Missä vaiheessa elämästä tuli suorittamista? Kuka sen keksi?
Mielestäni aikaisempina vuosikymmeninä ihmiset eivät niin kauheasti suorittaneet, elivät vaan. Voin kyllä olla väärässsäkin mutta on se hiukan kummaa, että nykynaiset väsyvät niin kauheasti vaikka on paljon apuakin olemassa. On päivähoidot ja kodinkoneet ja mieskin on saatu enemmän mukaan perheen arjen pyörittämiseen. Jossakin on kuitenkin jotakin vikaa mutta missä?
Kommentit (3)
Tiedä sitten onko ero siinä, että nykypäivänä naiset osaavat vaatia enemmän, asioista puhutaan enemmän ja tietoisuus on lisääntynyt joka suhteessa...?
Oma mummoni ainakin kertoi joskus kun teini-ikäinen olin, että oli lasten kanssa joskus niin väsynyt, että nukahti keittiöön ruokaa laittaessaan. Tunne oli kuulemma hirveä kun heräsi muutamaa minuuttia myöhemmin ja ympärillä oli aivan hiljaista... pelästyi, että mitä on tapahtunut. Lapset kuitenkin vaan olivat leikeissään eivätkä olleet kai huomanneetkaan, että äiti nukkui istuallaan tiskipöydän reunaa vasten käsi kiinni kattilanvarressa...
Tunteita ei osattu käsitellä, joten piti tehdä paljon töitä. Ei ehtinyt ajattelemaan ja tuntemaan pahaa oloa.
Nythän tästä ollaan pääsemässä jo irti, siksi ihmiset osaavat jo tunnistaa epäterveen suorittamisen.
Minusta se on typerä tai ainakin sitä käytetään väärin. Mitä se suorittaminen oikeastaan on? Jos on tekevä ihminen ja tykkää puuhastella paljon kaikenlaista niin sitä saa hyvin herkästi suorittajan leiman otsaansa. Äitiyttäkin kuulemma suoritetaan. Miten?
Pakko kommentoida siihen, ettei ennen muka oltu väsyneitä. Varmasti oltiin, mutta siitä ei puhuttu eikä sitä näytetty. Mummoni, 90 v, kertoi kerran, että lastensa ollessa pieniä hän oli niin väsynyt, ettei muista koko ajasta mitään. Sen muistaa hyvin kun oli kerran lypsyllä alkanut väsyksissään itkemään sitä kun lehmä oli kaatanut maidot pitikin maata. Hän on myös sitä mieltä (viisas nainen), että jokaisessa ajassa on ollut ja tulee aina olemaan omat hankaluutensa elämässä.