Haluaisin epätoivoisesti muuttaa pois Suomesta, mutta mieheni ei! Mitä teen?

Oletko kysynyt jos se muuttaisi vaikka vuodeksi? Jos se ei halua muuttaa, niin et sinä voi sitä pakottaakaan. Jos on niin hinku, niin eroa ja mene yksin.

ettei se tyydy mihinkään. Aina pitää vilkuilla niitä vihreämpiä laitumia jossain muualla, vaikka nenun eessä on hyvät rehut ja olot ovat lokoisat. Ulkomaille ei lähdetä herkästi, jos on pieni lapsikin jo teillä. Niin makaat kun petaat.

Miten järjestäsit lapsen hoidon ja koulunkäynnin? Miten pitäisit yhteyksiä sukulaisiin? Entäs jos et tutustuisikana keneenkään, jäisit ulkopuolisesksi (hyvän päivän tuttuja kyllä saa kuka vaan) kuitenkin? Miten mies ja lapsi viihtyisivät, miten miehen sosiaalinen verkosto, kaverisuhteet ja sukulaissuhteet hoituisivat? Miten teidän avioliittonne kävisi,jos käy niin että te olette toistenne ainoat läheiset aikuiskontaktit?

Ei kai se nyt niin mene, että kaikki pitää olla valmiiksi suunniteltuna kun ottaa sen riskin ja lähtee! ap

Diplomaateille maksetaan kaikki asunnot, järjestetään asunnot ym. lasten koulut etukäteen jne. kun yksin muuttaessa joutuu kaiken maksamaan itse ja järjestetään ja suunnittelemaan myös kaiken muun itse.



Mutta sitten itse ap:n aiheeseen, itsekin haaveilen ulkomaille muutosta, olen haaveillut jo nuoresta tytöstä asti ja aion sen myös toteuttaa. Sen vuoksi olenkin suunnitellut elämäni niin, että mikään ei sido minua tänne suomeen. En halunnut miestä, joka haluaa asua Suomessa vaan tein valintani sen mukaan, että ulkomaille muutto onnistuu. Ja nyt se on kohta toteutumassa eli kahden vuoden sisällä.

Vierailija:

Ei kai se nyt niin mene, että kaikki pitää olla valmiiksi suunniteltuna kun ottaa sen riskin ja lähtee! ap

Varsinkin kun kyseessä ei ole vain sinun vaan koko perheen elämä ja lapsen tulevaisuus. Varsinkin lapsen kannalta olisi aika onnetonta että sen takia kun äiti nyt vaan halusi niin kovasti, hänen elämänsä muodostuikin sellaiseksi mitä lapsi itse ei välttämättä olisi halunnut tai ansainnut.

Jos et osaa noita asiota (asuminen, työpaikka, sosiaalinen verkosto, perheenne hyvinvointi) etukäteen miettiä ja kuvitella, et tule pärjäämään vieraassa maassa vaikka kuinka olisit lapsena diplomaattiperheessä maailmalla asunut - silloinhan et joutunut itse kantamaan vastuuta yhtään mistään.

Sinä havittelet fantasiaa, josta ei voi tulla totta. Miten sinä kuvittelet saavasi miehesi houkuteltua ulkomaille? Aiotko itse mennä töihin, vai odotatko hänen hankkivan hyväpalkkaisen työn, jotta sinä voisit jatkaa kivaa elämääsi kotona, ja nauttia auringonpaisteesta, koska siltä tuo sinun vikinäsi kuulostaa: itsekeskeiseltä!

Ei sinne voi muuttaa tuosta noin vaan, etenkään jos on lapsia muassa!

Olen asunut pienten lasten kanssa ulkomailla ja kyllä se ihan " taviksenakin" on mahdollista, vaikka aloittaisi ihan nollasta. Tarvitaan vain tahtoa ja rohkeutta.



Et kuitenkaan haluaisi erota, joten olisiko teillä mahdollisuus hankkia kakkosasuntoa ulkomailta jos kerta taloudellisesti tulette hyvin toimeen? Olisitte siellä yhdessä tai erikseen osan ajasta? Jos se saisi sinut jaksamaan tätä Suomen ankeutta? ;) Itselläni on haave ja tavoite hankkia se toinen koti maasta, jossa sydämeni on ja teen kaikkeni,että onnistun. Osan vuodesta olisimme Suomessa ja osa muualla, se riittäisi ehkä jotenkin jaksamaan arkea täälläkin!

Kyllä, mieheni on usein puhunut kakkosasunnon hankkimisesta ulkomailta, tässä muutaman vuoden sisään... Minulle se kakkosasunto ei silti ole sama asia kuin kunnolla johonkin maahan asettuminen. Siksi sekään ei ole täydellinen ratkaisu tähän ongelmaan.



