Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa tänään: " Alakoululaisia ei tulisi jättää yksin" (pitkiksi ajoiksi)
10.03.2008 |
Hesarissa oli juttua koululaisten yksin olemisesta ja lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi, alle 12-vuotiasta lasta ei pitäisi jättää yksin pitkäksi aikaa (tarkoitti ilmeisesti koulupäivän jälkeisiä aikoja ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin ja esim. kesälomia). " Tuntuisi lähtökohtaisesti siltä, että alakouluikäisiä en jättäisi yksin. Kaikkia yläkoululaisiakaan en jättäisi" , hän sanoi. MLL:n psykologi Marie Rautava puolestaan ei itse jättäisi alle 16-vuotiasta itsekseen pitkäksi ajaksi. " Vaikka lapsi pärjäisi näennäisesti, yksinolo herättää hänessä turvattomuuden tunnetta" , Rautava sanoi. Molemmat korostavat kuitenkin, että paljon riippuu lapsen omista edellytyksistä ja ympäristöstä.
MLL:n lasten ja nuorten puhelimeen tulevien soittojen perusteella lapset ovat pitkiä aikoja yksin kotona. MLL vetosi viime viikolla tiedotteessaan aikuisiin, että lapsia ei itsenäistettäisi liian varhain.
Kommentit (67)
Vierailija:
Olin yksin 3 luokalta lähtien yleensä 2-4 h päivässä+usein launataina 4-5 h. En muista että olisi ollut turvaton olo, joskus oli tylsää.-7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Luin kirjoja, leikin kavereiden kanssa, kävin joskus mummilla tai serkulla jne. Ovatko nykyajan lapset jotenkin avuttomampia?
(tai ainakaan sellaisia, jotka saavat leikkiä ulkona tai kutsua kavereita kylään), ei mummoa eikä serkkuja.
Silloin kun mä olin pieni, kävin koulua n. 5km päässä, eikä luokkakavereita asunut missään lähinaapurissa. Eikä lapsia juuri muutenkaan. Sukulaiset asuivat vähintään 200 km etäisyydellä.
Vanhemmat eivät olisi tykänneet, jos olisin jäänyt hillumaan jonnekin kaupungille koulun jälkeen.
Vierailija:
Näin aikuisena minä vastaan siitä, kuinka pitkiä aikoja lapseni on yksin - hänen mieliteoistaan riippumatta
... En olisi huolissani " itsenäisyyden puutteesta" kun kuitenkin ihan pikkulapsista on kyse.
Ensimmäinen viestisi vaan kuulosti minusta jotenkin kummalliselta. Itse vaan ajattelen, että jos lapsi kokee olevansa valmis olemaan välillä yksin kotona, on sitä ihan hyvä kokeilla, ensin pieniä aikoja (vanhemmat käy kaupassa tmv) ja sitten pikkuhiljaa pidempiä lapsen tahdissa. Itse muistan olleeni ylpeä siitä miten vanhemmat minuun luottavat kun sain olla välillä yksin (muutaman tunnin kolmannesta luokasta eteenpäin), ja loukkauksena ja luottamuksen puutteena sen kun en saanut olla esim. illalla yksin isonakaan (murrosikäisenä) esim. leffassakäynnin tai kyläilyn takia silloin kun ei ollut koulua.
Vierailija:
Vierailija:Nää on aika lyhyitä aikoja kuitenkin.
Meillä 8-vuotias on yksin 2-4 tuntia iltapäivisin koulusta päästyään. Miten sitten voisi järjestää, ettei joutuisi olemaan yksin? Ekalla luokalla kävi iltapäiväkerhoa ja vielä tokan luokan syksylläkin, mutta ei oikein tykännyt enää jatkaa, kun ei sitten jäänyt aikaa muuhun oleilemiseen ja omaan puuhasteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
loukkauksena ja luottamuksen puutteena sen kun en saanut olla esim. illalla yksin isonakaan (murrosikäisenä) esim. leffassakäynnin tai kyläilyn takia silloin kun ei ollut koulua.
ts. vanhempi sen voi hyvin kestää. Ja nyt mä tarkastelen tätä asiaa ajatellen itseäni vanhempana, en sinä lapsena ja teininä, joka itse olin.
