Elänkö minä mieheni siivellä?
Täällä kun aina puhutaan siivellä elämisestä... Olenko minä sellainen:
Olen äitiyslomalla osa-aikatyöstä (=päiväraha ei ole kauhean suuri) ja saan lapsilisät myös itselleni (3:sta lapsesta). Näistä rahoista ostan omat vaatteeni, lasten vaatteet ja ruuan sekä maksan OMAT henk koht laskuni (riittää ihan ok, koskaan ei tili mene tyhjäksi). Joskus äitini laittaa omasta tahdostaan 100-200¿ tililleni (ehkä 3-4 kertaa vuodessa) ja lasten tileille laittaa aina juhlapäivinä vaaterahaa 100¿/tili..
Mieheni on kirvesmies, tekee myös muita sekalaisia hommia.. Hankkii ihan ok vaikkei kyllä yllä niin koviin palkkoihin mitä täällä kerrotaan muilla olevan. Mies maksaa talon lainaa (noin 400¿ kuussa), autojen maksut (minä maksan " oman" autoni bensan kun sitä tarvin), sähkölaskut ynnä muut kotia koskevat maksut (joskus olen minäkin maksanut jotain, riippuen rahatilanteesta) ja tietysti omat menonsa..
Joskus mies on kysynyt, että tarvinko rahaa ja joskus olen sanonutkin että voisi hieman antaa ruokarahaa, mutta ehkä muutaman kerran koko yhteiselon aikana (9 vuotta).
Meillä on omat tilit ihan molempien tahdosta. Tarkoitukseni on olla nyt vauvan ja keskimmäisen kanssa kotona jonkunaikaa, mutta meinaan kyllä palata työelämään ettei miehen tarvitse maksaa esim kaikkea talolainaa ihan yksinään.. se on nimittäin joidenkin vuosien päästä jo maksettu.
Kommentit (58)
onko se vaan kunnon perhe-elämää, että on yhteinen tili?? rahat kyllä menevät koko perheen tarpeisiin, mutta ovat vain eri tileillä ja nimenomaan molempien halusta... onko tämä nykyisin todellakin niin epänormaalia?? =O
ap
Jotenkin kuulostaa huvittavalta että toisen osapuolen pitää miettiä että elääkö miehen siivellä kun on kotona hoitamassa pariskunnan yhteisiä lapsia. Ehkä meille nuo yhteiset rahat onnisutvat senkin takia että molemmat tienaavat suunnilleen yhtäpaljon. Minusta perhe on yhteinen juttu, yhteiset tulot yhteiset menot, yhteinen perhe-elämä.
Ei ilmeisesti ole nykyään epänormaalia vaan koko ajan enemmän tuohon suuntaan mennään, ennen perhe oli yksikkö, jossa kaikilla oli tasavertainen vastuu, vaikka tulot eivät tulleetkaan tasan.
Minä tunnen kyllä paljon pariskuntia, jossa miehellä on varaa matkustella ulkomailla ja hankkia koko ajan uusia harrastusvälineitä. Nainen ja lapset puolestaan kulkee ryysyissä, eivätkä saa mitään ylimääräistä koskaan, eivät raaski edes kahvilassa käydä, kun nainen on vielä kotona lasten kanssa, ja kotihoidontuella ei ihan mihin tahansa veny. Mies yleensä sentään hoitaa asumismenot
siis en minä itse ajattelekaan eläväni siivellä vaan kyselin mikä on täällä yleinen mielipide tällaisesta...
eikö perheessä siis saa olla mitään ns. omaa vaan kaikki pitää olla 50-50 tasan...? ap
musta toi, että lasketaan kaikki tasan puoliksi, on yhtä sairasta kuin se, että puolisoilla on eri elintaso.
Meillä eletään tilanteen mukaan, kaikki rahat on yhteisiä, niistä hoidetaan myös molempien ' omat' menot
Minusta on tosi vastenmielistä lukea miehistä, jotka ajattelevat, että lapset ja lapsen kasvatus on jotenkin äidin juttu. Surullista siis lasten kannalta.
