiertänyt, jos ainoa toimivuus on sinulle neliömäärä.... ;o) Kaikki tyylillään kuitenkin sanoo äitee, jonka pieni pesue (2aik. + 1 lapsi) asustaa 75m2 kolmiossa ja vaihtaa korkeintaan 100m2 neliöön toisen lapsen saapuessa.

Okei, te ette HALUA panostaa asumiseen, enkä MINÄ YMMÄRRÄ miten joku viitsi panostaa siihen missä asuu ja oleilee suurimman osan ajastaan!



ap

[/quote]

Musta ei ole mitään asumisen laatua asua isossa hehtaariladossa jossain nurmijärvellä vaan sen takia että olis mahdollisimman iso talo.

Mä panostan mieluummin asunnon SIJAINTIIN, esim. täällä Etelä-Helsingissä merinäköala on mulle paljon tärkeämpää kuin jotkut neliömäärät...

Joku helvetin insinööri laskenut, että tähän mahtuu 4 tai 6 hengen ruokapöytä näin päin (ja vaan näin päin) ja tilaa ei jää kummallekaan puolelle kun sen verran että saat tuolin persees alle...

Minimimitoitukset ei yksinkertaisesti toimi!

Meitä 3 henkeä ja 3 makkaria. Neliöitä 150, juuri sopivasti. ja on muuten helppo ja nopea siivota kun ei ole joka nurkassa jotain tieltä pois työnnettävää =)

Lämmityskulutkin todella alhaiset neliöihin nähden (talomme on matalaenergia talo)

kyllä varmaan pyörittelisit silmiäsi meidän alle 45 neliön kaksiossamme.



Mutta hyvin tänne mahdutaan, että älä huoli.

Lapset viihtyvät kotona mainiosti, myös kavereineen. Vietämme paljon aikaa yhdessä perheenä, kun kaikilla ei ole omia huoneita jonne linnoittautua.



Meille tärkeintä on kodin sijainti. Töihin ja harrastuksiin on päästävä nopeasti kävellen tai julkisilla. Iltaan jää paljon tunteja, kun matkoihin ei mene aikaa. Itsestään selvää oli, että lapset kasvatetaan kaupungissa, eikä muuteta omakotitaloon Nurmijärvelle. Mökki riittää puutarhanhoitointoon.

Khh on ainoa mikä tästä asunnosta puuttuu. OKT on hakusessa, mut ei mikään 200m2 lukaali kuitenkaan.

Minä olen ja vaihdoin kahden lapseni kanssa juuri 90 neliön asunnosta 55 neliön kaksioon jotta saisin ostettua lapsille muutakin kuin sen yhden vaatekerran. Olen myös pyrkinyt tähän saakkakin panostamaan matkustamiseen rahaa, eli kuukausi vähintään ollaan joka vuosi ulkomailla.

kaikilla lapsilla ja vanhemmilla on omat telkkarit ja tietsikat. Siellä ne sitten yksinään kukin huoneessaan elää sitä " perhe-elämää" ...

Moni joutuu asumaan ahtaasti sen vuoksi, että asuminen on varsinkin täällä pk-seudulla niin kallista.



Kyse ei ole siitä, että asumiseen ei haluta satsata. Kyllä mekin satsaamme asumiseen 1300¿ joka kuukausi emmekä edes asu Helsingissä, vaan tavallisessa lähiössä muualla pk-seudulla. Sillä rahalla saamme asua perheemme kokoon nähden liian pienessä asunnossa (2 aikuista ja 3 lasta, 80 m2).

Isompaan ei ole varaa ainakaan lähivuosiin, toivottavasti sitten kun lapset ovat koulussa. Tai ehkä sitten rohkaistumme jo aiemmin ja otamme sen 200 000¿ lainaa, saa nähdä.

että meillä on ihan mukavasti tilaa ja kiva koti. Mutta väärässä olin! Nyt ei auta, kuin ruveta uutta kattelemaan...



Meitä on neljä, asuintiloja 80m2 (3h + keittiö + 2wc + alkovi) ja sauna/khh 20m2 päälle. Nukumme kaikki neljä samassa makkarissa ja kuvittelemme olevamme onnellisia, miettikää sitä! Ollaan ihan dorkia tosiaan, onneksi ymmärrän nyt paremmin.



Ja, voitteko kuvitella, tämän talon rakentamisen aikaan -40-luvulla tässä talossa on asunut kaksi perhettä!!!!!

Olisimme saaneet lähes tuplaten neliöitä kauempana keskustasta, mutta halusimme, että lapsemme pääsevät keskustan tasokkaaseen kouluun, että emme tarvitse autoa työmatkoihin ja kaikenlaiset kulttuuririennot, kaupat ja puistot ovat käden ulottuvilla. Meillä on ihana, viimeisen päälle remontoitu asunto, keskellä kaikkea. Lapset eivät ainakaan ole moittineet ja me aikuiset olemme niin tyytyväisiä kuin on mahdollista. Kaikki eivät halua asumaan keskelle korpea, vaan on ihmisiä jotka nauttivat kaupunkielämästä.



PS: Talomme alakerrassa on mm. kuntosali :)

aikka rahaa olisi kuinka. Tuota sataa neliötäkään tuskin saan, kun se maksaa haluamallani alueella puoli miljoonaa, eikä ole sellaisia rahoja lähivuosina käsissä.



T: Sopivasti asuva perheenäiti

Työpaikan, ystäviä, sukulaisia, harrastuksia ja kuka mitäkin.



Valintoja täytyy tehdä. Valitako iso talo kaukana kaikesta itselleen tärkeästä vai asuako kenties hieman ahtaammin lähellä työpaikkaa, ystäviä ja muuta tärkeää?

etenkään pääkaupunkisedulla. Me saamme jo nyt luukustamme maksaa itsemme kipeiksi. Olisi ihanaa asua tilavasti., valitettavasti se ei ole aina mahdollista.

noin 1000 euroa kuukaudessa ja jäljellä on vielä maksamista vaikka kuinka. Onkai se sitten niin vaikea ymmärtää, että kaikilla ei ole rahaa ostaa isoja lukaaleja.

4 lasta, koira ja asuinpinta-alaa 200m2. Tämä on vähimmäismäärä kun joka lapsella oma huone.

Vierailija:

Moni joutuu asumaan ahtaasti sen vuoksi, että asuminen on varsinkin täällä pk-seudulla niin kallista.

Kyse ei ole siitä, että asumiseen ei haluta satsata. Kyllä mekin satsaamme asumiseen 1300¿ joka kuukausi emmekä edes asu Helsingissä, vaan tavallisessa lähiössä muualla pk-seudulla. Sillä rahalla saamme asua perheemme kokoon nähden liian pienessä asunnossa (2 aikuista ja 3 lasta, 80 m2).

Isompaan ei ole varaa ainakaan lähivuosiin, toivottavasti sitten kun lapset ovat koulussa. Tai ehkä sitten rohkaistumme jo aiemmin ja otamme sen 200 000¿ lainaa, saa nähdä.

Hassua lukea tekstiä, joka voisi olla omasta kynästä.

Väärinpä ajattelin; lapsiperhe tarvitsee ilmeisesti oman linnansa!