Mä olin aika paljon yksin, ihan liikaakin. Mun mies ei ikinä antaisi meidän lasten hengailla jossain rautatieasemalla yksin iltaisin, kuten mä tein. Itsenäisenä 12-vuotiaana.
Tai näin meillä on ainakin toimittu. Ekanluokan keväällä on viimeistään jäänyt kerho ja sen jälkeen lapset on viettäneet iltapäivän (2-5 tuntia) kotona tai kavereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tai näin meillä on ainakin toimittu. Ekanluokan keväällä on viimeistään jäänyt kerho ja sen jälkeen lapset on viettäneet iltapäivän (2-5 tuntia) kotona tai kavereilla.
Meidän kohta 8-vuotias halusi lopettaa iltapäiväkerhon ja aivan hyvin on pärjännyt 2-2.5h kotona ennenkuin me vanhemmat tulemme kotiin.
Kello 9 aamut ovat vaikeammat, se kun jotuu jäämään yksin kotiin kun muut lähtevät.
Soitellaan sitten puhelimella molempiin suuntiin, useasti aamun aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mikään ihme kun miettii millainen lapsuus heillä on ollut. Koko ajan äiti tai isä VAHTIMASSA vieressä! Tämä kostautuu sitten myöhemmin kun pitää se jännitys hakea alkoholista, tupakasta yms. Muut lapset ovat saaneet leikkiä NORMAALEJA lasten leikkejä joissa eivät aikuiset ole olleet vieressä seuraamassa.
Millaista ruokaa teillä syödään kotona? Jos lapsi on yksin kotona niin tottakai hän syö sitä ruokaa mitä muutenkin perheessä syödään! Erona vain se että hän syö yksin mutta ei se sitä ruokaa muuta.
Vierailija:
Mutta joidenkuiden mielestä on tietty vaan hyvä että lapsi on kolttosia tekevä raivonpuuskia saava tapaus joka alottaa dokaamisen 12 vee? Ja sekin vaan karaisuttaa luonnetta että lapsella on turvaton olo? Ja ruokahan on sitä karkkia-vaaleeta leipää-keksiä sarjaa niillä jotka todella saa itse päättää vanhempien ollessa pois kotoa.
Tämä on mielenkiintoinen juttu. Asumme Euroopassa ja täällä koulupäivät loppuvat klo 16.30. Lapset haetaan koulusta kotiin juuri tuonne 12-13 vuotiaiksi asti (vaikka koulumatka olisikin turvallinen). Jos omat vanhemmat ovat tuolloin vielä töissä, niin perhepäivähoitaja tai isoäiti tms. noutaa lapset kotiin/kotiinsa. Mutta lapset eivät ole yksin. Täällä ihmetellään suomalaisten tyyliä muutenkin mitä tulee esim. lapsiin suhtautumiseen. Kokevat, että Suomessa lapset ovat liikaa " oman onnensa nojassa" ja puolisoita kehoitetaan ottamaan enemmän aikaa parisuhteelle... Täällä parisuhdetta hoisetaan koko perheen voimin ja ajatellaan, että onni koostuu nimenomaan perheestä ja lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muka alle 16-vuotiaita ei voi jättää kotiin yksin? Hellanduudelis sentään!
että Kanadassa olisi joku laki, joka kieltäisi lasten jättämisen yksin johonkin ikään asti? Ja ikä oli muistaakseni aika korka vielä, jotain luokkaa teini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olinpa sitten ala-asteella tai lukiossa. Oli tosi tylsää tulla tyhjään kotiin!
ei se tarkoita etteivätkö lapset olisi yksin kotona. Kaiken aikaa lapsia on yksin kotona vaikka se olisi lain mukaan kiellettyä.
Vierailija:
että Kanadassa olisi joku laki, joka kieltäisi lasten jättämisen yksin johonkin ikään asti? Ja ikä oli muistaakseni aika korka vielä, jotain luokkaa teini?
