Äitien " esittäminen" ärsyttää

Jos mennään tuohon " kyökki-psykoloimiseen" mukaan;) niin mitä kertoo SINUSTA että et mitenkään voi hyväksyä edes ajatusta että joku äiti voisi teennäisesti esiintyä (vaikkapa mainitussa linja-autossa) muille ihmisille?



Ehkä sinä et osaa tulkita ihmisten kehonkieltä ja kuulla puheen pieniä, lähes huomaamattomia sävyjä ja painotuksia? Joitain ihmisiä voi huijata kuka vain -miten läpinäkyvällä valheella tahansa- koska nämä eivät osaa tulkita eleitä ja puheen sävyjä.

Jotkut taas ovat todellisia velhoja, ja rekisteröivät jopa kaikista pienimmät jutut, jotka kertovat että tuo valehtelee/on surullinen/salaa jotain/epäröi tmv. vaikka esim. huoneessa olevat 20 muuta ihmistä uskovat eivätkä huomaa mitään...!



Oletko sinä Fletch ikinä esim. ollut ravintolassa, jossa tarjoilija hymyilee ja on oikein ystävällinen, mutta kuitenkin hänestä AISTII sen, että hänen tekisi mieli motata asiakasta joka jostain syystä ärsyttää häntä...?



Itse olen työni puolesta puhelimitse aika paljon yhteyksissä ihmisiin, ja kuulen ihmisten pelkästä äänestä, mikä on fiilis toisessa päässä. Vaikka toinen vakuuttaa " Ihan hyvä hetki, niin mites sen ensi viikon kanssa" KUULEN jos hetki ei oikeasti ole hyvä.



Sama juttu jos joku valhetelee, tai kertoo muunneltua totuutta -erotan sen. En osaa tarkemmin määritellä miten, tämä " lahja" on ollut minulla aina. Erotan jos joku on vaikka kateellinen (enkä tod. tarkoita että minulle, vaan vaikka naapurilleen!) jostain syystä jollekkin, vaikka puheen perusteella vaan vain kertoo jotakin/on peräti " iloinen" asiasta.



Joten kun näen vaikka siellä bussissa mamman, joka on niin teennäinen ja esittää, niin minä tiedän mitä näen. Se ei kerro mistään omista äitikomplekseistani tmv. yksinkertaisesti minä vain näen asian niinkuin se on. Samalla tavalla kun näkisin kerityn lampaan bussinpenkillä, jos joku jostain syystä siihen olisi sellaisen tuonut...;)



Ehkä Flench sinä olet erittäin huono tulkitsemaan ihmisiä, tai sitten tunnistit itsesi, ja siksi koitat vetään kauniiseen pakettiin käärittyä " kateuskorttia" esiin?



Ja painotan, että minä en käsitä ap:n aloitusta nyt missään mielessä " mamman rakas kultahippu-pussukka" lässytyksenä, vaan nimenomaan sellaisena " esiintymis-lässytyksenä" . Ja aiheena voi olla ihan mikä tahansa... Eli vaikka puhutaan " lapselle" , tarkoitus on korostaa itseään ja äitiyttään ja omaa erinomaisuuttaan.



Asiaa voisi ehkä verrata HIEMAN (huom EI täysin!) siihen, kun puistossa kilpaillaan kenen muksu oppi ensimmäisenä potalle, ja kuka oppi nuorimpana lukemaan, ja miten meidän perheessä ei sokeria syödä tmv. " typerät" kilpailut.

Tässä vaan puisto-mammojen sijalla yleisönä esim. on joukko viattomia kanssamatkustajia, eikä kilpailua pääse syntymään;)

kuulostaa ihan mun äidiltä :p



Hän näkee ja kuulee aina ihmisten puheessa piilotettuja viestejä ja lukee rivien välistä ja tulkitsee ihmisen persoonaa hirveän pitkälle ilmeistä ja eleistä.

