pelottaa mutta jos..
..sittenkin???!!
Eli. meillä on 7kk lapsi. Raskaus oli vaikea (raskausmyrkytys) ja synnytys oli myös vaikea, josta minulle jäi jonkinlainen kammo. Myös vauvamme on/oli " vaikea" , oli koliikki ja öitä valvottii kaikkiaan melkein puoli vuotta ja vielä allergiat ym..päälle ja monet kerrat vannoin että meidän lapsiluku on se yksi. Mutta, kuinka ollakkaan, aika se kultaa muistoja täälläkin ja pienenpieni ajatus on käynyt mielessä josko vielä toisen pukaisi.. Vaan kun se raskaus pelottaa ja varsinkin se synnytys aivan kamalasti. Eikä se vauva-aikakaan helppoa ole ja jos on vielä taapero siinä " jaloissa" niin kuinka siitä selviää... Hädin tuskin selvisin yhdestä.. Onko joku paininut samojen asioiden kanssa? (varmasti on) :)
Laittakaa mielipiteitä ja vinkkejä!
Aurinkoista syksyä!
T: pelle pelokas ;)
mutta rohkaisen sinua kuitenkin itse kolmen lapsen äitinä uskaltamaan. Etukäteen pelot voivat olla painajaismaisia, mutta kun tilanne etenee; raskaus alkaa jne. mieli alkaa elää sitä hetkeä, kun ei enää tarvitse jossitella ja empiä että uskallanko. Sitten sitä vaan mennään.
Isommista lapsista huomaa kuinka ohikiitävää aika onkaan ja kuinka nopeasti vauva ja pikkulapsivaihe menivätkään. Vaikeaa vaihetta elettäessä ja varsinkin ensimmäisen kanssa on vielä vaikeaa tajuta kuinka nopeasti aika kuluu ja kuinka vaikeatkaan ajat eivät ole pysyviä vaan elämä jatkuu, tilanteet muuttuvat ja helpottuvat.
Jos mieleesi on jo hiipinyt ajatus, että jos kuitenkin vielä...Rohkaisen uskaltamaan! Näin en tekisi, jos olisit varma siitä, että ei enää ikinä!! Jos vielä saat lapsen, en usko että koskaan kadut hänen saamistaan. Joskus saatat kuitenkin katua sitä, että et antanut lapselle mahdollisuutta ja uskaltanut. Elämä kantaa!