Mä en ymmärrä perheellisiä, jotka tyytyy asumaan alle 100m2 asunnossa!
Nelihenkinen perhe tarvitsee vähintään 120m2, kolmehenkinen vähintään 100m2. Kuusihenkinen perhe vähintään 180m2...
Mua todella kummastuttaa eräät, jotka pakkautuvat kahden lapsen ja koiran kanssa jonneksin 70m2 luukkuun!! Siinä sitten ihanat 17m2 per lärvi...Eikö teistä ole tärkeää panostaa asumiseen, aika olennainen osa ihmisen elämää...
Kommentit (61)
Riippuu siitä myös, minkä ikäisiä lapset ovat - taaperoilla ja leikki-ikäisillä pitääkin olla tilaa juosta ja touhuta leikeissään. Teinien on taas kivaa saada oma rauha johon vetäytyä. Aika ahdasta on asua alle 70m2 talossa vaikka kahden lapsen kanssa. Onko täällä siis ketään, joka olisi muuttanut isosta (sanotaan nyt vaikka yli 100m2 talosta) pienempään, n.50-60m2 taloon ja väittää että ei ole ahdasta? Tosiasiahan on, että ihminen sopeutuu kummasti aina vallitsevaan tilanteeseen ja paremmin myös huonomman tilanteen muuttuessa parempaan (pienemmästä isompaan kämppään).
Ollaan asuttu kaksin miehen kanssa 37-50m2 asunnoissa, lapsen ja miehen kanssa 65m2 asunnossa. Nyt asutaan puolet isommassa ja toinen lapsi tulossa. Voin sanoa omasta puolestani, että kyllä tila lisää asumismukavuutta huomattavasti.
Arvostetut alueet ovat kalliimpia, joten neliöistä pitää tinkiä jos haluaa kyseisillä alueilla asua. Jossain slummissa voi saada enemmän tilaa, mutta kukapa lapsiaan sellaisessa haluaisi kasvattaa? Ja kaikki eivät voi työsyistä muuttaa landelle eikä kaikki myöskään halua uhrata useita tunteja päivästään työn ja kodin välillä pendelöintiin.
olen ollut itse lapsi 1970-luvulla, ja ystävistäni kenelläkään ei ollut omaa huonetta. Nykyään pidettäisiin varmaan ihan hirveänä, jos olisi 3-4 lasta samassa huoneessa. Silloin se oli ihan tavallista.
Mitähän lapsistani tulee, kaikki on nyt pilalla =(
Hyvin mahdutaan ja mahduttais pienempäänkin, mutta meillä rakentaminen maksoi saman verran kuin yksiön ostaminen Helsingissä (tontti ilmainen, mies rakensi koko talon, puulämmitys, puut omasta takaa jne.) Mukavaa, kun on tilaa, mutta en ymmärrä mitä ap vaahtoaa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja kaikilla ei ole valinnanvaraa, tilanteeseen on vain sitten sopeuduttava.
Olemme kivasti jo maksaneet tätä kolmiomme velkaa pois, joten tässä parin vuoden kuluessa katsastelemme ehkä yhtä huonetta lisää, mutta se tulisi ihan työhuoneeksi. Mekin pidämme siitä, ettei jokainen lukkiudu omaan huoneeseensa omiin puuhiinsa, meillä olohuone-keittiö on enemmänkin sellainen yhteinen oleskelutila.
mutta homma toimii myös toisin päin. Nykyään moni eroaa, joten moni joutuu sieltä isosta talosta muuttamaan pienempään yksin/lasten kanssa.
Ongelmia ei ole, ja monesti isoissa taloissa on hukkatilaa, jota ei tarvita. Tai " tarvita ja tarvita" =mitä ilmankin toimeen tulee ihan hyvin.
Esim. saunan ja kylpyhuoneen yhteydessä " turha" takkahuone, iso kodinhoitohuone, keittiö ja ruokailutila erikseen jne.
Vanhoisssa asunnoissa toki kylpyhuoneet/keittiö ovat usein pieniä ja epäkäytännöllisiä, mutta uudemmissa taloissa on hyvät pohjat ja säilytystilaa riittävästi.
Ja kannattaa ostaa uutta periaatteella jos jotain tulee sisään, jotain myös lähtee.
Monilla ihmisillä on isot talot täynnä turhaa tavaraa. Jos on paljon tilaa sisällä+vintti/varasti tilat, niin sitä uhan " huomaamatta" säilöö vanhoja koulukirjoja, " melkein ehjiä liinavaatteita" , " täähän on ihan käyttökelponen vielä-huonekaluja" ja " annan tän vanhan astiaston Matille/Maijalle kun se muuttaa omilleen" tavaroista.
Hyvä alue=hyvät koulut, mikä taas vaikuttaa kaveripiiriin ym.