Se on ihan todella rasittavaa. Hänen kanssaan ei koskaan voi rentoutua. Aina kaikki sanomiset pitää miettiä todella tarkkaan ja pitää huoli ilmeistään ja asennoistaan. Jos nuo kontrollit unohtaa, tulee heti kysymyksiä " mitä sinä sillä tarkoita?" (no ihan sitä tarkoitin mitä satuin sanomaan) " miksi sinulla on noin kummallinen ilme?" (kutitti nenää/korvaa tai ehkä oli vatsanväänne) Aaaaarrrggh >:(

Vierailija:

Mutta esimerkki elävästä elämästä: olin bussissa 1,5v lapseni kanssa. Vieressä oli äiti noin parivuotiaan kanssa. Lapsi istui rattaissaan, äiti penkillä melko kaukana lapsesta. Juttelin oman lapseni kanssa ihan normaalisti, mm. sanoin monta kertaa, että emme jää vielä pois, jäämme vasta kun on meidän pysäkki (hän kun hoki pois, pois). Toinen äiti ei ensin puhunut lapselleen, pari kertaa vain sanoi " lopeta" kun lapsi huitoi minun lastani. Huomattuaan kuinka minä keskustelin lapseni kanssa, hän siirtyi istumaan lähemmäs omaa lastaan ja yritti puhua kuten minä. Hän sanoi esim. että " kohta mennään ulos. Ulos tarkoittaa sitä, että....mennään ulos." Jos tuo ei ollut esittämistä, niin mitä sitten?? Jäi oikein hyvin mieleen tämä kun oli niii-iin teennäistä. Äiti ei edes keksinyt termille " ulos" mitään muuta selitystä kuin " mennä ulos" ....

Vierailija:

Mutta esimerkki elävästä elämästä: olin bussissa 1,5v lapseni kanssa. Vieressä oli äiti noin parivuotiaan kanssa. Lapsi istui rattaissaan, äiti penkillä melko kaukana lapsesta. Juttelin oman lapseni kanssa ihan normaalisti, mm. sanoin monta kertaa, että emme jää vielä pois, jäämme vasta kun on meidän pysäkki (hän kun hoki pois, pois). Toinen äiti ei ensin puhunut lapselleen, pari kertaa vain sanoi " lopeta" kun lapsi huitoi minun lastani. Huomattuaan kuinka minä keskustelin lapseni kanssa, hän siirtyi istumaan lähemmäs omaa lastaan ja yritti puhua kuten minä. Hän sanoi esim. että " kohta mennään ulos. Ulos tarkoittaa sitä, että....mennään ulos." Jos tuo ei ollut esittämistä, niin mitä sitten?? Jäi oikein hyvin mieleen tämä kun oli niii-iin teennäistä. Äiti ei edes keksinyt termille " ulos" mitään muuta selitystä kuin " mennä ulos" ....

Mikään ei ole rasittavampaa kuin ihminen, joka luulee tietävänsä sinua itseäsi paremmin, mitä tarkoitit ja ylitulkitsee kaiken, eikä ymmärrä, että hän saattaa lukea toista myös väärin. Mitä Fletchiä olen täällä seurannut, hän on ainakin kirjoitetusta tekstistä oikein hyvä ymmärtämään vivahteita ja lukemaan rivien välistä.

mutta olen erittäin menestynyt alallani (vaikka koulutukseltani olen useimpia kollegoitani vähemmän kouluttautunut) koska osaa sanoa ihmisille juuri ne oikeat sanat....! Ja se on jopa helppoa, koska osaan tulkita heitä.



