Lue keskustelun säännöt.
Nirsot lapset! Miten lapsesta saa nirson?
11.03.2008 |
Meillä kävi eilen lapsi, joka ei syönyt mitään. Ei leipää, koska oli vääränlaista. Ei muroja, koska nekin oli vääränlaisia. Ei lihapullia, ei muussia, ei salaattia, ei jäätelöäkään. Mehua joi pari lasia.
Kuusi tuntia lapsi oli syömättä. Kun mikään ei ollut kuin kotona. Kaikki oli erilaista mihin on tottunut.
Kerroin äidille kun hän tuli hakemaan lasta ja hän kertoi, että lapsi syö vain noin kymmentä eri ruokaa, jotka olivat tyyliin ranskalaiset, nakit, valmiit lihapullat, omena ja ranskanleipä. Allergiatestit on tehty, mutta lapsi ei vaan halua maistaa mitään outoa.
Miten tämä voi olla edes mahdollista?
Kommentit (56)
Vierailija:
Hyvää oppi olet osannut antaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai sitä voi myös oppia, mutta lähtökohtaisesti lapset ovat aivan erilaisia asian suhteen. Siksi samassa perheessä voi olla sekä kaikkiruokaisia että nirsoja lapsia. Kannattaa tutustua aiheeseen.
Näen punaista, kun lapsi tai aikuinen nirsoilee! " yök sipulia, yök kastiketta, yök kaalia, yök kirsikoita" Ei sovi kertakaikkiaan mun päähän. Kaikesta ei tarvii tykätä mutta sen yököttelyn voi todellakin jättää pois. Nirsoilkaa huomaamattomasti älkääkä toitottako sitä!
Esim juhlissa ei ole kiva jos itse on hikihatussa yrittänyt järkätä monipuoliset ja maittavat tarjoilut ja heti kun pöytää päästään alkaa kysely " mitä tässä on, onko tässä homejuustoo, onks toi paprikaa, onko tossa täytteessä banaania" Ymmärrän tosi hyvin jos kysellään allergioiden yms takia, mutta jos sanon että että joo on ja vastaus on puistattelu ja nenän nyrpistys ei todellakaan tunnu kivalta. Sanoisi vaikka että ahaa ja siirtyisi seuraavaan tarjottavaan ilman draamaa ja showta.
Vierailija:
Näen punaista, kun lapsi tai aikuinen nirsoilee! " yök sipulia, yök kastiketta, yök kaalia, yök kirsikoita" Ei sovi kertakaikkiaan mun päähän. Kaikesta ei tarvii tykätä mutta sen yököttelyn voi todellakin jättää pois. Nirsoilkaa huomaamattomasti älkääkä toitottako sitä!Esim juhlissa ei ole kiva jos itse on hikihatussa yrittänyt järkätä monipuoliset ja maittavat tarjoilut ja heti kun pöytää päästään alkaa kysely " mitä tässä on, onko tässä homejuustoo, onks toi paprikaa, onko tossa täytteessä banaania" Ymmärrän tosi hyvin jos kysellään allergioiden yms takia, mutta jos sanon että että joo on ja vastaus on puistattelu ja nenän nyrpistys ei todellakaan tunnu kivalta. Sanoisi vaikka että ahaa ja siirtyisi seuraavaan tarjottavaan ilman draamaa ja showta.
Meillä esikoisella ollut vauvasta asti jonkinlainen syömiskammo/ häiriö. Asiaa on tutkittu, mitään vikaa ei löydetty. Hän on juuri kuvailemasi lapsi, joka ei todellakaan syö kylässä täytekakkua, karkkia tai mitään mistä lapset yleensä tykkää. Juu... ja moni ihmettelee sitä. Me kaikki ollaan erilaisia, miksi toiset ihmiset ei hyväksy tätä tosiasiaa?
Miksi meidän kaikkien pitäisi käyttäytyä ja syödä samalla tavalla?
Meille on aina toitotettu joka lekurissa et on parempi et lapselle annetaan sitä mitä syö kuin et ei söisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne keillä ujo lapsi, onko lapsi muka ujoksi opetettu ja alistettu? Ne keillä vilkas lapsi, onko lapsi opetettu riehakkaaksi? Jne...
Minä uskon että on yksillöllistä kuinka lapset maistelevat ruokaa. Toiset ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia, toiset varauksellisia ja pelokkaita sen suhteen.
Minä olin nirso lapsi jolle ei alle kouluikäisenä kelvannut muu kuin tuorekurkku, paahtoleipä ja karjalanpiirakka ilman voita sekä nakki. Äitini sanoi että kaikkea tarjottiin mutta minä kieltäydyin. Opin vasta iän myötä. Olen vasta aikuisena oppinut esim. sipulin ja valkosipulin ihanuuden ja esim. jogurttia olen oppinut syömään vasta 18v iässä.
