ELOKUISET vk 13
Uusi viikko uudet kujeet =)
Napa täynnä suklaata, ei muuten harmita yhtään etten narahtanut sokerirasituksessa, nyt on voinut ns hyvällä omallatunnolla nauttia pääsiäisherkkuja! =)
Ensi viikolla täytyy kyllä ottaa itseään kunnolla niskasta kiinni, huomenna alkaa loma ja lomalla en aio turhia stressailla, mutta viikon päästä sitten. Tosin ei tuota ole tullut pahemmin katseltua mitä syö, tähänkään asti, mutta en jaksa uskoa että sokerit pysyy kunnossa tälläisellä herkuttelulla!! Joten itsekuria peliin!
Liikkeitä ei navasta vielä(kään) tunnu, ehkä pientä kutinaa, mutta varmaksi ja huolen poistajaksi niistä kuplista ei ole. Viime yönä näin hirveää unta että alkoi taas vuotamaan, uni vain onneksi!! Mutta kaamistutti silti, ei ollut levännyt olo aamulla. Häntäluu tuntuu että tippuu hetkenä minä hyväänsä!! Tosi ällö vaiva, varsinkin jos joutuu jotain rehkimään kunnolla niin auts!! Välillä jos huonosti tuon nuoremman nostaa syliin, niin sattuu myös, isompaa en ole kuukausiin uskaltanut edes syliin ottaa,kun pelottaa että rämähdetään molemmat nurin, jos kipu pahana tulee. Onneksi kävelevät molemmat!!! =)
Närästyskin vaivasi parina iltana, kurkku taisi olla syypää. Kurjaa jos jo nyt alkaisi kaikki vaivat =)
Kuinka muuten muut jolla oli vuotoa ? Onko vuoto asettunut vai vieläkö vuotaa ? Mietähän oli aikas paljon tässä porukassa!! Toivottavasti ei enää kellään!!
G1: Otatko äitiyspakkauksen vai rahat ?
Näyttää tälläkin palstalla olevan keskustelua, milloin uusi pakkaus tulee jakoon. Meille ei pakkausta oteta, sillä vaatteita ja tavaroita on kertynyt niin paljon, ettei siitä hyötyä ole. Meillä on viiden lapsen vaate- ja tavararinki, joka kulkee talosta toiseen, joten kaikkea mitä voi kuvitella tarvitsevansa niin löytyy! Ainut haitta on tuo meidän pieni mies, joka syntyn rinkiin, 4 tytön jälkeen, vähän on punaista tuo väritys, mutta nyt ollaan huomioitu esim.haalareita ostaessa, että vähän neutraalimpaa ostellaan =)
G2: Kierrätätkö lastenvaatteita tai tavaroita ?
Me kierrätetään noin 4 vuotiaaksi asti vaatteet, sitten niiden käyttöikä pitenee jo sen verran, kun kasvu ei ole niin hillitöntä, että ei enää juuri ehdi seuraavalle, kun kaikki kuitenkin yksilöinä kasvaa (kolmen eriperheen lapset siis tässä ringissä). Vauvan vaatteet varsinkin on minusta turha ostaa vain yhtä lasta varten, jonkun vaatteen olen kyllä minä, (ja muutkin äitit) säästäneet muistoksi jokaisesta lapsesta =)
G3: Millaisia hankintoja aiot tehdä vauvaa silmällä pitäen ?
Luulen että uudet radiopuhelimet pitää ostaa, entiset ovat nyt 5 v vanhat ja eivät ihan niin luotettavat. Ja turvaistuimet täytyy tarkastaa koko perheeltä, jotta mahtuvat autoon takapenkille. Voi olla edullisempi ostaa vaikka kaikki kolme istuinta uusiksi, kuin uusi auto =) Yksi (paras istuin totta kai)istuin vie sivusuunnassa niin paljon tilaa, että ei keski-istuimen turvavyötä oikein saa kiinni kunnolla. Mutta täytyy vähän mallailla niitä vielä!
Mutta nyt aamupuuhiin ja pakkamaan lomaa varten, hauskaa alkanutta viikkoa!!
