Hyviä vinkkejä työhakemuksen tekoon. (akateeminen ala)
Olen ollut kotona pari vuotta ja töitä ei meinaa millään löytyä. Nyt olisi lapset tehty ja motivaatiota vaikka kuinka. Masennus tässä jo iskee, kun olen kohta vuoden turhaan hakemuksia laittanut, eikä yhtäkään haastattelukutsua. Minulla on 5v työkokemusta, VTM tutkinto, kaksi ammattitutkintoa, jotka tukevat koulutusta, kielitaitoa ja ihmisenä olen ihan normaali. Töitä voisin tehdä niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. En asu Helsingin seudulla.
Täälläpäin hakemuksia voi olla satakin yhtä paikkaa kohden. Olen laittanut avoimiakin hakemuksia turhaan ja luetuttanut hakemukseni " ammattilaisilla" . Joten vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan. Miten sait vastaavassa tilanteessa töitä? Mitkä olisivat ns. iskeviä lauseita hakemukseen? Ja etenkin rekry ihmiset, millaisia hakemuksia arvostatte? Pitäisikö soitella aina hakemuksen perään tai ottaa yhteyttä ja kysellä töitä?
Kommentit (5)
.. Oma mielipiteeni niistä:
- mitä selkeämpi jaottelu ja otsikot, sitä parempi
- mitä paremmin " työkokemus" -otsikko erottuu, sitä parempi
- Hakemukset, joissa oli kirjoitettu samaan kappaleeseen kaikki, ei viehättänyt ainakaan minua.
Suurimmalla osalla ihmisistä, jotka selailevat työhakemuksia, ei ole aikaa perehtyä niihin syvällisesti. Hakemuksista haluaa saada mahdollisimman nopeasti sen kiinnostavimman tiedon, eli aikaisemman työkokemuksen. Ja suosittelen perään soittelua sekä hakemuksen laittamista rekryosaston lisäksi jollekin potentiaaliselle henkilölle...Eli jos mitenkään tunnet jonkun tutun tutun kautta jonkun jostain firmasta mihin haluaisit, kysy häneltä jonkun päällikön tai esimiehen nimeä ja laita hakemus myös ko. henkilölle.
Mielestäni kannattaa panostaa siihen että CV on selkeä, ja siitä on tarkoitus näkyä faktat työkokemuksesta ja koulutuksesta. Hakemuksessa ensisijaisesti panosta siihen, miksi olet kiinnostunut ko yrityksestä, mikä on motivaatiosi hakea kyseistä tehtävää. Minulta ainakin (rekrytoijana) menee heti sivuun sellainen hakemus joka on ns. tusinahakemus jonka olisi voinut lähettää mihin tahansa yritykseen ja tehtävään. Itse hakemukseen (hakijana) en laita juuri mitään omasta työkokemuksestani, vaan kerron miksi haluan tulla valituksi ja miksi olen sopiva henkilö hakemaani tehtävään. Näillä eväillä olen päässyt haastatteluun ehkä noin 80 % hakemistani tehtävistä.
Niin ja yksi tärkeä seikka - soita ja kysy lisätietoja, mielellään jo ennenkuin lähetät hakemuksen tai heti perään. Siten jäät rekrytoijan mieleen. Siinä samalla yleensä jo kiinnostutaan ja kysellään vähän sinunkin taustoja ja pääset heti mainostamaan itseäsi.
Tsemppiä työnhakuun!
Pari asiaa, joihin itse kiinnitän huomiota:
- hakemus asiallinen, standardimuotoon tehty
- cv, siistista aseteltu yhteen A4-sivuun tiivistetty.
Varsinainen valintahan tehdään kuitenkin haastatteluvaiheessa ja hakemuksien avulla ' erottautuminen' sillä että sen kanssa kikkailtu ei ainakaan itselle anna kovin hyvää kuvaa hakijasta. Mutta tilanne voi olla toinen esim. mainostoimistoissa tai viestintäyrityksissä.
Paikkakuntaa en voi valitettavasti vaihtaa, toisaalta kilpailu on varmasti kovaa Helsingin seudullakin. Tosiasia on se, että korkeastikoulutettuja on liikaa, samoista paikoista kilpailevat niin amk tutkinnon suorittaneet kuin yo:n käyneet.
Itsekin olen alkanut hakemaan myös assistentin ja sihteerin paikkoja, vaikkeivat ne välttämättä ihan koulutusta vastaisi. Toisaalta eipä niihinkään pääse, koska on ylikoulutettu. Ja oman alan töihin ei pääse, jos ei ole juuri sitä oikeaa työkokemusta useita vuosia.
Kiitoksia kaikille vastauksista, etenkin rekry ihmiset. Järkevintä on varmaankin keskittyä avoimiin hakemuksiin. Hakemuksessa ja CV:ssäni ei pitäisi olla mitään vikaa. Mitä mieltä olette kuvan liittämisestä CV:hen?
Täytyisi yrittää jaksaa ajatella positiivisesti, että kyllä se työpaikka vielä löytyy. Mutta ajatukset pyörivät kokoajan työn ja sen puutteen ympärillä ja onhan tämä rahakysymyskin. Tunnen itseni kieltämättä luuseriksi, etenkin kun ympärillä hehkutetaan työvoimapulasta. Vinkkinä vaan kaikille niille, jotka meinaa opiskella sellaisia aloja, jotka eivät oikein valmista mihinkään: Ei kannata!
Toinen turhautunut hakemusten raapustelija, joka suuntaa jo katseensa muille maille.