Ja jos miettii rakasta harrastustani pokeria, niin netissä en kovin hyvin pärjää, mutta livepeleissä pärjään todella hyvin. Sama juttu tuossakin, näen vaan onko jollain hyvä vai huonot käsi, ja erotan sen jos koittaa huijata jne.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin nimimerkki Fletch tässä asiassa. Ehkäpä juuri äidin rooliin astuneelle on vaikeaa kommunikoida luonnollisesti oman lapsensa kanssa. Kaikilla meillä on omat heikkoutemme ja vahvuutemme. Itse pyrin keskustelemaan ja selittämään lapselleni asioita. Ja kyllä, saman olen huomannut että äidit kilpailevat lapsensa taidoista. Entäs sitten? Jokainen kehittyy omassa tahdissaan, onko oma kateutesi se joka tekee sinulle tunteen, ettet ole riittävä? Toivoisin lämpimästi, että äiti-identiteettisi vahvistuisi ja sinulla olisi parempi itsetunto. Sinä olet hyvä äiti, ap!

...oliko se paha asia, että mainitsemasi äiti alkoi puhumaan lapselleen? Älä toista kieroon katso, kun yrittää vaan tsempata äitinä.

vaan jos esim on joku perhe kylässä ja äiti puhuu lapselleen erikieltä komentaa tmv. niin tulee vaivautunut olo kun ei itse ymmärrä mitä sanottiin eikä tiedä että pitääkö hymyillä vai olla pokkana. ja sitten pitäisi jatkaa sitä keskustelua taas lapsen äidin kanssa mihin jäätiin kun lapsi tuli kertomaan välissä asiaansa johon äiti vastaa erikielellä.

siis 31:lle tarkoitin kysymykseni.

Toki lapselleen saa (ja pitääkin!) puhua kauniisti myös julkisesti, mutta se esittävä lässytys on erilaista. Niinkuin tuossa bussiesimerkissä, jossa käytös muuttuu yhtäkkiä. Toki voi olla niinkin, että väsynyt äiti oli juuri saanut kerättyä voimia ja jaksoi taas jutella lapselleen...mutta falskilta haiskahti..

ja siis kyseessä oli tuo asia joka on minusta epäkohteliasta että meille tullaan kylään ja puhutaan vaikka vain lapsille erikieltä. kun itse ei tiedä pitääkö lapselle sitten hymyillä vai mitä kun toinen on puhunut komentavaan sävyyn, tai mitä lie sanonut.

Eli tottakai on mahdollista tuo, ja hyvä niin! Enkä todellakaan itse jaksa aina esim. bussissa höpöttää lapselle, saatan vastata vaan tyyliin joojoo kohtakohta. Mulle vain tuli sellainen olo, että toinen äiti rupesi esittämään, että " olen minäkin hyvä äiti" , vaikka en yhtään ajatellut mitään hänen äitiydestään, kuten todettua, en jaksa aina itsekään :) Tämä voi tietysti nousta siltä pohjalta, että jos itse seuraisin vierestä jotakin " hyvää ja oikein toimivaa" äitiä, saattaisin ajatella että " tuo pitää minua huonona äitinä jos en tee tuota tai tuota.."

Ja vaikka lapsi hieman osaisikin tuota vierasta kieltä, niin lapsilla kestää jonkin aikaa, ennenkuin he oikeasti alkavat ymmärtää, että on erilaisia kieliä, vaikka he itsekin puhuisivat kahta tai useampaakin. Vasta sitten, kun lapsi täysin ymmärtää kielen käsitteen ja erottaa, mitä kieltä milloinkin puhuu, voi alkaa opettaa sitä, että seurassa on toki kohteliasta puhua sitä kieltä, mitä kaikki ymmärtävät.

Meillä 4-vuotias poika on periaatteessa yksi kielinen, vaikka toki ympäristöstä on oppinut aika hyvän suomenkin. Silti vieläkin hän liittää kielen enemmän ihmisiin kuin ymmärtää sen abstraktina käsitteenä. Vaikka hän kuulee minun ja mieheni useinkin puhuvan suomea muille ihmisille, hän ei silti ihan käsitä, että me oikeasti osaamme suomea, eikä osaa erottaa täysin kieliä käsitteinä. Hän ei myöskään osaa ajatella, että puhuisimme hänelle, jos puhumme suomea. Tuota seurassa seurueen kieltä käytössääntöä ei oikein pääse opettamaan lapselle ennenkuin hän oikeasti ymmärtää abstraktilla tasolla, mikä se kieli on.