Minulla itselläni on 2 lasta. Esikoinen on nirso mutta ei mikään liioitellun nirso, kuopus on kaikki ruokainen ja jopa raaka sipuli uppoaa. Esikoinen 4v nirsoilee kasvisten ja hedelmien kanssa. Meillä on tarjolla niitä aina, mutta koskaan ei ole niitä saatu syömään. Ruuan seasta kaivaa kaiken pois ja lautasen reunalle jättää kaiken " värikkään" Muutamamia kasviksia/hedelmiä/marjoja kuten porkkanaa, viinirypälettä, tomaattia, mandariinia, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa ja melonia olemme saaneet houkuteltua maistamaan ja joka kerralla seurauksena oksennus. Hän ei varsinaisesti edes maista näitä kasviksia vaan kun perus olettamus/asenne on " pahaa" hän oksentaa heti kun maisteltava osuu kielelle.
Me emme silti ole alkaneet tekmään vaan poikkeavasti pelkkää lapselle mieluista ruokaa vaan laajasti erilaisia ruokia tehdään. Jos joku ei kelpaa niin syö aterialla sen mikä voi ja sillä selvä.
Isompi 3,5.v on useimmiten todella nirso, ja välillä taas syö mitä vaan (tosin harvemmin ja harvemmin). Pienempänä maisteli kaikkea, silliä, sinappia, eri kastikkeita jne. Nyt on tarkka mikä kelpaa. Edes herkuista ei kaikki kelpaa, täytekakut esimerkiksi jää aina syömättä. Pulla ja keksiä ottaa lautaselle mutta ei syö paljon. karkista kelpaa vain muutama laatu. Herkkujen kanssa nirsoilu on ihan ok, mutta kun ruoka ei kelpaa niin kyllä ärsyttää ja huolestuttaa. Tyttö on laiha kuin tikku. Tiedän että ei saisi pakottaa, mutta välillä silti sorrun siihen vaikka kuinka pyhästi olisin päättänyt ennen ruokailua että en pakota syömään.
Olen itse ollut lapsena todella nirso, ja laiha. Muistan sen piinan kun ruokapöytään piti mennä. Mikään ruoka ei ollut hyvää. Olin koulussa laihin luokallani, ja luut törröttivät vaan, muistan kuinka se hävetti. Mutta söin aina hyvin leipää, puuroa, muroja hedelmiä jne. Isäni osti kotiin joka päivä suklaavanukkaita, eli pitkälti puurolla, suklaavanukkailla, tomaateilla ja riisimuroilla! Ei kovin terveellistä. Mutta sitten vanhemmiten ruoka alkoi maistua, olen nyt kaikkiruokainen, ja rakastan ruoanlaittoa. Olen myös normaalipainoinen nyt.
Ehkä lapseni on perinyt minulta nirsoutensa. Yritän muistella mikä piina ruokailu minulle lapsena oli, jotta hillitisisin itseni enkä alkaisi räyhätä lapselleni ruokailutilanteessa, mutta sitten huoli ottaa yli ja suutun. Hankalaa!
Mutta nyt taas kerran päätän, että en pakota syömään, vaan luotan siihen että lapsi saa tarvitsemansa (ja syötän monivitamiinitabletteja lisäksi).
Joku lastenkasvattaja jossain telkkariohjelmassa totesi että lapsi saa tarvitsemansa ravintoaineet muutaman kuukauden kuluessa, ei siis ole tarpeenkaan saada joka aterialle kaikkia ravintoaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähitellen on oppinut syömään yhä useampaa asiaa, mutta hänen pitää ehdottomasti nähdä mitä lautasella on. Esim makaroni ja jauhelihakastike pitää ehdottomasti laittaa niin että makaronit ovat yhdessä kohdassa ja kastike toisessa kohdassa. Ja hän syö niitä vuorotellen. Tällä samalla systeemillä suostuu maistamaan kanaa, kalaa ja kokolihaakin, mutta jotkus risotot tai laatikkoruoat on ihan mahdottomia. Ei suostu maistamaankaan.
Voisi hieman tasata mielipiteitä. Nirsoilu voi osin olla opetettuakin eli jos jokin ruoka ei maistu, kiidetään antamaan seuraavaa. Mutta tästä on tehty kaksi isoa tutkimusta (Physiology& Behavior ja The American Journal of Clinical Nutrition jos joku halua akaivaa artikkelit) jonka mukaan geenit selittävät kaksi kolmasosaa nirsoilusta. Itselleni tämä tieto oli helpottava kun lapsikatraastani yksi on käsittämättömän nirso eikä voi kasvatuksella selittyä. Olemmekin panostaneet siihen, että jos ei syö jotain, ei tee siitä suurta numeroa vaan jättää vaan lautaselle. Eli opetetaan pois siitä ruoan pahaksi haukkumisesta. Harmillisia ovat ne tuttavat jotka ite kaikkiruokaisia eivätkä voi käsittää että lapsi ei yksinkertaisesti pysty syömään kaikkia ruokia.
P.S monessa maassa syödään heinäsirkkoja ja muita hyönteisiä, kai te kaikkiruokaiset syötte ne hyvällä ruokahalulla seuraavissa juhlissani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin AV:llä huippuketju, joka tuo helpotusta äidin taakkaan huonosta ja pieleen menneestä kasvatuksesta. Meilläkin kuten niin monella muulla toinen syö mitä vaan, toinen nirsoilee.