Joskus mietin kieltämättä eroa. Tämä on minulle niin iso asia. Oman koulutukseni puolesta saisin kyllä töitä ulkomailta. Lapsi vaan tässä huolettaa. En haluaisi viedä lasta isältään... No, en tiedä. Täytyy katsoa mikä on tilanne muutaman vuoden päästä kun lapsi kasvaa. Ehkä sitten joudun tekemään sen vaikean ratkaisun mieheni ja unelmani välillä. ap

Kerätään katkeruutta ja voidaan sitten erota parin vuoden päästä. Hyvä mies ja isä ilmeisesti, mutta ei halua jättää kaikkea täällä. Täytyy sanoa, että sun ois täytynyt miettiä tätä aiemmin. Kun olet jo valinnan tehnyt miehen hyväksi, olis tosi tuuliviirimäistä lähteä muuttamaan minnekään. Sehän vie lapselta isän lopullisesti, jos näkee vain pari kertaa vuodessa. Nykyajan ihmiset ovat todella itsekkäitä. Kaikki mulle mun unelmien mukaan!

Niinpä niin, kun ap kerta näin päätti tehdä, niin elä ja kärsi seuraavat parikymmentä vuotta?! Jokainen tekee " virheitä" varsinkin rakkauden huumassa ja minä ymmärrän varsin hyvin esim. " maailman kansalaisia" , jotka palaavat Suomeen, ajattelevat,että nyt teen niin kuin pitää, täällä on koti ja perhe, toimivat näin,mutta arjen koittaessa, huomaavatkin,että sydäntä särkee ja kaipuu muualle on valtava. Pitäisikö sitä sitten vain olla ja elää?

Totta, ap:n olisi kannattanut miettiä etukäteen,mutta se meni jo. Itse en missään tapauksessa huolinut miestä,joka oli täysin jämähtänyt Suomeen, hällä väliä kuinka ihana ihminen hän oli. Ap:lla on pieni lapsi ja tämän isä, jotka joutuu ottamaan huomioon omia tunteitaan pohtiessa, varmasti kamala tunne, kun ei meinaa tietää,mitä tehdä... Ap, miehesi on aikuinen ihminen, puhu ja pohdi hänen kanssaan näitä asioita, kerro suoraan,miltä tuntuu,jottei käy kuten joku tässä jo vihjaili, keräät katkeruutta tilannetta kohtaan ja eroatte vihaisissa tunnelmissa. Miettikää vaihtoehtoja, vaikka se olisi sitten ero, miten sen voitte hoitaa parhaiten lasta ajatellen jne. Elämä on lyhyt, ei kaikille riitä se " omakotitalo, auto, koira ja kesämökki" -elämä, onneksi! Minä ainakin elän niin,että olen onnellinen, kaikessa kuitenkin huomioin,että lapsilla on asiat hyvin, vaikka joutuisivat vaikeaita asioita kohtamaan! Jos jotkut paheksuvat sitä,että ei pysty tiettyyn " muottiin" asettumaan ja elämään, hah... elämä on elämistä varten....

t.16

ulkomaille. Ja varmaan muutkin, jotka sitä potevat.



Mutta loppujen lopuksi koti on siellä, missä rakkaatkin ovat. Kakkosasunto kuulostaisi varsin hyvältä vaihoehdolta.

Lapsi on vasta 2-vuotias ja olisi väärin erottaa hänet isästään (siis jos eroatte ja otat lapsen ulkomaille). Itse asiassa kun teillä on yhteishuoltajuus niin et voi muuttaa ulkomaille lapsesi kanssa ilman isän lupaa. Olet tehnyt lapsen " suomeen jämähtäneen" miehen kanssa ja sen kanssa sinun on nyt elettävä. Jos miestä ei millään saa muuttamaan ulkomaille niin muutat sitten yksin tai jos saat lapsen mukaasi niin viet häneltä isän, sillä ei se ole mikään isä-suhde jos pari kertaa vuodessa tapaa jos lapsi noin pieni.



Munkin mielestä teille paras vaihtoehto olisi se kakkosasunto, jossa voisitte viettää aikaa useamman kerran vuodessa (ainakin sinä jos mies ei tahdo, mutta pääsisit tosiaan näistä Suomen ympyröistä irrottautumaan)..



Ymmärrän ulkomaankaipuusi, mutta olet kuitenkin sen lapsen tehnyt ja et voi häneltä viedä isää tai viedä lasta isältä. Näiden asioiden kanssa on nyt elettävä ja yritä toimia sen mukaan mikä olisi parasta myös lapselle ja itsellesi.