Vierailija:

vaan jos esim on joku perhe kylässä ja äiti puhuu lapselleen erikieltä komentaa tmv. niin tulee vaivautunut olo kun ei itse ymmärrä mitä sanottiin eikä tiedä että pitääkö hymyillä vai olla pokkana. ja sitten pitäisi jatkaa sitä keskustelua taas lapsen äidin kanssa mihin jäätiin kun lapsi tuli kertomaan välissä asiaansa johon äiti vastaa erikielellä.

englantia osaakaan? He, joiden luona olet kylässä, ymmärtävät kyllä, mutta lapsesi ei. Luuletko, että lapsesi olisi tyytyväinen englanninkieliseen vastaukseesi vai kysyisikö hän samaa asiaa uudestaan suomeksi, kunnes saisi suomenkielisen vastauksen?

Vierailija:

ja siis kyseessä oli tuo asia joka on minusta epäkohteliasta että meille tullaan kylään ja puhutaan vaikka vain lapsille erikieltä. kun itse ei tiedä pitääkö lapselle sitten hymyillä vai mitä kun toinen on puhunut komentavaan sävyyn, tai mitä lie sanonut.

Toki olen varovaisempi, jos epäilen jonkun valehtelevan, koen jonkun uhkaavana tai petollisena tms. mutta em kuuluta epäilyjäni kaikelle kansalle tai toimi sen pohjalta, että epäilyni olisivat faktoja. Ja jos kyse on asiasta, jossa suuria tappioita ei tule suuntaan tai toiseen (kuten esim. siinä esittääkö toinen äiti bussissa parempaa äitiä kuin on), niin pyrin tulkitsemaan asiat sille toiselle ihmiselle myönteisesti. Aina toki en niin muista tehdä, mutta yritän välttää toisten tuomitsemista kovin hölläkätisillä perusteilla.

tosin minä sanon lapsiani rakkaiksi, kullaksi jne. ihan kotona ja julkisesti...ja halailen paljon...

esittää niin täydellistä ja ymmärtäväistä äitiä. Esim. ollessaan kaupassa 1v kanssa, tämä nappaa hyllystä jotain. " Ei kulta pieni, ei niitä saa ottaa kun ne on kaupan sedän omaisuutta." Kotona rääkyy: " Kuka antoi luvan koskea siihen, laita heti pois." Hermostuu sillä sekunnin sadasosalla, kun lapset tekee jotain väärin.

hän on niiiiiiiiiin söde!!!!!

mä en ymmärrä äippiä, jotka puhuvat lapsilleen kuin veroviranomaisille, huoh!

Ihmiset puhuvat erilailla ja samatkin ihmiset puhuvat erilailla eri tilanteissa. Pienet lapset, joille luetaan paljon, puhuvat usein kirjakieltä ja vanhemmat saattavat alkaa peilata sitä puhumalla itsekin lapselleen yleiskielisemmin. Lisäksi ihan peruskäytöstapoihinkin kuuluu käyttäytyä yleisillä paikoilla eri tavalla kuin yksityisissä tilanteissa. Puolisolle ei anneta intohimoisia kielisuudelmia eikä toisaalta tiuskita, lapsille ei räpätetä, vaan tehdään asia selväksi pienieleisemmin, perheen likapyykkejä ei pestä julkisesti. Ja jotkut muuten lässyttää ihan yksityisestikin.



Itse olen puistoissa joutunut törmäämään siihen, että joidenkin mielestä olen " olevinani" tai yritän esittää jotain, koska puhun lapselleni äidinkieltäni, vaikka puhun muille vanhemmille ja heidän lapsilleen ihan ok suomea. Samoin jotkut tulkitsevat suomeni virheet tahallisiksi ja " esittämiseksi."