Arvostele!
Vääntynyt oksa
karahka
jäätynyt luonnon kosketuksesta
Muistuttaa elämästä
elämättä jättämisestä
senkin sisällä piilee vielä pisara elämää
Kuiva puu
kylmä
niin kuin minunkin sydämeni
rikkouttuu kosketuksesta
Kommentit (8)
Tekstinä kaipaisi vielä hiomista, ilmaisullisuutta ja persoonallisuutta.
voi viitata myös toiseen henkilöön, siihen joka on jäädyttänyt kertojan sydämen.
Ihan nätti runo, tosin ei kovin omaperäinen ja etenkin eka säkeistö vähän ontuu: luonnon kosketus on hämärä ja epämääräinen. Minä laittaisin vaikka " kylmän" tai " talven" tai " hallan" , niissä parempi symboliarvo. Samoin tuo karahka tökkii, en löydä perustelua sille, tuntuu vain tyhjälle synonyymille vääntyneelle oksalle. Siihen etisisin mieluummin kuvailevan sanan: kiero, polulle pudonnut, hauras tms.
Tokastakin säkeistostä korvaisin jonkin noista elämistä muulla, on liikaa toistaa se joka rivillä.
Vierailija:
Vääntynyt oksa
karahka
jäätynyt luonnon kosketuksestaMuistuttaa elämästä
elämättä jättämisestä
senkin sisällä piilee vielä pisara elämääKuiva puu
kylmä
niin kuin minunkin sydämeni
rikkouttuu kosketuksesta
Sano taas ne sanat
sanat jotka tietävät
tietävät miten näännytetään
näännytetään elämältä
Rakasta minun ruumiini hajalle
rakasta järkeni
rakasta mieleni
kadoksiin
Tee minulle oikeutta
anna minun unohtaa
jättää elämättä
hyvällä omallatunnolla
kyllä lukija ymmärtää vähemmälläkin ja jos ymmärtää toisin kuin tarkoitit, mitä sen on väliä. Ainesta on, joten hio, hio ja vielä kerran hio.
Vierailija:
Sano taas ne sanat
sanat jotka tietävät
tietävät miten näännytetään
näännytetään elämältä (elävältä?)
enemmän kuin lyriikkaa. Sellaisena ihan jees.
perustelu: mitäs me muiden sydämistä, runo on henkilökohtaista, vaikka koskettaisi kaikkia