Suostuisiko mies esim. 2 vuoden työkomennukseen ulkomailla? Lapsikin olisi vielä nyt sen verran pieni, ettei koulut ja kaverisuhteet ym. olisi ylimääräisenä vaivana.

on aivan samanlainen halu muuttaa ulkomaille asumaan ja erittäin vahva tunne siitä " ettei kuulu tänne" , tosin elämäntilanteemme muuten ovat erilaiset ja uskonkin perheemme muuttavan jonakin päivänä (5-10 vuoden sisään ulkomaille), tosin meillä asiaan vaikuttaa raha, mikä teillä taas ei ole ongelma :o) eli joudumme säästämään ensin niin paljon, että saamme kyseisestä maasta (mihin muutamme) ostettua asunnon jne. jne. Työpaikan saamisen en usko olevan edes ongelma.



Mutta siis asiaan, mä en itseasiassa tiedä miten auttaa, kuin ehkä se, että olisko mahdollista et sun mies ottais pari kk:tta lomaa töistä ja kokeilisitten ulkomailla oloa muutaman kuukauden miten se sujuu? Ja jos mieskin tästä innostuisi ja myöntyisi kokonaan ulkomaille muuttoon tai sitten huomaisitten matkan aikana ettei tämä olekaan " teidän juttunne" tai edes sinun?

Me ollaan tosiaan oltu reilu kuukausi ainoastaan ulkomailla perheenä ja se ainoastaan vahvisti asiaa ettei meidän paikka ole suomessa.

Hyviä ideoita tuossa teiltä tulikin. Myönnän, että olen elätellyt toiveita siitä, että mieheni muuttaisi mieltään ja haluaisikin lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille. Kerran olemme sitä kokeillutkin, silloin kun meillä ei vielä ollut tätä lasta, asuimme silloin vuoden kaksistaan ulkomailla. Olimme molemmat työkomennuksella. Oma kaipuuni ulkomaille vain vahvistui tuona aikana, miehenikin viihtyi erinomaisesti, mutta velvoitteet ja työt vetivät takaisin Suomeen.



Tiedän, että olen ratkaisuni tehnyt, mutta niinkuin joku sanoi tuossa yllä viisaasti, ihminen tekee virheitä, varsinkin rakkauden huumassa. En sano että avioliittoni tai lapseni olisi virhe, mutta menin naimisiin nuorena (22-vuotiaana) ja lapsemme syntyi kun olin 25. Näin vanhemmalla iällä olisin ehkä päätynyt toisenlaisiin ratkaisuihin.

Kiitos rakentavasta palautteesta ja ideoista!

ap

t.16

Tietääkseni vain Ruotsissa on yhtä edullinen ja kattava päivähoito kuin Suomessa. En halua ajatustasi tyrmätä, mutta monet asiat vain ovat Suomessa paljon helpommin järjestettävissä. Lisäksi mahdollisuus työskennellä omalla äidinkielellä on mielestäni todella arvokas asia, jonka tajuaa vasta, kun joutuu työasioissa vieraalla kielellä kamppailemaan.



-Keski-Euroopasta terveisiä-

Onko miehesi siis perheyrityksen joku johtaja tai muu " korvaamaton" ? Onko miehellä sisaruksia tai muita, jotka voivat myös pyörittää yritystä vai " vaatiiko" se yritys juuri miestäsi menestyäkseen? Ymmärrän myös miestä, että on tosi hankala lähteä jos on " unelmatyö" omassa perheyrityksessä, jossa ilmiselvästi viihtyy hyvin kuin jos menisi jollekin vieraalle töihin (ainakaan pysyvästi).



Kaiken kaikkiaan inhottava tilanne teillä, mutta ei elämää voi ennakoida ja turha katua valintojasi. Olet sentään miehen ja lapsen saanut, vaikka ymmärränkin, että tuo ulkomaankaipuu on kamala tunne. Meilläkin on sitä koko ajan ja olemme muuttamassa ulkomaalaisen mieheni kotimaahan, mutta siltikin aina välillä mietin olisko parempi täällä jne. mutta ei kaikkea kannata jossitella. Elämä on elettävksi tarkoitettu. Muut jo antoikin vinkkejä kakkosasuntoa ym.



Minne päin haluaisit muuttaa? Onko miehellä muita pakottavia syitä pysyviä Suomessa kuin työnsä? Entäpä ilmasto? Millaisessa ilmastossa miehesi viihtyy parhaiten? Onko lämpöä kaipaava vai riittääkö nämä Suomen vuodenajat? Vaikea nyt keksiä miten voisit vakuuttaa miehesi ulkomaanmuutosta. Ei kannata kuitenkaan ehkä nyt alkaa millään avioeroilla uhkaamaan, tilanne vaan kiristyy ja siitä ei luultavasti hyvää seuraa.



No enpä nyt osaa oikein neuvoa, mutta sen vaan sanon, että hengessä olen mukana ja toivon, että jotenkin pääsisit vielä tuon ulkomaanhaaveesi toteuttamaan :)

ei pidä Suomen ilmastosta.