Onneksi oma mieheni on aina toiminut toisin, ja maksoinhan minäkin säästöilläni miehen opintolainat naimisiin mennessämme. Siitä lähtien kaikki on ollut yhteistä. En osaa kuvitella mitään muutakaan avioliitosta.
Se siis tuntuu kummalta, että minkälainen perhe se sellainen on, jossa vaimo maksaa pienistä tuloistaan kaikki omat ja lasten kulut sekä ruoan! Ja miehellä isommat tulot ja varmaa satsata omaan elämänlaatuun...
Vierailija:
siis en minä itse ajattelekaan eläväni siivellä vaan kyselin mikä on täällä yleinen mielipide tällaisesta...
eikö perheessä siis saa olla mitään ns. omaa vaan kaikki pitää olla 50-50 tasan...? ap
ei meillä mies kyllä yksinään mihinkään matkustele, jos mennään niin mennään koko porukka.. suurimmaksi osaksi tietty miehen tilin rahoilla, mutta eipä sillä väliä kumpi mitäkin maksaa miltäkin tililtä. ja mies kyllä laittaa rahaa jonkin verran harrastukseensa (metsästys), mutta pitää huolta kyllä siitäkin, että minäkin pääsen harrastamaan ja saan omaakin aikaa (joka on tällä hetkellä mulle arvokkaampaa kun mikään rahasumma) =)
en minäkään ymmärrä kuvailemiasi perheitä.. mutta en kyllä tunnekaan tuollaisia.
ap
osallistua enemmän ruokakuluihin, koska hän luultavasti myös kotonaan jotain syökin.
Riippumatta siitä kumpi ne tienaa. Minun mieheni tienaa 9000 euroa kuussa plus vuotuiset osingot ja minun ainoat tuloni ovat lapsilisät yhdestä lapsesta sekä opintotuki (olen opiskelija). Olishan se ihan sairasta jos mieheni saisi yksinään pitää horkean elintasonsa ja minä joutuisin kitkuttelemaan noilla " tuloillani" ! Kyllä meillä miehen tulot ovat yhtä lailla minun tulojani ja se on minusta täysin normaalia. Meillä on kyllä omat tilit, mutta minulla on rinnakkaiskortti mieheni luottokorttiin ja lisäksi hän maksaa tililleni kuussa 3000 euroa, jolla sitten hoitelen omat menoni ja lapsen menot, sekä osan ruokaostoksista ym. pienistä menoista. Mieheni maksaa kaikki isommat hankinnat ja menot, autoni käytön sekä jokaviikonloppuiset ruokaostokset.
ok:lta. Meillä on samantapaista, eli mies tienaa paljon enemmän ja mitään yhteisiä tilejä ei ole. Rahaa riittää silti kaikille tarpeeksi, eikä mies oikeasti välitä siitä, kenen rahoilla mitäkin hankitaan, kunhan kaikki saavat tarvitsemansa. Se nyt kuulostaa jo ihan älyttömältä, että perheen sisällä olisi kovin erilainen elintaso.
lainaa kavereilleen rahaa, niin että itse ei selviä loppukuuhun?
Kateltuani tuollaista peliä tarpeeksi erotin rahat sinun-ja-minun rahoihin. Kehtasinpa vielä pyytää puolet vuokrasta, vaikka ostaa suurimman osan ruoasta. Haaveilee lomamatkasta, mutta uskokaa pois hänen ekonomintaidoilla ei mitään matkaa koskaan tehdä
minun ja sinun rahoihin, jos ne kuitenkin käytetään kaikkien hyväksi. Siinä jos missä luulisi tulevan ainakin se olo, että elää siivellä, kun taas joutui pyytämään lapsen sukkahousuihin mieheltä rahaa. Jos kaikki on suoraan yhteistä, ei edes pysty sanomaan, menikö ne sukkahousut nyt toisen palkasta vai toisen kotihoidontuesta. Eli eikös ne omat tilit ole tärkeitä silloin, kun on myös molempien omat rahat ja omat elintasot?
