Sikiön suuri koko
Hei!
Onko kenelläkään kokemuksia sikiön suuresta koosta? Itselläni rv.24+5 ja kohdunpohjan korkeus oli tämän päiväisellä neuvola käynnillä 28 cm. Tiistaina (24+3) kävin päivystyksessä supistelujen vuoksi ja siellä todettiin, että vauva on todellakin aika suuri. Pään koko vastasi jo viikkoa 27 ja muuten vastasi kokoa 26+3, painoa vauvalla oli tuolloin arviolta 923 g.
Onko siis aihetta huoleen? Sokerirasituksessa olen käynyt ja sokerit olivat ok. Painoindeksini ennen raskautta oli 26.
Onko siis odotettavissa mammuttivauva ja mistä vauvan suuri koko voi johtua? Ravintoni on normaalia ja sokereita ei tule mässättyä mitenkään mielinmäärin.
Itsekin olen syntyessäni ollut aika suurikokoinen ja molemmat suvut ovat muutenkin aika kookkaita. Silti vauvan luvut taitavat olla aika hurjia.
terveisin hämmentynyt ja huolestunut mapemaukka
Kommentit (10)
Lohdutti suuresti :). Alkoi jo epäilyttää, että mahdanko olla aivan totaalinen poikkeus. Tuntuu niin pahalta ja samalla huolestuttaa, kun pelotellaan suurella koolla. Kyllähän vauva varmasti iso onkin, mutta en ole missään vaiheessa kuvitellut, että alle neljän kilon vauvaa perintötekijöistä johtuen voisin saada. Toivottavasti pysytään sitten lopulta edes alle viidessä kilossa ja kaikki menee hyvin. Pääasia on, että olisi terve.
Kun sikiön kokoa arvioidaan, mitataan ne muutamat strategiset mitat (oliko se nyt sitten reisiluu, pään ympärys ja vartalon ympärys tms.) ja niiden perusteella sitten kone laskee, minkä kokoinen vauva on. Meillä näiden mittojen perusteella on aina saatu noin puoli kiloa liian pieni vauva (eli on ultrattu synnytystä edeltävänä päivänä ja kaikilla kolmella kerralla on syntynyt puoli kiloa isompi vauva). Toimii myös toiseen suuntaan eli mittojen perusteella (esim. pitkä reisiluu) antaa käsityksen todellisuutta isommasta vauvasta.
Mutta hyvähän se on, jos vauvan kokoa seuraillaan :) Ei sitten tarvitse synnytyksessä hämmästyä, että vauva onkin paljon isompi kuin kuviteltiin.
Fuulis 14+6
ja jos suoran sanon, synnytys oli helvettiä :( Lähes koko sen raskauden sf mitta oli korkea, ja tunsinhan jo muutenkin, että vauva on mahassa isompi kuin edellisen kolmen ja puolen kilon vauvat.
Mulla oli sama 26 painoindeksi ja sokerit ihan kunnossa. Itse en ole iso vaan normaali ja mies myös.
Koko raskauden hoettiin (lääkärit sun muut) että vauva on korkeintaan 3800g syntyessään.
Minä itkin ja soittelin neuvolaan ja sairaalaan ja sanoin, että vauva on iso, tunnen ja tiedän se ja kyllähän sf mittakin jotain sanoo, mutta kukaan ei kuunnellut.
Synnytys alkoi ja vauva syntyi viiko ennen laskettua ja silti oli jo sen 4612g.
Synnytys oli todella vaikea, repesi, vauva ei mahtunut laskeutumaan, paineltiin mahasta, juuttui hartioista kiinni ja sai Erbin pareesin.
Käytiin fysioterapeutilla ja kättä jumppautettiin, toimii hyvin nyt 2,5v syntymästä, mutta käyttää mielummin vasenta kättä kuin vaurioitunutta.
Kun vauva oli syntynyt, kätilö oikein kutsui toisen kätilön katsomaan ja ihmettelemään miten iso vauva oli ja sanoi, että jos tämä olisi tiedetty ei oliis laitettu sinua alakautta synnyttämään.
Vauva vaan riiputti oikeaa kättänsä aivan velttona.
Synnytys kesti 11h, kun muut ovat tulleet ulos 5h, 3h ja 3h.
Aivan kamala kokemus :( Nyt rv 15 viidettä odottaessani pelkään hulluuteen saakka seuraavaa synnytystä ja sitä miten minua äitinä uskotaan vauvan koon suhteen.
Meillä on kolme lasta, joista esikoinen (tyttö, ex-suhteestani) oli pienikokoinen syntyessään (syntyi rv 41+0, ollen 2860 g ja 48 cm, py 33 cm).
Syntyi alateitse, helposti ja nopeasti :)
Keskimmäinen olikin varsinainen " jättiläinen" syntyessään.
Syntyi rv 40+5, suunnitellulla sectiolla, ollen 4750 g ja 55 cm (py 40,5 cm!!!)