-E- 17+
Kommentit (51)
Kirjoitin polikliinisesta synnytyksestä joskus aiemmin synnytyspalstalle, mutta tässä lyhyesti. Vauva syntyi Kätilöopistolla illalla. Hän oli yliaikainen, liki 4kiloinen reipas poika. Hyvin valmis vauva, näytti paksutukkaiselta suurisilmäiseltä vauvanukelta, ei tavalliselta pieneltä, uinuvalta ryppyiseltä vauvelilta (vrt etuajassa syntynyt isoveljensä). Alkoi syödä rintaa jo synnytyssalissa. Pirteä & punakka.
Polikliinisestä synnytyksestä olin lukenut ja jutellut ystävämme kanssa, joka on toiminut synnytyssairaalassa lääkärinä, mutta mitään suunnitelmaa meillä ei ollut. Olimme myös hyvin tietoinen riskeistä, eikä mitenkään yli-innostuneita. Päätös tehtiin vasta seuraavana aamuna. Vauva ja äiti voi hyvin ja palasimme kotiin alle 18h:n jälkeen synnytyksestä lääkärin luvalla (hän ei epäillyt asiaa lainkaan).
Käytiin tarkastuskäynnillä sairaalassa muistaakseni vasta 3.:na päivänä. Sitä ennen meillä kyllä kävi kylässä kaksikin lääkäriä, mutta ystävinä, ei lääkäreinä. Apu olisi kuitenkin ollut lähellä, sillä lähimpään sairaalaankaan (Jorvi) on lyhyt matka.
Hyvä kokemus kaikkinensa, oman sängyn ja kodin voittanutta ei ole. Samoin edellinen kerta, jolloin oltiin muutama päivä sairaalassa tavallisessa perhehuoneessa. Ensimmäisen kohdalla se oli minusta ihan tarpeen. Oppi imettämään, kylvettämään, jne. Tuntui turvalliselta.
Ainut, mitä ajattelen kauhulla on, että jos ei pääsisi perhe/yksityishuoneeseen, vaan mies joutuisi lähtemään kotiin ja joutuisi tavalliseen huoneeseen. Minusta se on jotenkin perverssiajatus, että synnytyksen jälkeen joutuu vielä tuikituntemattomien ihmisen kanssa vauvoineen jakamaan huoneen ja jokaisella on eri rytmi ja vauvoilla myös. Miten siinä saa levättyä? - En ymmärrä??? Kokemusta ei onneksi ole. Muutamalla ystävällä on ja ne ei ole positiivisia¿ Onko jollain HYVIÄ KOKEMUKSIA?
Finette kyseli, onko kellään tavallisesta synnärin huoneesta hyviä kokemuksia. Minulla on molemmilta kerroilta. Esikon aikana kahden hengen huoneessa oli yhtenä yönä hiljainen huonetoveri, jonka olemassaoloa en oikein huomannutkaan. Se sopi minulle mainiosti ekan kanssa. Perhettä kävi paljon ja mies oli aina miltei koko päivät. Toisen kanssa, jolla siis halkio, huonetoverina oli kolmannen poikansa saanut ihana nainen. Minun oli tarve puhua halkiosta, ja hänen kanssaan sain työstettyä hommaa. HÄn oli siis itsekin tosi puhelias, ja olemme myöhemminkin tavanneet ja molemmilla on hyvä kokemus tuosta ajasta synnärillä..
Eli siis, meillä hyvät kokemukset. Ja nyt kolmannen kanssa aion mennä samalla " tavallisella" huoneella.
Nyt mun on pakko tehdä jotain pakkausasialle, sillä en ole laittanut tikkuakaan ristiin ja huomenna on lähtö. Mukavaa viikonloppua ja seuraavaa viikkoa!
Lyle
Pitkästä aikaa taas täällä.Vatsa kasvaa,painoa tullu 4kg.Kovasti vauveli liikkuu.En jaksa millään odottaa sitä rultraa.Viel 2 vko,huh,huh.Olis jo kiva ostella jotain ku tietäs kumpi tulos.Alkanu muuten pelottaan et mitä jos siel ultras näkyiski et olis jotain vialla.Tää raskaus on muutenki ollu niin jännittävä(vähä turhanki).Yritän vastailla noihin gallupeihin yms ku ehin..jaksan.Tsemppiä kaikille odotukseen...elokuu lähenee....
