Aivan yksin :( Mitä teen???

Mulla on hiukan samanlainen tilanne kuin sulla, eli odotan toista lasta ja yksin olen...

Mulla on yksi 6 vuotias tyttö edellisestä suhteesta, joka päättyi vuosi sitten. Mulla on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, vaikka tuossa suhteessa yritimme kovasti toista, sitä ei kuulunut :(

Sitten viime syksynä mulla oli pieni suhde yhteen mieheen, jonka seurauksena mä sitten tulin raskaaksi...

Silloin kanssa mietein että mitä teen...ja päätin pitää lapsen yksin, onhan mulla varmasti tulevasta isosiskosta suuri apu.

Välillä tosiaan tuntuu, että ois kiva jakaa tää raskaus tulevan isän kanssa, mutta en tiedä miten tässä vielä käy.. mutta, valitettavasti mun pitää myös todeta, että en häntä rakasta.. :( välitän kyllä paljon, mutta ei se oo rakkautta.. enkä häntä ole edes nähnyt koko raskausaikana.

Huomenna olen myös menossa ultraan, mutta mulla on jo rakenne-ultra..



En oikeen osaa mitään neuvoa sullekkaan antaa, mutta itse en aborttiin olisi pystynyt ja tiedän, että se tällä hetkellä harmittaisi, jos sen olisin tehnyt..



Mutta, onnea sulle kuitenkin, oli päätöksesi mikä tahansa..



Mirtsu76 rv 20+3

kakkosta odottaessa sama tilanne. mutta onneksi EN koskaan siihen aborttiin mennyt mitä mies vaati. nyt mulla on ihana tytär joka täyttää kohta 6 vuotta ja näin jälkeen päin tytön isäkin on sanonut et onneks en aborttiin suostunu. yhteen palaamistakin yritettiin tytön syntymän jälkeen mut eihän siitä mitään tullut. nyt aina välillä ollaan yhteyksissä ja käy tyttöö tapaamassa, nyt vähemmän kun hänellä on jo perhettä toisen naisen kanssa. itsekkin nyt odotan kolmatta uuden miehen kanssa ja lapset pitää tätä mun " uutta" miestä isänä ja mies pitää lapsia kuin ominaan :)

mieti tarkkaan asiaa, ettet vaan kadu jälkeenpäin.. asioilla on tapana järjestyä ;)

Sekin pelko on ettei kukaan minua enää huoli, kolmen lapsen yh...Ja kun vatsa pystys ni ei ainakaan keltään saa rakkautta ja hellyttää mitä tänä aikana eniten tarviin...Kuka auttaa kun lapsi syntyy?? Yksin joudun kolmen kanssa selviämään, se vaatii paljon kun on pieni vauva...Tämä on niin haluttu, mutta pelkään omaa selviytymistäni...

ja apuja saat ihan varmasti. jos sulla ei oo tukiverkkoa, ystäviä tai vanhempia lähellä niin kyllä ainakin sossusta saat apua. mulla on ystävä joka yksin neljän lapsen kans. sai sossusta kaks kertaa vkossa perhetyöntekijät kotiin et hoitaa lapsii et ite pääsee hoitelee asioit ja saa nukkuukki jos siltä tuntuu ja nyt sai vkoloppu perheen mihin saa lapset 2kertaa kuus. ja sano et on ollut suuri apu.

ja ihan varmasti löydät viel jonku. itsekkin ajattelin aina et kukaa mua enää haluu ku on jo lapsia, mut vientii ois ollu enempi ku tarve :).

mul ainaki mies puoliset kaverit sanonu et mielummin ottaa naisen jol lapsii ku niil jo jalat maassa ja järki päässä :)

ja mun äitilläki on 4 lasta, nuorimmat viel just 14v täyttävät hulivili teinikaksoset ja löys ittelleen miehen rinnalle jolla itellä ei yhtään lasta ja on rakastuneita ku teinit konsanaan :)



kuin vanhat lapset sulla on entuudestaan?

7 v tyttö ja 6 v poika, eli ihan hyvässä iässä olevat jo, poika kylläkin ylivilkas joten vaatii voimia senkin kanssa oleminen vielä...

Kiitos kannustuksesta...

Tänään on se ultra, mä täällä jännitän sitä tosi paljon, tärisen, itken ja en pysy paikoillani...

Mä rakastan sitä miestä vielä, enkä kyllä kestäisi jos se ottais nyt toisen...ja mitä jos hekin saisivat oman lapsen, luulenpa että tämä meidän yhteinen ei kiinnostais häntä ollenkaan ja mielestäni kun lapsella täytyis olla isä, niin kuin näillä mun kahdella ekallaki on aivan mahtava isä, lapset hänellä joka toinen viikko, joten omaakin aikaa saan ihan rutkasti...

