MARRASMURUT!

Talossa kuusi (6) lasta, (SEX på svenska :-D)

neljä omaa koiraa ja viisi pentua.

Elämä varsin puuhakasta juuri nyt!



Että ei ehditä täälläkään pitkään istumaan koneen ääressä.



Mutta pinoudutaan nyt kuitenkin ja kuulumisia on aina mukava lukea, vaikka ne lyhyeksi jäisivätkin.



Laittakaa ihmeellä kaikki marrakset lyhyttä viestiä mukaan!



Pusut kuonoon,



Riesa ja pien' tuossa vieressä.

Olin varautunut kaikkeen mahdolliseen mutta tosi hienosti on mennyt. Toki kun kotiin tultiin viime pe ei maito ollut vielä kunnolla noussut tiesin mikä oli tulossa ja viikonloppu meni pumppaillessa ja tuskaillessa mutta eipä tarvinnut kuin kertaalleen vähän tyhjentää niin johan helpotti. Likka söi tuossa vaiheessa vielä sen verran lyhyitä hetkiä ja nukkui monta tuntia perään.

Hätäpäissäni soitinkin la iltana laitokselle kun olin joutunut herättelemään syömään eikä kauaa syönyt kun taas nukkui että olisko bilirubiiniarvot nousussa mutta rauhottelivat että alkumaidolla vauva kyllä jaksaa vaikka ei montaa minuuttia olisikaan ollut rinnalla. Ja sit vielä oli vaippaan tullut pisun mukana veristä limaa eikä muilla tytöillä ole tuollaista ollut niin hätäännyin heti että jotain on vialla! Eipä sekään ollut mitään epänormaalia vaan ihan tavallista tyttövauvoilla. Sanoinkin siihen että "piti kolmas tyttö saada että tuollaisenkin asian oppi."



Meillä tosiaan päivät menee niin että likka syö aamulla ja on hereillä vaihtelevasti 3-4h. Sit aloittaa ekat päikkärit jotka kestää 4-6h. Sitten ollaan hereillä taas jonkun aikaa ja syöpötellään. Jos ekat päikkärit on ollut lyhyemmät ottaa toiset mutta jos on nukkunut tosiaan tuon 6h niin seuraavat unet onkin yöunet jotka kestää 7-8h. Eli meillä ei vielä ainakaan syödä yöllä josta olen ollut ihmeissäni kun muut on syönny 2-3h välein öisin. Omaan sänkyyn olen vasta kerran saanut nukkumaan kun tykkää olla tissillä vaikkei nälkä olisikaan. Pari viikkoa meinasin että tissitellään ja sit kokeilen jos huolis tutin niin sais omaan sänkyyn nukkumaan niin omatkin unet olis vähän paremmat.



Synnytyshän meni nopeasti alku hankaluuksien jälkeen. Ti oli yliaikaisuus aika naistenklinikalla jossa lääkäri sen verran ronklas että alko supistelemaan kun kotimatkalla olin. Miehen hälytin kotiin ja sit jäätiin seurailemaan. Soitinkin laitokselle ja kyselin koska sais tulla kun 5min välein supistaa niin pyysi menemään suihkuun ja ottamaan särkylääkettä. Minä tein työtä käskettyä ja ihmettelin kun supistuksia ei enää tulekaan samanlailla. Soitin kaverille joka on sh ja kuulin että tuolla saadaan synnytystä siirrettyä. Johan tuntui oudolta ohjeelta kun olin varta vasten sanonut että olen rv 41+5 eli ei ollut enää tarvetta vauvallakaan kasvaa.

Koska en jaksanut enää kotonakaan olla soitin nkl uudestaan ja sit antovat luvan tulla. Mentiin seurantaan jossa oltiin muutama tunti. Tuloksena supistuksia 5-10min välein ja kohdunsuu sormelle auki. Käytiin välissä syömässä hyvät pihvit ja uudestaan seurantaan. Koska muutosta ei ollut kätilö ehdotti että jäisin osastolle mutta itse halusin kotiin jotta saisin paremmin nukuttua. No pitihän se sitten vielä kysyä että mistäs sitä sitten tietää koska ne supparit on niitä avaavia. Tuli kyllä niin tyhmä olo kun ei tiedä tollasta asiaa vaikka neljättä oli menossa synnyttämään :( Sano vaan että ehkä ne sitten muuttuu kovemmiksi tai pidemmiksi kun avaavat.

Yöllä sitten heräsin yhden aikaan siihen että supistaa 3-4min välein ja sup kesti aina tuon min verran. Hälytettiin mutsi ja lähdettiin ajamaan laitokselle. Toki taas ensin piti soittaa saadaanko tulla mutta nyt lupa heltisi jo kerralla. Ajettiin matkalla 3 tai 4 kertaa päin punaisia kun ei ketään vihreillä ollut tulossa mutta kun olin niin perhanan kipee etten olis kestäny odotusta. Lupasin maksaa sakot jos sellanen oltais saatu mutta ei ainakaan vielä ole postiluukusta tuota tipahtanut. No sit seurantaan uudestaan ja tällä kertaa oli joo supparit paljon kipeempiä mutta eivät kuitenkaan olleet tehneet mitään kohdunsuulle :( Päästiin kuitenkin saliin koska olin kipeä. Pyysin samantein epiduraalia mutta antokin petidiinin jonka piti vielä sup huippu mutta eipä tuo tehnyt muuta kuin meni hattuun ja sekotti mun pään. Jano oli valtava kokoajan ja joinkin monta pullollista vettä. Lopulta kun uskoi kuin kipeä olen pyysi lääkärin ja siitä alkoi helpotus. Puhkasivat kalvot jonka jälkeen tunnin päästä sain ponnistaa. Oli likka jossain ihme asennossa kun ponnistus kesti 11min ja oli tosi kivulias. Kaksi edellistä on mennyt 2 tai 3 pon eikä mitään ongelmaa vaikka kuopuskin painoi enemmän kuin tämä uusin tulokas.