Tunsin koko odotusajan, että iso on, ja isommaksi vaan kasvoi.
Ylipainoa mulla on, sekä raskausajan diabetes (ei insuliinihoitoinen, vaan diettihoitoinen, jolla sokeriarvot pysyivät " kuosissa" ) todettiin.
Kokoa seurailtiin ultralla useamman kerran odotusaikana.
Pelotti ja kauhistutti ajatuskin alatiesynnytyksestä :(
En muista mitä kokoa oli noilla mainitsemillasi viikoilla, mutta selkeästi yläkäyrillä mentiin jatkuvasti :/
Vielä 2 vkoa ennen la:ta yksi lääkäri tuumasi, että " kyllä te rouva synnytätte alateitse vaikka 5 kg vauvan" ;O
Olin aivan kauhuissani, ja itkua tihrustelin jo vastaanotollaan, pelosta ja kauhusta :(
1 vrk ennen la:ta toinen lääkäri oli sitä mieltä, että " suosiolla sectioon, ei edes yritetä alateitse, painoarvio 4,5 - 5 kg" .
Hyvin tarkalleen arviokin, sillä poika oli juuri tuon välistä, 4750 g ;)
Ja lääkäri kun kuuli poikamme päänympäryksen, tuumasi, että " luojan kiitos ei edes yritetty alateitse, ei olisi mahtunut, vaan olisi jäänyt päästään kiinni" :/
Mahani oli todella massiivinen, ja ulkopuoliset kyselivät, että " onko teille tulossa tuplat tai triplat?" :/
Kuopuksesta " povattiin" isoveljeäänkin suurempaa :/
Sikiön koko vastasi suurempia viikkoja versus veljensä kulloisetkin viikot, ja kauhulla ajattelin tulevaa, kun ei helpolla " irronnut" tuo toinenkaan sectio.
Jouduin synnytystapa-arvioon, jossa sain ärsyttävän lääkärin, jonka kanssa väittelimme asiasta aina siihen asti, että kirjoitti section, ja miltei ajoi mut ulos vastaanotolta, moralisoiden ja kyseenalaistaen koko jutun :(
Suunnitellulla sectiolla, rv 39+0, syntyi poika, mittoinaan 4055 g ja 53 cm (py 37 cm) :)
Tässäkin raskaudessa dieettihoitoinen diabetes, mikä pysyi ruokavaliohoidon avuin " aisoissa" .
Nyt odotan neljättä, rv 12+0, ja sokerirasitukset ja syynäykset edessä taas.
Mutta tällä kertaa ei enää alatiesynnytysvaihtoehtoa, eli automaattisesti tulee eteen suunniteltu sectio, kahden section jälkeen.
Älä vielä huolestu!!! Nuo painoarviot on todellakin arvioita!!! Voithan käydä vielä varmuuden vuoksi uudestaan sokerirasituksessa varmistelemassa ettei ainakaan sokerin takia vauva kasvaisi.
Mä olen oman kokemuksen kautta huomannut, että ultralla mitattuna painoarviot saattavat heittää todella paljon! Luotan melkein enemmän kokeneeseen kätilöön ja masun päältä tunnusteluun, jotka mulla ainakin on osuneet oikeaan.
Ja tuo iso sf-mitta EI VÄLTTÄMÄTTÄ TARKOITA JÄTTIVAUVAA!!!
Mulla on aina ollut todella korkea mitta (olen itse tosi pätkä 155cm) ja vauvat on olleet syntyessään rv42+ vähän päälle 3,5kg! Nyt mulla on rv 22+2 menossa ja tänään mitattiin sf, joka oli 24cm:)
Pricilla ja Muru
Viimeksi kävin neuvolassa viikolla 24+0 ja korttiin merkittiin sf-mitaksi 29. Mitatessa kätilö tosin mielestäni sanoi 27. Eipä sillä niin merkitystä. Rakenneultrassa aikaistui LA muutaman päivän, eli viittaa isoon vauvaan.
Minä en ole asiasta huolissani. Sokerit oli myös minulla kunnossa - luulen, että kyse on vaan geeniperimästä. Minäkin olin syntyessäni yli 4 kg. Esikoinen syntyi viikoilla 38+3 ja painoi 4060g. Raskaus sujui hyvin, itselle ei tullut hirveästi painoa ja synnytys meni myös mukavasti.
Olinkin vähän ihmeissäni, kun lääkäri passitti tässä raskaudessa sokereita mittauttamaan ihan tuon esikoisen syntymäpainon takia. Ja samaan syssyyn tuli saarna sokereiden ja pullien välttelemisestä. En ymmärtänyt syytä, kun eka raskaus ja synnytys oli ongelmattomia eikä painoakaan ollut kertynyt paljoa. Kun kaikki lapset vaan ei ole alle 4-kiloisia... Ja se, mikä on " suuri" lapsi, riippuu niin paljon muustakin. Synnytykseen vaikuttaa esim. äidin lantion koko. Minulla yksi tuttu on synnyttänyt melkein viisikiloisen vauvan kotona, ilman repeämiä.