ja mistäs tiiät miten asiat vielä muuttuu ajan myötä. meilläkin oli sit ihan hyvät ja lämpimätkin välit pitkään vaikka ei varsinaisesti yhdessä oltu. kumpikin kuitenkin vielä välitti toisesta yms. ja edelleenkin tää mies on aina välillä sanonut edelleen rakastavansa mua ja et oon ollu sen ensirakkaus ja oma paikka sen sydämmessä. aika hellyyttävää :)

olihan se mullekkin aluks aika shokki ja sillo just alkuvaihees ku ero oli niin tuore ni sattu iha hemmetisti ku kuuli et sil oli muit muijii ja sekin sit kun kuulin et uus lapsi tulossa ja sit viel kuulin et oli menny naimisiinki ni kyllä kolahti. oon kuitenki oppinu elämään asian kanssa ja oon onnellinen nyt uuden miehen kans :) ja melkein mitä vähemmän tää lasten isä on kuviois ni sen parempi. kyllä ne tunteet haihtuu sit ajan mittaan ja viimeistään siinä vaiheessä kun löydät uuden :)

ja tosta ku sanoit et ku kaipaat hellyyttä nyt odotusaikana, niin mulla ainakin on yks parhaimmista kavereista mies puolinen ja se oli just sellanen et jos siltä tuntu ni sai mennä kainaloon makoilee ja muutenkin se oli siinä tukena ja mukana. synnytykses oli mukana mun hyvä ystävä ja siit kokemuksest voin sanoo et oli paljo helpompaa ja kivempaa ku oli naispuolinen kaveri mukana ku panikoiva isä heh :)

mulla on kans lapset 6 ja 8 ja nyt ku tää kolmonen tulee ni tuntuu vähä ku ois uus " eka" ku niin pitkä aika edellisist ja kuitenki jo niin omatoimisia et saa sit rauhas olla vauvanki kans et ei tarvii koko aika hyysää muitaki. tyttö kuitenki tarhas tai no syksyl alottaa eskarin ja poika koulus ni on sit aamupäivät aikaa keskittyä vauvaan :)

kyllä sä siitä selviit, apuu saa ku vaan pyytää :)

ootko muuten mistä päin? jos saa udella? :) ja mihis aikaa sul se ultra?

Mehän ollaan sit vähän niin kun kohtalon tovereita=) Mullakin on yks miespuolinen ystävä, hän kyllä haluais minulta enemmän kuin ystävyyttä, mutta minulla ei ole tunteita häntä kohtaan lainkaan...Hän on myöskin luvannut tukea ja olla kanssani, oli sitten päätös mikä hyvänsä. Mä olen Raumalta ja ultra on 13.20, siihen asti menen pisin seiniä=) Lapsistakin vielä sen verran että tyttö on jo koulussa ja poika menee syksyllä eskariin, joten kuta kuinkin samoissa mennään=) Ja tämä kolmas odotus tuntuu kyl ihan ekalta kans!

viesti karkas ennen aikoja, heh.. :D

piti sanoa et aika jännä miten samalta kuulostaa. ku lukenu sun tekstei niin vois olla omia kirjotuksia sillon aikoinaan :)

mullakin tää kaveri oli sellanen joka ois halunnu enemmän mut sama, mullakaan ei ystävyyttä syvempiä tunteita ollut mut oli mukava ku siin oli kuitenki joku :)

nyt on kiiruhdettava naapuriin kahville (juuri tämä 4 lapsen äiti), mut olis kiva jutskailla vaikka enempikin. oisko sul meilii vaik mihi voi kirjottaa?

ja nyt reippain mielin vaan sinne ultraan ja jätät kaikki ikävät asiat mielestä :) niinku oon täs jo jhokenu et asioilla on tapana järjestyä :) ja mä olisin ainakin katunut aborttia ja nyt aina ku katon mun tyttöö ni välil pysähdyn miettii mitä kaikkee olis jääny kokematta ja näkemättä jos oisin sen abortin tehnyt.

voimia ultraan ja palaillaan :)

Sait hymyn mun huulille kannustuksen voimasta, pitkästä aikaa hymyilytti ja toivon kipinäkin heräsi. Tiedän että aika parantaa haavat, ei oo eka kerta ku petetään ja jätetään...Se jaksaminen vaan on suurin murhe...

Onhan mulla meili: h_77@hotmail.com sinne saa sit kirjotella! Mesekin löyty samalla osoittella =)

Menen ultran jälkeen heti töihin, mutta illalla voin ilmotella miten ämmän kävi! =)

Ja iso kiitos!

Itse myös nyt aika loppusuoralla odottelen toista lasta yksin. Toi sun suhde-kuvio kuullosti aika tutulta.. Meillä lapsen isän kans aika lyhyt suhde,mutta lapsi ihan yhteisestä halusta tehtiin. Mies kuitenkin muuttui todella paljon heti raskauden alussa. Aika paljon henkistä väkivaltaa ym (myös mun vanhempaa lasta kohtaan tosi inhottava..) niin enpä jäänyt sitä sitten katselemaan sen enempää vaan päätin että paremmin jaksan yksin 2 lapsen kans kuin siinä suhteessa joka söi mua sisältäpäin tosi nopeaa vauhtia..

Mies aluksi oli mukana odotuksessa,mutta sitten kai joku katkeruus tms vei voiton ja pisti välit täysin poikki.

Mutta siis tarkotukseni on sanoa että varmasti hyvin jaksat ja pärjäät!! Mulla esikoinen 2,5v (jonka isä ei myös elämäänsä kuulu -juu,ei paras tuuri mesten suhteen minulla..) eli apua en saa kuin omilta läheisiltäni. Mutta silti suhtaudun positiivisesti tulevaan enkä malttais odottaa vauvan syntymää!! :)

Välillä oli ilmassa katkeruutta yms tätä miestä kohtaan mutta nyt en ole jaksanut enää koko tyyppiä miettiä. Mun lapset ansaitsee kaiken mun ajan ja rakkauden,niin en viitsi turhuuksien miettimiseen elämääni hukata.

Mutta siis tsemppiä ultraan,päätökseesi ja elämääsi! :)



Viva rv 34+2

voisin lisää sut meseen, ku oon vähä huono kirjottelee meilei, enempi tykkään just mesessä juoruilla :)