Taaperoimettäjiä? Yöimetyksen lopetuksesta...

Mä lopetin yöimetyksen tytön ollessa noin vuoden ja se meni kyllä yllättävän hyvin, tyttö tyytyikin yöllä herättyään silittelyyn tissin sijaan,aiemmin olisi huutanut kurkku suorana jos ei olisi tissiä saanut;),,heräämiset eivät kyllä vähentyneet meillä sen myötäkään.

Maidon tuloon ei vaikuttanut mulla yhtään, ei myöskään yöimetyksen lopettamisen jälkeen aamu imetyksenkin pois jättäminen, maidon tulon hiipumisen huomasin vasta kun imetys kertoja oli 1v7kk iässä enää yksi päivässä.

yöimetykset pojun ollessa muistaakseni n.8kk. Aluksi protestoi kovasti, mutta tottui pian. Maidon määrä ei ole vähentynyt, sitä tulee tilauksen mukaan. Poju nyt 1vee ja imee rintaa päivisin edelleen. Eka imetys on tuossa 06, minusta se on jo aamu. Nousen silloin sitten itse ylös, töissä kun käyn. Seuraava imetys iltapäivällä, kun tulen kotiin ja sitten illan mittaan ihan niin usein kun haluaa. Viimeinen ennen nukkumaanmenoa, ei enää nukahda rinnalle. Minusta on ollut hienoa huomata, että maitoa vain tuntuu riittävän enkä ole miettinyt imettämisen kokonaan lopettamista vielä lainkaan. Poju on meidän kolmas lapsemme, mutta vasta nyt imetys sujuu.

meilläkin lopetettiin yöimetykset levottomien öiden vuoksi, tuntui että koko yö meni tissi suussa ja nukkuminen oli levotonta kummallakin osapuolella.

..eli olen imettänyt nyt 1v5kk ikäistä tytärtäni yhä, ja aika pitkään myös öisin. Mutta tuossa vuodenvaihteen tienoilla sitten pidettiin hänelle vähän unikoulua ja samalla siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen, ja siinä sitten toiveena oli tuo että yöt rauhoittuisivat. Mitään mullistavaa parannusta kertaheitolla ei tapahtunut, mutta silti ihan hyvä suuntaus menossa. Nukun huomattavasti paremmin kun lapsi ei ole ihan vieressä, kun en kuule ihan kaikkia ininöitä. Välillä tulee yhä yöherätyksiä mutta niistä selvitään yleensä tutin laittamisella takaisin suuhun. Milläkähän päästään sitten aikanaan tutista!?



Niin, unikoulu meni silleen että isä huolehti vauvasta yöllä ja toi vasta aamulla minulle. Vauvaa pidettiin sylissä tai otettiin viereen nukkumaan, ja annettiin tuttia tai vesipulloa. Aika nopeasti vauva oppi ettei yöllä saa maitoa ja nukkui välillä aika pitkiä välejä, mutta välillä tuli takapakkiakin ja imetin sitten joskus jo neljän-viiden aikaan kun en jaksanut kuunnella huutoa ja halusin vain että kaikki saavat nukutuksi nopeasti uudelleen. Mutta onneksi siitä ei tullut kovin pitkäaikainen jakso.



Tällä hetkellä imetän enää vain iltaisin, mutta maitoa tuntuu tulevan silti yhä ihan riittävästi. Aamuimetykset lopetin ihan reilu viikko sitten, melko kivuttomasti. Nyt juuri on vähän hankala jakso menossa kun neiti saattaa herätä aamulla puoli kuudelta eikä enää asetu uudelleen nukkumaan vaikka on vielä väsynyt.. mutta ei hän välttämättä enää asettunut vaikka saikin tissiä.



Tsemppiä teidän unikouluun,

t. Sirita

Yövierotimme pojan n.1-vuoden iässä siten että isä nukkui pojan kanssa ja juotti nokkamukista vettä. Poika huusi jonkinverran 2-yötä ja sen jälkeen nukkui paljon paremmin kuin ennen. Myös ruokahalu kasvoi mukavasti , aamupuuro alkoi maistua. Imetykseen yöviroitus ei vaikuttanut. Imetin vielä vuoden tämän jälkeenkin, tosin lähinnä vain iltaisin ja aamuisin kun poika oli jo hoidossa.



Nyt kokemuksesta viisastuneena yövieroittasin seuraavan lapsen aikaisemmin , ehkä 8-9kk iässä. Lapsi ja koko perhe tarvitsevat ravinnon lisäksi kipeästi unta. Eikä yliväsynyt äiti ei ole paras mahdollinen äiti.

Yövieroita ihmeessä ja hyviä unia teillekin.

Aloitan tästä rohkaistuneena yövieroituksen. Kiva että on muitakin äitejä, jotka imettävät taaperoa, mutta kuitenkin rajoittavat sitä hiukan.

Kakkosemme (1v 4kk) ei ole koskaan kelpuuttanut tuttia ja on muutenkin ollut esikoista riippuvaisempi.



Imetän keskiyön aikoihin ja sitten seuraavan kerran aamulla/aamuyöstä. Mutta eipä imetyksen rajoittaminen ole levottomuutta juuri helpottanut: tyttö vaatii kuitenkin silittelyä, taputtelua ja joskus sylissä kantamista rauhoittuakseen. Tyttö nukkuu eri huoneessa vähän paremmin kuin äidin (=maidon) vieressä, mutta tärkeintä on se, etten itse havahdu jokaiseen äännähdykseen.