Ei kannata huolia, varsinkin jos sokerit ja muut lukemat on normissa.
Taika, 26+0
Minun kuopukseni painoi syntyessään 5330g. Synnytin alakautta aika helposti. Ponnistusvaihe 2 min. Synnystys kesti 5 h, olisi kestänyt alle 2 h, jos olisi ollut normaali kokoinen. Sen kolme tuntia kohdun suu oli avoinna sen 10 cm, mutta vauva ei laskeutunut kanavassa ennen kuin sain luvan nousta istualleen pissaamaan. Synnytys meinasi päättyä hätäsektioon sydänäänten muuttuessa, mutta ennen kuin lääkäri kerkesi paikalle poika päättikin tulla ulos.
Synnytys sujui siis ihan ok ja lapsella ei ollut solisluun murtumaa eikä mitään muutakaan. Kiitos minun väljän lantion. Mutta silti hoitohenkilöstö oli aika kauhuissaan koko asiasta ja sanoivat, että jos tuo koko olisi tiedetty, missään nimessä en olisi saanut synnyttää. Kohtu olisi voinut revetä ja tulihan kohtu osittain uloskin... Sokerit olivat raskauden aikana ihan normaalit ja kaikki testattiin myös synnytyksen jälkeenkin. Ei mitään... Painokin nousi vain vajaa 10 kg koko raskauden aikana.
Tuo vauvan iso paino kuitenkin tiedettiin ennen synnytystä! Sairaalaan mennessä ultratessa lääkäri ei saanut vauvaa mahtumaan millekään käyrille. Totesi vaan, että niiden mukaanhan vauva olisi ainakin 5 kilonen ja sehän ei ole mitenkään mahdollista... Kaikki hyvin loppu hyvin, kohdun laskeumakin palautui normaaliksi aika pian.
Niin ja neuvolatätin mukaan vauvan piti olla alle 4 kg!
Meillä esikoinen oli 4240g toinen 4740g ja kolmas 3955g. Painoarviot pitivät kutakuinkin 300g tarkkuudella paikkansa kahden ekan kanssa, mutta kolmannesta epäiltiin kaikista suurinta eli heitti lähes kilon. Vaikka toinen lapsemme oli varsinainen sumopainija syntyessään, niin synnytys sujui ihan hyvin ilman komplikaatioita. Pitkiä kaikki synnytykseni ovat olleet, mutta vaikein oli kolmas. Pää on kuitenkin se joka avaa tien loppuvartalolle, joten samapa se kai kuinka pitkä pötkö sieltä pään jälkeen tupsahtaa esille. Meillä murtui esikoisella solisluu, mutta johtui siitä että käsi oli syntyessä jotenkin oudosti. Parani itsestään.
Mielestäni sillä koolla on turhaa pelotella ketään, varsinkin kun nykyään osataan hyvin katsoa naisen lantioluista vauvan mahtuminen maailmaan. Kokoarviotkin voivat todella heittää paljon, vaikka ultrassa katsottaisiin. Kokeneet kätilöt osaavat arvioida koon parhaiten ihan vatsan päältä.
En siis turhaan pelkäisi kokoa ja luottaisin KOKENEISIIN lääkäreihin ja kätilöihin!
Hyviä vointeja toivotteleepi Porkkana ja vk 27+2
esille ja juuri edellisen synnytyksen vuoksi pelkään tulevaan synnytystä ja lapsen kokoa aivan järkyttävän paljon.
Mustaverho
muakin peloteltiin ekassa raskaudessa jo puolesta välistä lähtien, että iso vauva on tulossa. Koko vastasi aina vain suurempaa ja suurempaa, ja 4D-ultrasta lääkäri määräsi mut sokerirasitustestiin. Myös mulla tulos oli kuitenkin ihan normaali. Ja sitten lopulta ihan siro vauva syntyi muutaman viikon ennen laskettua aikaa. Olisi ollut laskettuna aikanakin vain vähän yli 4kg.
En nyt tiedä lohduttiko tää yhtään, mutta mulle ainakin tuli tosta ison koon vahtaamisesta viimeksi vähän paha mieli. Tässä toisessa odotuksessa taitaa käydä samalla tavalla, kun jo np-ultrassa koko vastasi viikkoa isompaa, vaikka erinäisistä syistä johtuen tiedän, että ei voi olla. Nyt oon päättänyt, että annan lääkäreiden ja terkkareiden puhua mitä puhuu ja nautin vaan raskaudesta. Meillä on rakenneultrakin vasta edessä ens viikolla, joten katsotaan, mitä ne siellä sitten taas ennustaa. :)
Tsemppiä ja iloista mieltä toivottaa
-Q- rv 19+4