Lue keskustelun säännöt.
Nirsot lapset! Miten lapsesta saa nirson?
11.03.2008 |
Meillä kävi eilen lapsi, joka ei syönyt mitään. Ei leipää, koska oli vääränlaista. Ei muroja, koska nekin oli vääränlaisia. Ei lihapullia, ei muussia, ei salaattia, ei jäätelöäkään. Mehua joi pari lasia.
Kuusi tuntia lapsi oli syömättä. Kun mikään ei ollut kuin kotona. Kaikki oli erilaista mihin on tottunut.
Kerroin äidille kun hän tuli hakemaan lasta ja hän kertoi, että lapsi syö vain noin kymmentä eri ruokaa, jotka olivat tyyliin ranskalaiset, nakit, valmiit lihapullat, omena ja ranskanleipä. Allergiatestit on tehty, mutta lapsi ei vaan halua maistaa mitään outoa.
Miten tämä voi olla edes mahdollista?
Kommentit (56)
liittyy synnynnäiseen temperamenttiin, ei vanhempien idiotismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on saanut opetella syömään uusia ruokia omaan tahtiinsa, mitään maistamispakkoa ei ole ollut eikä tule olemaankaan. Meillä on aina ruoka-aikana monenlaista terveellistä tarjolla, joista lapset saavat itse valita mitä syövät ja minkä verran. Ruokailu tilanne pyritään pitämään mahdollisimman rauhallisena ja kaikille miellyttävänä. Pakottaminen, tuputtaminen, hoputtaminen... vain lisäävät syömisongelmia.
luonteesta. Meillä kaksi lasta, toinen syö melko hyvin, esim salaatit ja kaikki vihreät menee, mitä pienet lapset yleensä kammoaa. Toinen taas ei syö paljon mitään kunnolla
Mulla on kaksi lasta. Toinen on aina syönyt hyvin ja maistanut rohkeasti kaikkea. Kuopus taas on ihan toisenlainen. Jo ihan pienenä se ei voinut syödä mitään missä oli klönttejä, yökki ja pyki. Kaikkea ollan tarjottu, esimerkkiä näytetty ja tuntuu että kaikkea ollaan myös yritetty.
Nykyään en päätä vaivaa lapseni nirsoudella, kasvaa kuiteski ihan hyvin ja koko ajan kun tulee lisää ikää, niin lisää tulee myös rohkeutta maistaa uusia makuja. Nyt on 6-vuotias.
kaikki uusi on erittäin epäilyttävää. Vilkaisee kerran, eikä suostu syömään jos ei tiedä mitä siinä on. Onneksi tykkää esim kasviksista, joten voin sanoa vaikka, että siinä on porkkanaa ja herneitä, mistä tykkää, ja sitten maistuu. Valitettavasti kaikki vehnämössö on sellaista perusruokaa mitä söisi aamusta iltaan, ne pastat ja leivät, ja mummi joka hoitaa viikolla antaa pullaa jne.
Hedelmistä ei oikein uppoa muut kuin banaani ja mansikoita söisi ison kulhollisen kerralla. Kaikkia muita olen kokeillut, mutta ei kelpaa. Salaatti, tomaatti ja kurkku ei ole ikinä uponnut.
Olen ottanut sen linjan, että en pakota syömään mitään. Houkuttelen maistamaan, opetan ruoka-aineiden nimiä, kasvisten nimiä, kaupassa auttaa etsimään ruokia, juttelen miten laitan ruokaa, kerron mitä syömällä kasvaa isoksi vahvaksi pojaksi. Yritän opettaa terveellisestä ruokavaliosta pienestä lähtien. Aina kun syön jotain erilaista, kysyy että mitä tuo on, ja tarjoan maistiaisia.
Muistan itselläni olleen muutama tosi voimakas inhokki lapsena, vihasin sieniä, kananmunaa, puuroa, maksaa, jotka todella oksetti, mutta minut pakotettiin syömään ne. Muistan kerran kun piti syödä lautasellinen kylmää puuroa, kun en saanut nousta pöydästä ennen kuin lautanen oli tyhjä. Isänsä on aivan älyttömän nirso, lista mitä se ei syö on ihan älytön, esim. ei yhtään hedelmiä. Yritän kaikkeni, että pojasta ei tulisi isänsä kaltaista nirsoilijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla lailla meillä oli lapsuudenperheessä: siskoni oli nirso ja ennakkoluuloinen, ja minä maistelin innolla kaikkea uutta.
Ne, jotka ennakkoluulottomasti maistoivat kaikkea, olivat suuremmassa vaarassa syödä jotain myrkyllistä ja kuolla.
Voisiko tuota peräti tulkita niin, että " geneettisesti nirsjen" esi-isät ovat joskus vuosisatoja sitten eläneet niin hyvissä oloissa, että on ollut varaa valita ja " geneettisesti kaikkiruokaisten" esi-isät taas sellaisissa oloissa, että on ollut pakko syödä vähän epämääräisempääkin ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vierastaa lähinnä hajuja, ja sen vuoksi ei pidä esim. keitetyistä kasviksista. Toinen taas vierastaa ruokaa sen konsistenssin mukaan, ja tämän vuoksi ei pidä esim. kokolihasta.
Nirsoilu ulottuu myös herkkuihin, kumpikaan ei pidä esim. täytekakusta, vaan mieluummin jättää syömättä.
Kumpikin kyllä kiltisti maistaa melkein mitä vain ja syövät kyllä aikamoisen laajan skaalan mukaan einesmakaronilaatikosta hyvinkin eksoottisiin ruokiin (intialainen, kiinalainen jne). Koulussa ja päiväkodissa ei ole ollut ongelmia, kun ei ole pakotettu syömään. Jos ei ole ollut mieluista ruokaa, ovat syöneet pienen annoksen ja tarvittaessa tankanneet sitten ilta-aterialla enemmän.
