Lue keskustelun säännöt.
En halua lapsiani tasapäistävään kouluun. Ovatko ainoat vaihtoehdot Helsingissä
26.11.2008 |
steinerkoulu tai montessorikoulu? Vai onko muissa kouluissa luovuutta ja mielikuvitusta ruokkivaa opetussuunnitelmaa, jossa lapsi saisi kasvaa täyteen mittaansa?
Kyse on peruskoulusta. Lapset vasta 3 ja 2 vuotta.
Kommentit (26)
en odottanutkaan kehuja suorituksista vaan yleisellä tasolla sitä, että lapsi saisi edes joskus positiivista palautetta - siinä ei ole mitään suorituskeskeistä. Mutta mitään positiivista ei sanota, se kun ei kuulu tämän pedagogiikan piiriin.
Ja suoraan sanoen osa vanhempainiltojen materiaalista ja esimerkeistä oli kuin suoraan keskiajalta - kun puhutaan miten eri tilanteissa pitäisi toimia.
Ja steinerkoulu ei ainakaan ensimmäisinä vuosina - maineestaan huolimatta - ole kauhean luovuutta painottava, opetushan perustuu ensimmäisinä vuosina lähes pelkästään opettajan jäljittelyyn (eurytmia, vihkojen teko jne). Tavallisen perusopetuksen puolella otetaan paljon paremmin huomioon lapsien yksilöllisyys ja innovatiivisuus, opetus ei perustu opettajan jäljittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... olen ymmärtänyt,. että nykyajattelun mukaan koskaan ei ole liikaa syliä, liikaa kehuja ja huomiota lapselle, ikätaso pitää tietysti huomioida!
Toki minuakin ärsyttää ylenmääräinen kehuminen: päiväkodissa 5 vuotias piirtää viivan paperiin, suttaa jotain epämääräistä ja täti suitsuttaa, miten taitava lapsi on!
No kun ei ole! mutta tekee innoissaan ja on itse onnellinen tekeleestään ja silloinhan kaikki on hyvin vai? Ja kun lapsi itse toteaa, että on taitava ja hyvä, niin kas, mitä muuta tarvitsee alle kouluikäinen? Ja sitten kun se opettaja tai pk_n täti saisi sen innon paitso oppia, myös opetella! uutta!
Kouluissa on varmasti eroja ja opettajissa, mutta kyllä vielä vanhvemmin kaverit vaikuttavat. ja minun mielestäni ihminen voi kasvaa täyteen mittaansa ainoastaan suhteessa toisiin ihmisiin. Vaikka olis missä yksilönpönkityshautomossa, niin loppujenlopuksi todellisuudentaju ja kyky toimia toisten ihmisten kanssa ratkaisevat. Jos lapsesi on erityisen lahjakas jossain, on tietenkin hyvä tukea sitä, mutta ensin varmaan kannattaa antaa hänen itse osoittaa sekin, ja motivoitua.
Mun kokemuskeni on se, että ihmisestä tulee useimmiten se mitä pitikin, jos nyt ei nöyryytetä lyttyyn kuten ennen taidettiin tehdä vähän joka paikassa. kannatan myös ehdottomasti persoonallisuuden vaalimista ja mun mielestäni koko suomalainen menttaliteetti on yhtä kateellista tasapäistämistä ja latteutta, mut silti olen sitä mieltä että lapsella on paljon parempi oppia tulemaan sen lattapäisyyden kanssa toimeen- ja ottaa sitten tilansa- joka parhaimmillaan on sitä että SAA OLLA TAVALLINEN eikä tarvitse olla äitinsä toteutumattomien kukkimisten toteuttaja- kuin että lapselle asetetaan toive kukoistaa täydessä mitassaan. Siinä kaikuu tasan niitä äidin utopioita joita ei itse pystynyt toteuttamaan.
Omalla esimerkilläsi voit myös kaataa raja-aitoja ja tasapäisyyttä lapsesi elämästä, tiettyyn pisteeseen saakka. Lapsesta tulee joka tapauksessa- kun saa rauhassa kasvaa- se mikä hän on. Ja niinkuin sanoin, koulua suurempi vaikuttaja on kaverit. ja heihin onkin melko vaikea vaikuttaa.
Sitähän tuo tasapäistäminen tavallaan on; yksi haluaa kuunnella musiikkia ja toinen maalata matematiikan tunnilla, mutta opettaja pistää molemmat kuriin sanomalla että nyt opiskellaan KAIKKI matematiikkaa. Hui kun kamalaa.
taitaa olla aika marginaalista.
Steinereskarissa olisin todellakin odottanut, että lapsi olisi joskus saanut positiivista palautetta. Suorituskeskeistä ei ole vielä se, että askartelusta tms sanotaan, "vau, onpa hieno" jne. Tai lapselle sanotaan lapsen siivotessa pöytää "kiva kun autoit" jne.
Lapseni on nyt toisella luokalla tavallisessa peruskoulussa ja eipä heitä ole kertaakaan pisteytetty tai muutenkaan kohdeltu suorituspainotteisesti. Heitä kannustetaan, kehutaan ja tuetaan. He saavat olla omia persooniaan, heitä kunnioitetaan ja arvostetaan. Opiskelu ei ole opettajan jäljittelyä vaan jokainen voi käyttää omia vahvuuksiaan ja oivaltaa itse.
Monilla tuntuu olevan tavallisesta peruskoulusta 20 vuotta vanha kuva. Tyyli, painotukset ja metodit ovat paljon muuttuneet niistä ajoista, paljon tosin riippuu myös opettajasta - ihan niin kuin steinerissakin.
Ok, tarkoitit tota - juu, meidän lapselle oli shokki, kun oli tavapäiväkodissa tottunut saamaan pisteitä osaamisella ja suorittamisella, ja sitten staikussa ei semmoista pyrkimistä palkittu laisinkaan, kun haluttiin lapsen voivan kokea olevan hyvä ja arvokas ihan ilman mitään taidonnäytteitä.
Meille vanhemmille se oli melkoinen silmienavaus tämän yhteiskunnan suorituskeskeiseen meininkiin, miten se todella alkaa ihan melkein huomaamatta jo päiväkodista!