Mä kävin koulua 90-luvulla ja ihan ekaluokasta lähtien olin yksin tai veljen kanssa iltapäivät. Äiti oli tehnyt terveellisen välipalan (pilkottuja kasviksia ja hedelmiä, ruisleipää ja kaakaota) valmiiksi jääkaappiin. Usein jäin kirjastoon moneksi tunniksi lukemaan, lainasin kirjoja kotiin, olin jonkun kaverin kanssa ulkona tai sisällä leikkimässä, piirtelin, tein läksyjä jne. Harvoin oli tylsää eikä koskaan pelottanut. Vanhemmat tuli kotiin viiden jälkeen. Mulla on vain hyviä muistoja lapsuudesta ja yksinolosta.
Onneksi ei ollut mitään iltapäiväkerhoja, joihin minut olisi voitu tukkia. Eikä onneksi edes päivähoitoa ollut kaikille, joten sain olla viisivuotiaasta saakka kotona paljon yksin. Periaatteessa piti olla mummolassa, mutta karkasin aina kotiin ja olin siellä yksinäni. Kun olin vähän yli viisi, vanhempani luovuttivat ja antoivat minun jäädä aamuisin kotiin. Mummo sitten kävi välillä katsomassa, mitä minulle kuuluu. Usein soittelinkin mummolle päivän mittaan ja saatoin mennä mummolaankin, kun ei ollut enää pakko. :)
Edelleenkin rakastan valtavasti yksinoloa. Valitettavasti se on äiti-ihmiselle harvinaista herkkua.
Sinä olet huomannut...? Tämä onkin varmaan todella luotettava analyysi. Aikuinen ja äiti, joka käyttää ilmausta " mamman helmoista" ? En minä VAHDI edes ekaluokkalaistani, kun olemme yhdessä kotona: puuhailemme omia, välillä juttelemme, välillä puuhailemme yhdessä.
Kaverienkin kanssa ekaluokkalainen saa kulkea sovituilla alueilla, mutta sieltä ei tarvitse tulla tyhjään kotiin.
Ja minäpä taas muuten olen " kuullut" , että sellaistakin ongelmaa on, että kotiin ei voi ostaa keksiä tai jäätelöä, koska ne yksin jäävä pikkukoululainen syö mielummin kuin leivän ja banaanin.
Vierailija:
Minä taas olen huomannut että ne lapset jotka eivät saaneet olla yksin ovat heti mamman helmoista päästyään alkaneet juopotella ja tehdä kaikkea kiellettyäNo ei mikään ihme kun miettii millainen lapsuus heillä on ollut. Koko ajan äiti tai isä VAHTIMASSA vieressä! Tämä kostautuu sitten myöhemmin kun pitää se jännitys hakea alkoholista, tupakasta yms. Muut lapset ovat saaneet leikkiä NORMAALEJA lasten leikkejä joissa eivät aikuiset ole olleet vieressä seuraamassa.Millaista ruokaa teillä syödään kotona? Jos lapsi on yksin kotona niin tottakai hän syö sitä ruokaa mitä muutenkin perheessä syödään! Erona vain se että hän syö yksin mutta ei se sitä ruokaa muuta.
Sinä siis vahdit mitä lapsesi syö kotona? Olet jääkaapin vieressä kyttäämässä mitä sieltä ottaa?
Minut laitettiin ip-kerhoon, mutta kauhean taistelun jälkeen sain onneksi luvan lopettaa sen. Jeesusleikit ja piiritanssit eivät kiinnostaneet silloinkaan. En koe kärsineeni siitä että olin yksin iltapäivät. Luin kirjoja, leikin kavereiden kanssa, kävin joskus mummilla tai serkulla jne. Ovatko nykyajan lapset jotenkin avuttomampia? Eipä ollut edes kännyköitä silloin kun minä olin lapsi, oli ihan normaalia käydä koulun jälkeen kotona ja jättää pöydälle lappu, että on senjasen kaverin luona ja tulee ruoka-aikaan kotiin. Ei minun yksinäisyyteni tarkoittanut sitä, että olisin nyhjännyt kaiken aikaa yksin kotona. Tosin nykyään 7-vuotiaat eivät kai missään tapauksessa saisi fillaroida kaverin luo vanhempien tietämättä, ainakaan jos matkaa on enemmän kuin 500m ja sille osuu yksikin tienylitys.