T:roosa 18+6
Tänään oli rakenneultra ja tulipas siellä hyvä mieli. Nyt on rv19+4, eikä liikkeitä tunnu ollenkaan, joten alkoi jo kovasti huolestuttamaan. No, se istukka on ihan etuseinässä. Oli ihana nähdä vauvan liikkuvan, kun se ei tosiaan tunnu yhtään missään. Katseli haaraväliin ja ei siellä mitään ainakaan näkynyt meidänkään silmiimme, joten sillä mielellä ollaan, että tyttäremme saa siskon. Raskaus onkin hyvin samanlainen, oireeton, kuin edelliskerralla ja mahakin samannäköinen.
Iltoja kaikille,
Seiskaseiska rv19+4
Jos olette joutuneet/valinneet tavalliseen huoneeseen ja mies on joutunut kotiin, niin miten miehenne sen on kokeneet?
Kun esikoinen syntyi ja oltiin perhehuoneessa, niin vanhempi kätilö sanoi heti ensi alkuun, että työnjako on sitten se, että äiti lepää ja imettää ja isä hoitaa kaiken muun. Ahaa. =) Meille se sopi hyvin. Ja sama " työnjako" oli kyllä ensimmäiset viikot kotonakin ja samoin toisen kanssa. Tuntui, että isä pääsi vauvanhoitoon niin hyvin kiinni jo sairaalassa, että sama jatkui luonnostaan kotona.
Ystäväni mies, joka joutui lähtemään synnytyksen jälkeen kotiin, sanoi, ettei kyllä sinä yönä nukkunut silmäystäkään, sen verran ylikierroksilla oli. Oli yrittänyt katsoa jotain leffaa, laittanut kavereille tekstiviestejä, soittanut isällensäkin, mutta yö oli mennyt pyöriessä ja aamulla lähtikin sitten taas sairaalaan.
Nauroin, että isäsi aikana miehet ei kuule edes päässeet synnytykseen ja lähtivät pitämään varpajaisia samana iltana, kun lapsi syntyi. :-)
Ei kyllä ystävänikään ollut tuossa hyvin nukkunut, kun yksi huonetoveri itkeskeli kaikki yöt - hänellä oli kai hirveä paha olo, mutta ei hän siitä ollut mitään puhunut ja ainakaan vauvalla ei ollut mitään hätää ja toinen huonekaveri taas oli varsinainen rääväsuu, jolla oli ennestään useampi lapsi ja hän tuntui olevan enemmän kiinnostunut, kuinka monta vierasta kelläkin kävi, mitä he toivat lahjaksi ja montako pyjamaa ystävälläni oli mukana, jne - kuin omasta vauvastaan.
Tolla perusteella olen ollut hirveän onnellinen hyvästä tuurista, että aina on saatu oma huone ja siksi nyt haetaan myös Haikaranpesään, missä se on itsestäänselvää, jos sinne vaan sitten elokuussa mahtuu. =)
G: Mie olen sattunut vähän ruuhka-aikaan sairaalaan, mutta molemmilla kerroilla olen saanut oman huoneen niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista (koska leikkaus ja oma lapsi teholla). Sinäänsä kiva, sillä kurja jos toisen vauva herättelee, kun oma ei siinä ole. Mutta sitten kun sen huonetoverin (2 h huone molemmilla kerroilla ja sattumalta vielä ihan juuri se sama huone molemmilla kerroilla=) olen saanut, ovat olleet ihan kivoja, paitsi nyt viimeksi äidin mies oli aika hirveä oli kovin läheinen vaimoaan kohtaan (jolla oli 8 tikkiä ja alle vuorokausi synnytyksestä!!!!) mie olisin varmasti vetänyt lähimmällä kovalla esineellä miestäni neppariin jos olisi moista yrittänyt, mutta ei vaimoa tämä näyttänyt haittaavan, he pääsivät sitten perhehuoneeseen ja en halua edes tietää mitä siellä on tapahtunut *puistatus*
Ja sitten kun mie olen ollut aina vähän pitemmän kaavan mukaan sairaalassa, niin olen ehtinyt tavata aika monta huonetoveria. Yleensä en ole kyllä suuria rupatellut huonetoverin kanssa, mutta aulassa sitten enemmän. Jotenkin huoneessa on lepoaika koko ajan, ja ei siinä itse pidä " häirinnästä" eikä yleensä toinenkaan, tietysti sana jos toinen vaihdetaan.
