Lue keskustelun säännöt.
Äitien " esittäminen" ärsyttää
11.03.2008 |
Oletteko naisina ja äiteinä törmänneet siihen, että jotkut äidit vetää jotain kummallista äitiys-showta puistoissa, lasten harrastuksissa tai missä nyt lasten kanssa ollaankin. Sellaista " lässyn-lässyn-meidän mussukka se sitä-ja sitä" , kauhean epäluontevaa. Lapsille puhutaan jotenkin tietoisina siitä että muut kuuntelevat - ei kukaan voi puhua lapsilleen oikeasti niin teennäisesti. Niinkuin äidit vetäisi jotain kummallista roolia, jota luulevat että heiltä odotetaan. Isien keskuudessa en ole huomannut tuota, vaan isät osaavat yleensä puhua ihan normaalisti ilman lässytysvaihdetta, vaikka olisivat miten osallistuvia tai pehmo-isiä. Mielipiteitä?
Kommentit (45)
mutta mietin, että toivottavasti minua ei leimata esittäjäksi. Pyrin nimittäin puhumaan lapselle hyvää yleiskieltä, kutsun häntä " kullaksi" ja ylipäänsä yritän puhua kunnioittavasti ja kauniisti. Sekä kotona, että julkisesti. En tarkoita mitään lässytystä tai lapsen mairittelua, mutta mielestäni lapsikin ansaitsee tulla kohdelluksi arvostavasti. Vaikka sitten kiukuttelisikin leluhyllyn luona kaupassa, voin silti perustella kieltoni asiallisesti. Ja emme kyllä räyhää lapselle kotonakaan, mutta mistäpä ihmiset sen tietäisivät...
" Kulta" ja " rakas" voivat kuulostaa imeliltä muiden korvaan, mutta itseltäni ne tulevat huomaamatta. (Myönnän, ennen kuin sain oman lapsen, katsoin vähän vinoon ihmisiä jotka kutsuivat lastaan " rakas" .)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselleen niin paljon kuin olisi ehkä hyväksi ja päätti saman tien muuttaa käytöstään. Alku sitten aina hankalaa. Itse suruttomasti kopioin toisten hyviä ideoita myös äitiyden saralla, enkä osaa sitäkään pitää pahana.
Vierailija:
Mutta esimerkki elävästä elämästä: olin bussissa 1,5v lapseni kanssa. Vieressä oli äiti noin parivuotiaan kanssa. Lapsi istui rattaissaan, äiti penkillä melko kaukana lapsesta. Juttelin oman lapseni kanssa ihan normaalisti, mm. sanoin monta kertaa, että emme jää vielä pois, jäämme vasta kun on meidän pysäkki (hän kun hoki pois, pois). Toinen äiti ei ensin puhunut lapselleen, pari kertaa vain sanoi " lopeta" kun lapsi huitoi minun lastani. Huomattuaan kuinka minä keskustelin lapseni kanssa, hän siirtyi istumaan lähemmäs omaa lastaan ja yritti puhua kuten minä. Hän sanoi esim. että " kohta mennään ulos. Ulos tarkoittaa sitä, että....mennään ulos." Jos tuo ei ollut esittämistä, niin mitä sitten?? Jäi oikein hyvin mieleen tämä kun oli niii-iin teennäistä. Äiti ei edes keksinyt termille " ulos" mitään muuta selitystä kuin " mennä ulos" ....
siitä, että pitäsi puhua niin että kaikki ymmärtää. Mietippä sitten ulkosuomalaisia, jostak puhuvat suomea " vieraana" kielenä. Puhuisitki sinä sitä kyseisen maan kieltä, kun se on " kohteliasta, että kaikki ymmärtää" vai suomea, kuns e on sun äidin kieli. Kaksi kieleiselle lapselle PITÄÄ puhua omaa äidinkieltä, eikä muuta.
T:ulkomamma, joka ei ihan salettiin puhu muuta kuin suomea, vaikka osaakin puhua ko. maan kieltä erittäin hyvin.
kaipa tuo kuvaus minuun sopii. syy vain voi olla toinen kuin kuvittelet.
olen nuori äiti, ja olen erittäin tietoinen siitä miten suurennuslasin alla olen lapseni kanssa ulkona liikkuessa. itseasiassa juuri tämän syyn takia en nauti pahemmin ulkona liikkumisesta lapsen kanssa. aina tuntuu että katsotaan päästä varpaisiin sekä minua että lasta, osaanko pukea, miten puhun lapselle, millaiset vaatteet, jne. viimeksi tänään mennessäni rattaiden kanssa bussissa kun juttelin lapseni kanssa, oikeasti melkein kaikkien seuratessa, menin taas ihan puihin ja yritin sanoa vaan jotain yleispätevää. lopettakaa ylimääräinen kyylääminen pliis, erittäin ahistavaa.
tunnustan kyllä senkin että olen varustettu erittäin huonolla itsetunnolla ja ehkäpä puolet tuosta tunteesta johtuukin siitä.
mutta kuitenkin, ei pahalla :)
Mutta aiheeseen. Teennäiset lässyttäjät eivät minusta ole " kohteliaita muita huomioivia ihmisiä" vaan ainoastaan teennäisiä lässyttäjiä.