5v tyttö on aina ollut nirso kaikkia liharuokia kohtaan. Eli vauvasta asti on yökkäillyt maistettuaan liharuokia. Kana on ainoa minkä saattaa kelpuuttaa. Nirsoilu hoidetaan ruoka-aikana siten, että lapsi saa ottaa tarjolla olevasta ruuasta sitä mitä ottaa ja ruisleipää lisäksi. Mutta, jos ruoka ei maistu niin sitten odottaa seuraavaa välipala-aikaa.
Itse teen monipuolista ruokaa ja olen aivan taitava kokki. Toinen lapsemme taas syö kaikkea ja hyvin. Itse olen ajatellut, että aikansa kutakin ja pakottamalla on vain syömishäiriöinen vaikutus lapsen kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen vuoksi edelleenkin, reilusti yli nelikymppisenä, syön ruoan mahdollisimman nopeasti. Lapsena opin syömään nopeasti, jotta pääsisin ikävästä ruokailutapahtumasta mahdollisimman pian pois.
Tämän seurauksena nykyisin syön liikaa ja olen ylipainoinen. En syö herkkuja, mutta ruoka-annokseni ovat liian suuret.
Ja molemmille on tarjottu kaikkea ja samat säännöt ruokailuissa. Minä olen itsekin ollut lapsena todella nirsoa. Minua vaan oksetti suurin osa ruoista ja sama juttu nyt toisella lapsistamme. Mieheni taas on aina syönyt ihan mitä vaan ja niin tekee toinen lapsemmekin.
Että kyllä siinä makuaistissa tms. on jotain joka asiaan vaikuttaa suurimpana tekijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaikkiin makuihin tottuisi usein maistamalla.
Minä en ainakaan ole tottunut perunan makuun, vaikka lapsena sitä piti syödä (ei siis vain maistaa vaan syödä ihan kunnon annoksia) ainakin kaksi kertaa päivässä. 18 vuoden päivittäisillä syömisillä en siihen makuun tottunut, aina se vaan maistui ja vieläkin maistuu karvaalle vaikka muiden mielestä olisi hyvää.
Peruna ei ole ainoa ruoka jota en saata syödä, mutta en nyt tähän lähde mitään listaa tekemään.
Vierailija:
eivät jaksa vaatia maistamaan ja alistuvat nakkidiettiin. Surullista, mutta tätä näkee yllättävän usein.
LTO
eivät jaksa vaatia maistamaan ja alistuvat nakkidiettiin. Surullista, mutta tätä näkee yllättävän usein.
LTO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He uskaltavat syödä uutta ruokaa vasta, kun ovat maistaneet sitä sata kertaa (nuppineulan pään kokoisen palan). Siihen menee aikaa, ennen kuin oot tehnyt kinkkukiusausta sata kertaa. Ja kun välillä on tehtävä sitä iänikuista jauhelihakastiketta, jota lapsi suostuu syömään, kun kasvukäyrät on muutenkin jo pahasti miinuksella.
t. kuuden äiti, jonka lapsista yksi on todella nirso, kaksi taas toista ääripäätä ja loput kolme kai aika taviksia tässä suhteessa. Ja kaikille on ollut sama kasvatus ja samat syötävät tarjolla, samat maistamissäännöt.
Minä en täysin tuohon teoriaan usko, että se johtuu vanhemmista. Kun on tosiaan kolme noin erilaista lasta, niin kyllä nirsoilu jotenkin on geeneissäkin. Tämä kulinaristilapsi todella nauttii ruoasta. Hän saattaa lisätä ketsuppia tai sekoittaa kastikkeen ja muun ruoan sopivasti keskenään. Samaa ruokaa syövä nirso lapsi ottaa pari lusikallista, jos ottaa ollenkaan, ja lopettaa siihen syömisen.
Jos lapsi nirsoilee, niin älä sitten tarjoile muuta. Vaikka olisi vieras lapsikin, niin ei kannata tuputtaa. Kun ajattelen omaa nirsoa lastani, niin ei hän sen onnellisemmaksi tule, jos hänelle tuputtaa syötävää.
Omilla lapsillani on kyllä taipumus reagoida asioihin mahallaan. Eli joskus nirsoilu voi olla sitäkin, että tilanne sinällään jännittää, eikä syy ole ruoassa.
Olen aina ennen pitänyt tuollaisia jotenkin sairaina, huonosti kasvatettuina jne. Kunnes itselle ilmestyi ruokapöytään nirsoilija.
Saattaa syödä sen tietyn ruuan 87. kerralla kun saa maistaa sitä. Vieraassa paikassa ei välttämättä syö mitään, jos on esim varahoidossa niin on koko päivän syömättä. En tiedä miksi, ei hän sitä vielä osaa kertoa.
Tietysti meitä on haukuttu monesti että olemme itse tehneet lapsesta tuollaisen (etenkin isovanhemmat sanoo näin ja tekee asiasta ison numeron). en tiedä miten tämä koulutus on osattu tehdä, koska lapsi on aina saanut maistaa kaikkea sitä mitä muutkin syövät, eikä meillä kukaan muu nirsoile.
On muuten tosi rasittavaa.
Ja haluaa lisää mm. silliä ja sinappia.
Ja toinen ei todellakaan pyydä maistaa mitään. Ja ruuasta sanoo automaattisesti, ettei syö. Tarjolle kuitenkin ruoka aina laitetaan. Ja jotenkin ihmeellisesti joskus tulee yhtäkkiä kausi, että hän syö kaikenlaisia ruokia, mitä ennen ei ole syönyt. Mutta sitten parin viikon jälkeen se syömisinto taas lopahtaa, ja ruuat jää lautaselle.