Tämä nirsoilija 3v ei suostu edes maistamaan erilaisia ruokia (kokeiltu lahjonta, kiristys, uhkaus). Hän eläisi kaurapuurolla ja makaroonilla. Herkkujen perään on perso.
Kysymyksiä muille viisaammille. Miten nirson saa edes maistamaan? Jos suuhun saa jotain laitettua tasan sylkäisee pois. Tai stten ei edes avaa suuntaan.
Miten tämä aistiyliherkkyys ilmenee? Voiko lapsen makuaistissa olla jotain vikaa? Miten makuaistin tallella oloa voi tutkia?
Todettu hyväksi tavaksi vähentää myös ennakkoluuloja. Siihen on jokin käsikirja netissä, olisiko ollut sitran sivuilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOtkut lapsethan tunkevat suuhunsa kaiken ja syövät vauvoina mitä tahansa, aina puhelimista hiekkaan ja etenkin lumeen. Kuolaa on suunnilleen polviin asti ja paitaa pitää vaihtaa sen järkyttävän järsimisen ja kuolaamisen takia. Nämä tuntemani järsijät myös syövät mitä tahansa nätisti ja ovat uteliaita nimenomaan MAISTAMAAN kaikkea.
Sitten on ne nirsoilijat: ainakin itse tuntemani nirsot eivät ole koskaan ollet erityisen kiinnostuneita laittamaan mitään vierasta suuhunsa. Oma lapsi (2,5v) ei ole koskaan maistanut hiekkaa, lunta, kaukosäätimiä eikä juuri lelujakaan. Suusta ei ole koskaan pitänyt kaivaa mitään ylimääräistä pois (jotain vaarallista mitä on saanut käsiinsä). Jotain kirjaa on maistellut mutta todennut äkkiä että ei ole hyvää. Käsissään kyllä hieroisi kaikkea.
Voiko näillä asioilla olla jotain yhteyttä vai olenko ainut joka on kiinnittänyt huomiota samaan?
Meillä on ollut sääntö, että kaikkea on pakko maistaa. Näin ollut myös päivähoidossa. Puolen vuoden jälkeen erittäin kokenut ja hyvä pph:mme kysyi, että onko pakko pitää maistamisesta kiinni? Tämä lapsi on kuulemmma hänen uransa toinen lapsi, jota hän ei saa syömään ja maistelemaan... Helpotti meitäkin! :-)
Samanikäinen naapurin lapsi maisteli kaiken eteensä tulevan, meidän lapsi ei laittanut mitään tuntemantonta suuhunsa. Nyt kun ikää on 4 vuotta, niin vähän on maistaminen helpottunut ja ruokalaji valikoima laajenunut, mutta vieläkään ei ole helppoa.
No, on asiassa hyvätkin puolensa. Lapsi ei syö karamelliä ei limpsaa, kun ei ole niitä uskaltautunut maistamaan. :-)
Juttelin asiasta kerran yhden terveydenhoitajan kanssa. ja hän sanoi, että yritä ajatella asiasta positiivisesti. Jos elettäisiin luolakautta, niin lapsi olisi idealistinen. Ei laittaisi mitään tuntematonta suuhunsa. :-)
Olen myös järkeillyt, että ehkä yksi syy asiaan voi olla lapsella pienenä olleet allergiat. Jotka aiheuttivat vatsanväänteitä etc. oireita. jos lapselle on jäänyt muistotpäälle, että tuntemattomasta ruuasta tulee aina kipeäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuopus vetää nassuun kaiken mitä eteen laittaa. Esikoinen on taas hirveän tarkka mitä syö. Peruna muussia ei voi syödä, kun tuntuu hänestä pahalta suussa ja alkaa (ei mitään pelleilyä) yökkiä. Perunaa syö kyllä kokonaisina paloina. Eihän me aikuisetkaan tykätä kaikista mauista ja ruoista. lapset nyt vaan on erilaisa..
Ärsyttyävän provosoiva otsikko " miten lapsesta SAA nirson" ..
Inhosin kaikkia ruokia lähes. Meillä kotona sitten oli sitä mitä oli ja jos en syönyt niin en kyllä muutakaan saanut. Hoidossa olin taas sellaisessa paikassa, jossa oli aina jotain tosi kummaa ruokaa. Lihapullissakin oli porkkanapalasia yms mukana. Nykyisin syn lähes mitä vaan ja hyvällä ruokahalulla. se vaan tuli yks kaks kasvun mukana.
Tämä vaikuttaa myös siihen, että lapsi on tosi nirso ruokien suhteen. Tosin onneksi tilanne on vähitellen iän myötä vähän helpottanut (lapsi on nyt 12).
Ja kysymys ei ole todellakaan siitä, että lapsi olisi tottunut syömään vain herkkuruokia. Päinvastoin, hän ei edes halua syödä esim. täytekakkua, limsaa, ranskalaisia perunoita, monia karkkilajeja jne.