Tuon kaiken olen kyllä jo autuaasti unohtanut koska jo osastolla mietin voisiko meille sitä viidettä harkita kun on tuo tyttö niin suloinen :) Ainoa mikä oli tylsä niin petidiinistä johtuen oksensin ensitöikseni edellis illan pihvin pönttöön :(



Jo on likka taas nukkunut joten käynkin vähän kurkkimassa josko heräisi :)



Hyvää joulun odotusta kaikille marrasmuruille!!



Moschino ja typsy

Vanhasta tottumuksesta tulee vielä tuonne odotuspuolelle kurkattua mutta ehkä pikku hiljaa saadaan murut siirtymään tälle puolelle...



Meillä sujuu hyvin; poika syö, nukkuu ja kasvaa kohisten. Vauva on erittäin kiltti ja rauhallinen tapaus; mitä nyt välillä vähän mahaa kipristää. Yöt ovat hieman rikkonaisia (yllätys, yllätys) ja jostain kumman syystä ei omassa sängyssä uni näytä maistuvan... Hereillä ollessaan poju jaksaa katsella ympärilleen ja seuraa tarkasti, jos hänelle lepertelee. Muutamaa autoreissua lukuunottamatta emme ole vielä ulkoilleet, nyt kun sää taas lauhtuu niin varmaan aloitellaan totutteleminen.



Terveydenhoitaja kävi viime viikolla ja perjantaina on vuorossa ensimmäinen neuvolakäynti. Itse olen toipunut synnytyksestä hyvin ja kaikki raskausaikana tulleet kilotkin ovat jo kadonneet. Maitoa on hyvin riittänyt ja maidonkerääjillä kertyy vähintään 150ml päivässä maitoa pakastimeen. Isotveikat ovat olleet vauvasta innoissaan; ihastelevat ja silittelevät vauvaa mielellään.



Tällaista meille; toivottavasti muutkin ehtivät kertomaan kuulumisia!



t. Nonna2 ja poika 2vkoa

alkukauheuksista toivuttuamme (lähinnä vanhemmat ovat toipuneet, lapsi on voinut ihan hyvin koko ajan) ollaan päästy totuttelemaan arkipäivään täällä kotosalla, ja hyvin sujuu.



Onnea kaikille vauvansa saaneille marrasmuruille, ja tervetuloa maailmaan pienet henkilöt!!



Meidän kirppu vietti tosiaan sairaalassa elämänsä ensimmäiset 2 viikkoa ja pääsi sitten kotiin, ja kotiin tultua onkin lähtenyt sitten elämä rullaamaan vallan mainiosti. Ihan alkuun sairaalassa hän sai luovutettua rintamaitoa syödäkseen, ja osan aina nenämahaletkuun, mutta kotiin tultuaan repäisi ensitöikseen nenämahaletkun irti (itse, reipas tyttö!) ja sen jälkeen ei ole sitä tarvinnut. Ja viimeiset kolme viikkoa ollaan menty ilman pullo- ja pumppausrulianssiakin eli kokonaan tissivauva on tämä meidän jeppo, ja lähes alusta asti ollut kuitenkin täysin oman äitinsä rintamaidolla. Olen tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen, vaikka mulla ei mitään korvikkeita vastaan olekaan, esikoinen oli 3kk iästä asti täysin korvikkeella ja hyvin on kasvanut sekin, ilman pahempia allergioita tai tauteja.



Tyyppi oppi sairaalassa 3h syöttövälirytmin, jota noudatti ehkä kaksi päivää kotiuduttuaan, nykyjään syö päivisin tunnin parin välein, öisin noin 3-4h välein (en tiedä, mistä se erottaa päivän ja yön, mutta näillä mennään ja hyvä niin).



Meitä on nimenomaisesti kielletty nukuttamasta häntä vieressä, joten hän nukkuu äitiyspakkauslaatikossa sängyn vieressä. Hyvin on mennyt ja hyvin on sopeutunut tähän. Mitään tarkkoja päivärytmejä hänellä ei sen enempää ole, iltaisin tosin tuppaa olemaan enempi hereillä ja seurailemaan isosiskonsa hulabaloota.



Helppo kakara tää on tähän mennessä ollut, helpompi kuin siskonsa aikanaan, mutta niin kai ne kakkoset tuppaa olemaan? Nukkuu hyvin, päkisee välillä, mutta yleensä valittaa jotain tarvetta ja kun tarve on tyydytetty niin rauhoittuu. Ja ehkä myös mamma on rennompi tällä kertaa (kaikista alkunihkeyksistä huolimatta), kun on jo vähän tajua siitä, miten noi vauvat oikein toimii..



Ja se tässä on mukavaa, että kun sairaalasta asti oppi tuon pullon kanssa elämään, niin mä pääsen välillä myös irtautumaan, kunhan pumppaan maitoa varastoon. Esim. viikottain uimaan esikoisen kanssa, eilen sen kanssa pulkkamäkeen pidemmäksi aikaa tai tänä iltana jopa kaverin kanssa teatteriin! Jee!



Mutta onnea ja tsemppiä vauva-arkeen kaikille tasapuolisesti! Ja muistakaa priorisoida lepo (ainakin välillä)!



-zel & kirppu jo kohta 2kk, vaikka ei siltä ihan tunnu..