meillä nyt on kyseessä " hieman" eri summat kun teillä! mitä ihmettä sinä ostat, kun tarvit joka kuukausi 3000¿ omiin menoihisi ja OSAAN ruokalaskusta?? mutta siis, menothan ovat suoraan verrannollisia tuloihin että sikäli en ihmettele...
ja korostan vielä, että vaikka meillä eri tilit ja mies hankkii enemmän niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että mies ostelisi itselleen jatkuvasti jotain kallista ja eläisi siis erilaista " rikasta" elämää kun muut perheessä! sellainen ei tulisi mieheni mielestä kysymykseen koskaan! kyllä meillä kaikki pukeutuu siististi ja on ihan samalla viivalla elämässä, tileistä huolimatta! enkä koe eläväni köyhyysrajalla, onhan meillä kohta maksettu omakotitalo ja ruokaa joka päivä pöydässä ja saan joskus aina itsellenikin jotain hankittua, vaikkei se nyt ihan kalleinta merkkiä olekaan! =)
ja tuo äitini " avustus" tulee ihan hänen tahdostaan, tarpeeseen kyllä en sitä kiellä! =D
ap
Minusta olisi nöyryyttävää, jos mies laittaisi minun tililleni rahaa lasten hankintoja varten, kun taas minusta on luonnollista ostaa kaupassa itse yhteiseltä tililtä asioita.
mutta kukin tyylillään. on meilläkin omat tilit mutta silti yhteiset rahat....enkä voisi muuta kuvitellakaan. yhteinen projektihan tämä koko paketti on!
mutta molemmat haluavat seurata oman tilin kehitystä ja olla perillä omista varoistaan. Kyse on myös laiskuudesta, ei vaan olla viitsitty ryhtyä järjestelemään tilejä yhteisiksi.
Meillä tämä toimii ihan hienosti, mutta ymmärrän kyllä toisenkin tavan.
Tai sitten jotakin vikaa itsetunnossa *herranen aika* tarvitsee hävetä pyytäessään mieheltään rahaa tai maksamaan jotakin. Meillä itse olen opiskelija ja mies pieni-/KESKIpalkkaisessa työssä, mutta kummallakin on omat tilit. Se ei silti tarkoita että mies tuhlaa omat rahansa itseensä ja minä itseeni ja lapseen. Rahaa ei paljon jää edes tuhlailtavaksi lainan maksun jälkeen. Väännetään nyt rautalangasta esimerkki: Miehen palkkapäivänä mies maksaa esim. isomman ruokakauppalaskun ja lainat, laskut jne. kokonaan. Kun itselleni tulee opintotuki, maksan vähän pienemmän kauppalaskun, ehkä jonkin vaatteen lapselle jne.
Älkää nyt meistä huolehtiko, eri asia kokonaan on sellaiset reppananaiset jotka eivät osaa pitää puoliaan (ja siis kulkevat niissä ryysyissä kun mies matkustelee). MEIDÄN perheessä tämä homma toimii oikein hyvin näin.
rahat kuluu ja kuinka äitisi laittaa joskus rahaa sinun tilillesi ja miehesi kyselee silloin tällöin josko pitäs laittaa rahaa ruokaan...
Kyllä sun tekstistä sai tasan sen kuvan, että teillä aika tarkoin laskeskellaan mihin kukanenkin rahansa pistää ja kuka maksaa mitäkin.
On meilläkin omat tilit mutta maksut maksetaan missä sitä rahaa sillä hetkellä noihin ostoksiin tuntuisi olevan, ei tarvi ruokarahoja erikseen pyydellä.
Summa summarun: ei kuulosta minustakaan perheeltä vaan yksiköltä jossa kämppikset asuu kulujen jakamiseksi. Ihan kuin soluasunnossa....
normaali perhe olekaan, kuten ei ole niilläkään, jotka siitä siipeilystä perheen sisällä puhelee