Jostain perähikiältä voi saada rauhallisen lukaalin ja vaikka 300 neliötä, mutta siinäpä sitten istuu autossa tuntitolkulla työmatkoja, jippii! Se on varmaankin sitä kotiin panostamista, kun siellä ehtii sen pari tuntia illassa istua, ja no, mitäpä sitä maalla muuta tekisikään. Ja lapset voi harrastaa tasan sitä yhtä jumppakerhoa, mikä kyläkoululla kokoontuu jonkun tädin vetämänä, jihuu!
Me asumme Helsingissä, työmatka toisella 5 min, toisella 20 min, ympärillä on paljon ulkoilumahdollisuuksia, alue on hyvämaineinen ja rauhallinen, keskustaan pääsee nopeasti ja voi harrastaa ihan mitä ikinä haluaa. Neliöitä on 92 ja kolme makkaria nelihenkiselle perheelle. Lapset vieläpä nukkuvat samassa huoneessa, kauheaa!
Väistellä toisiaan pienessä asunnossa.
Meillä on pojan kanssa kolmio 75.5 neliöö ja väistellään välillä toisiamme, taitaa olla iso ego molemmilla!
Sikäli kuin sijainnilla näytetään lähinnä tarkoittavan sitä, että asutaan suurin piirtein Helsingin keskustassa... Päiväkoti ja koulu on kuitenkin lähellä, samaten muut palvelut. Asutaan tällä hetkellä 75 neliön kolmiossa miehen kanssa kahdestaan, syksyllä tulee perheenlisäystä, ja kun palaan töihin sitten joskus, niin olisi tarkoitus etsiä isompi talo, ehkä sellaiset reilu 100 neliötä, 120 neliötä olisi aika optimi.
Meillä 5 henkinen perhe ja talo on 170m2. En voisi kuvitellakkaan että asuisimme ahtaammin.
Lapset tarvii tilaa leikkiä, tilaa olla välillä yksin miettimässä tekosiaan, tilaa jotta saa nukkua rauhassa.
Suomessa asutaan ahtaasti.
Se että on tilaa asua hiukan väljemmin ei tarkoita automaattisesti epäekologisuutta.
Meillä talo lämpeää maalämmöllä ja sähkön kulutus on puolet siitä mitä naapurissa sijaitsevassa puolet pienemmässä talossa on.
Ostetaan suuri asunto, jossa on jopa hukkatilaa. En meillä ainakaan ole varaa maksaa sukulaisille erillisiä yöpymistiloja ja työnantajamme saa järjestää työtilat työpaikalta. Toki iso asunto on ihana, mutta ei kaikkien tarvitse elää kuten miljonäärit. Eläminen on järjestettävä tulojen mukaan. Meidän perheellämme se tarkoittaa 20 neliötä per asukas ja tilaa on ihan riittävästi. Nettotuloistamme 30 prossaa menee asumiseen.
Ison asunnon lisäksi halutaan iso auto, hienot kalusteet, ulkomaan matkat, merkkivaatteet ym. Joillakin tähän kaikkeen on vara, mutta ei varmasti kaikilla, jotka tällaista elämää elävät.
Asutaan pienessä omakotitalossa, neliöitä kai noin 100. Kolme makkaria.
Meidän kanssa nuorin , alle 2v. Isommat pojat samassa, 12 ja 10v.
Tytöt 8v ja 5v samassa. Ei ole tullut valituksia.
Mieluummin näin, kun niin, että otetaan 30v järkky asuntolaina..
on 2+1 ja neliöitä 50.
kohta laitetaan ranttaliksi ja muutetaan 65 neliöön.
meillä on tavaraa minimaalisesti, siivousurakka pienempi mutta toisaalta ehkä pieni asunto vaatii useammin siivousta.
mä olen aina asunut pienessä kodissa. ulkona voi lapsi remuta ja koti on tarkoitettu elämän perustarpeiden tyydyttämisen paikaksi. en kaipaa isompaa asuntoa.
mitä hienompi ulkokuori, sitä tyhjempi sisältä..
Asumiseenhan me ollaankin panostettu: ei meidän tuloilla olisi näin sopivaa taloa löytynyt suurempana näin hyvästä paikasta! Pakkohan sitä on optimoida, asumisen laatua kuin on muukin kuin asunnon koko!
Kuljetko kotona hädissäsi jonkun metrimitan kanssa ja jaat asuntoa osiin? :)
Makuuhuoneet on omat lapsilla, ja vanhemmilla yhteinen, mutta emme halua olla omissa oloissamme, vaan vietämme yhteistä aikaa keittiön pöydän ääressä tai olkkarissa.
Jokaisella on omat asiansa, jotka ovat elämässä tärkeitä. Meillä perhe ja yhdessäolo!
Hyvin mahdutaan, ja vaikka lapsia tulisi vielä kolmas ja neljäskin, niin silti pystyttäisiin tässä asumaan.