Äh nyt muistui mieleen, että kun esikko syntyi ja pääsi teholta vierihoitoon ja huonetoverini oli jo useamman lapsen äiti, niin hän aamulla sanoi, että meidän vauva oli kitissyt yöllä, mutta en ollut herännyt. Tuntui aika hirveältä, ja piti vähän vielä miettiä uskaltaako tässä kotiin lähteä, olin siis syöttänyt kyllä vauvan monastikkin yöllä, mutta nähtävästi en ole niin herkkä uninen kuin naapurini oli. Itse en olisi kyllä kehdannut kellekkään moista sanoa!!
Mutta kokonaisuudessan ihan mukavia huonetovereita on ollut, enkä ole kokenut huoneen jakamista epämieluisana, vaikka yksin sitä ihan mieluiten olisi! Perhehuoneeseen meidän perheessä ei ole mahdollisuutta, sillä nuo elukat täytyy tulla hoitamaan. Nyt en tiedä tietysti, kun tiedetään leikkauspäivä, jos saisi sitten isännällekkin lomittajan, täytyypä miettiä. Ei ole isän uniin vaikuttanut lapsen syntymä, hyvät unen lahjat on. On sitten vasta kotona suuremmin osallistunut lapsenhoitoon. Mahdollisuuksien mukaan käynyt sairaalassa kerran tai kaksi ja sitten kotiin hakenut. Mutta matkaakin meiltä on aika paljon tuonne sairaalan, joten ei ihan puolen tunnin takia viitsi ajaa.
No tulipas tarinoitua...
-E- 18+
Että sun huonekaveri miehensä kanssa jo siinä synnärillä " harjoitteli" uuden vauvan tekoa? Tai ainakin yritystä siihen suuntaan oli? Minä oisin kans nipannu ukkoani naamatauluun jos olis vihjaissukaan siihen suuntaan.
Mulle onneksi sattui mukava huonekaveri (Jorvissa 2 hengen huone), ei höpissy turhia, mutta hänestä sai juttuseuraa aina tarvittaessa. Eikä hällä juossut vieraita, yhden kerran kävi perhe katsomassa ja silloinkin kysyi sopiiko että tulevat huoneeseen asti katsomaan. Viereisessä huoneessa puolestaan oli vauva joka tuntui itkevän koko ajan, siis ihan koko ajan. Ja se kuului meidän huoneeseen asti. En tiedä oliko jotenkin sairas, vai olisiko halunnut olla tissillä jatkuvasti, mutta kovin tyytymättömältä vaikutti.
Onhan noita kaikenlaisia juttuja synnärin huonekavereista kuulunut. Joissakin sairaaloissa saattaa olla jopa 4 hengen huoneita, silloin ei varmasti saa levättyä vaikka olisikin tosi rauhallisia kavereita. Joku vauva taatusti itkee. Puhumattakaan että siellä ravaa vieraita pysähtymättömänä virtana. Kaikki kun ei kunnioita sitä sääntöä että huoneeseen vain mies ja loput vieraat otetaan vastaan muualla.
Hyvää lauantaipäivän jatkoa itse kullekin!
PV tasan rv22
Juuri sitä tarkoitin PV!! No eivät nyt ihan tosi toimiin ruenneet, mutta kuitenkin aika hurjalta se siihen verhon taakse kuulosti (häivyin kyllä aikas pian kun olo kesti, niin teholle vauvani luo)
Anoppini kertoi, hän on ollut 70-luvulla synnärillä töissä, että heidän oli pitänyt ajaa eräs aviomies pois osastolta, vaimo oli synnyttänyt viidennen tai kuudennen lapsensa, joista viimeiset olivat syntyneet samana vuotena, ja mies oli ollut kirjaimellisesti tosi toimissa kun hoitaja oli tullut huoneeseen. Hirveätä!!!! Ja arvata nyt saattaa että äiti oli aikas väsynyt! Ja synnytyksestäkään ei juuri aikaa ollut kulunut.
-E- jonka pitäisi olla ulkona, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa.... jotenkin veto poissa totaalisesti
Mutta aurinko paistaa ja on KEVÄT - eikä vielä tarvitse murehtia elokuun synnäreitä.
Nautinnollista ulkoilupäivää kaikille odottajille perheineen! :-)
toivottelee,
Finette rv19+6, huomenna 20!? Mihin aika meni? =)
onneksi itsellä ei ole osunut kohdalle mitään epämiellyttäviä huonetovereita....
esikoisen kanssa olin 4 hengen huoneessa, ja ihan mukiinmenevää oli, ei tosin jäänyt lämpimiä muistoja kenestäkään. toisen lapsen jälkeen saatiin perhehuone, ja sellaista ajattelin tällekin kerralle pyytää, koska nuo lapset vierailee kuitenkin vauvaa katsomassa ja ovat varmasti äänekkäitä.
synnytystä en hirmuisesti odottele, enkä jännitä, hienoja kokemuksia on ollut ja eiköhän tästäkin sellainen tule...mielessä pyörii enemmän se pääsenkö vauvan kanssa painoarvioon vai en...aion kyllä kaikkeni tehdä että pääsen, sillä edellinen lapsi oli jo 4.4kg ja kovasti jännitän että tästä tulee vielä isompi...enkä kyllä viitsisi yliaikaisena mitään jättiläistä pihalle puskea, eli käynnistystä toivon jos vauva vaikuttaa isolta elokuun lähestyessä....
mammeli ja pikkukolmonen
Tuntuu, että iäisyyden olen täältä poissa ollut, kun on kaikkea touhua ollut. Toissapäivänä oli rakenneultra. Lääkäri kysyi heti, että haluatteko tietää sukupuolen, ja kun vastaus oli myöntävä, hän ilmoitti, että tyttö olisi tulossa. Vaatevarastoa on siis ainakin sitten vauvavaiheen jälkeen päivitettävä, isommilta kun on odottamassa läjä formula-, traktori- ynnä muita äijävaatteita...
Gallupeista:
Otan äitiyspakkauksen. Esikoiselta on pakkauksen jämät, joita keskimmäinenkin piti, mutta ovat jo nuhjaantuneet.
Vauvan- ja lastenvaatteet kiertävät mahdollisuuksien mukaan. Lähinnä niin, että meiltä lähtee muille kiertoon, jos on ehjänä kahden jälkeen. Tuttavaperheissä on lähinnä nuorempia lapsia, joten siksi sieltä ei vaatteita juuri tule. Toisaalta vauvatavaroita, kuten ammeen jalkoja, hoitoalustoja lainaillaan ahkerasti.
Meilläkin vaihdettiin jo etukäteen toinen auto isompaan, että mahtuu kolmelle istuimet kyytiin kunnolla edes toiseen autoon. Turvakaukalo on hommattava uusi, on mahdollisesti tiedossa luotettavasta paikasta yhdellä lapsella ollut. Uudet sateenvarjomalliset matkarattaat meinasin hommata, mutta niillä nyt ei ole kiire. Kestovaippoja ajattelin hommata vähän lisää. Muuta pakollista ei oikeastaan ole. Tietysti niitä tyttövaatteita, mutta niitäkään ei tarvitse ostaa etukäteen, kun vaan saisi pidettyä näppinsä erossa....
Painoa on tullut 7-8kg, mikä harmittaa suunnattomasti. Sokeriseuranta on päällä, mutta silti on vaikea motivoitua syömiskontrolliin... Mutta jokainen aamu on uusi mahdollisuus.
Meillä oli tuplarattaat, Brion, poikien ollessa pienempiä. Herroilla on reilu 2v. ikäeroa. Rattaat oli kätsyt, kun taloudessa oli tuolloin 2-3 koiraa, joita päivittäin piti käyttää muuallakin kuin kotipihalla. Käytössä olivat vuoden, sitten myytiin eteenpäin.
Mutta nyt työn pariin...