~~~ELOKUISET viikko 11 (ma-ke)~~~

pitkästä aikaa. Loma on vietetty - sairastimme loman aikana vatsataudin, joka sitten " pilasi" loman kaukana kotoa :( kunnon lomapäiviä lumesta ja pakkasesta nauttien oli varmaan 3 päivää 7:stä.

Töissä on nyt pitänyt kiirettä kun viikon aikana yllättävästi ehtii kertyä sähköpostia ja sitä myötä työtäkin.



Koitin lueskella kuulumisia ja hyvää taitaa kaikille kuulua, masut kasvaa ja vaavit melskaa :) sitä samaahan tännekin kuuluu ensi viikolla koittaa puoliväli vaikka muiden mielestä vatsani näyttää siltä, että synnytys on jo pian lähellä :) ihanaa kun aamupahoinvointi on helpottanut ja olo on muutenkin ihanan seesteinen. Ajatukset pyörii suurimmaksi osaksi kirjaimellisesti tuolla omassa navassa ja lähestyvässä äitiyslomassa. Tajusin juuri, että kun kesäloma alkaa kesäkuun alussa ja sen jälkeen heti perään ä-loma mulla on työtä jäljellä enää noin 2,5 kuukautta - ihanaa!



Gallupeihin vastauksia:

Nimistä oli ollut puhetta: meillä on tytölle nimi ollut jo vuosia, pojalle ei ole, mutta eiköhän sekin vielä keksitä. Kummeistakin oli ollut jotain juttua - vielä ei olla miehen kanssa asiasta puhuttu, ehkä sitten lähempänä elokuuta.



Imetyksestä: minä imetin esikoista reilun vuoden ja kakkosta puolitoista vuotta. Vähempikin olisi riittänyt, mutta pojat olivat sellaisia tissipetoja, kakkonen söisi varmaan vieläkin tissiä jos saisi :) Kolmosta aion imettää mutten vielä tiedä kuinka kauan sen näkee sitten.



Synnytyksistä: esikoisen synnytys oli käynnistetty sillä lapsiveden menon jälkeen odotettiin 1,5 vuorokautta omia supistuksia joita ei tullut - synnytys kesti 5,5 h, josta ponnistus 15 min. Kakkosen synnytys kesti 1,5 h josta ponnistus 15 min. Muistan esikoisen syntymän jälkeen kaikkien sanoneen, että käynnistetyn synnytyksen supistukset ovat rajumpia kuin ei käynnistetyn. Kun olin kokenut kakkosen syntymän mun mielestä oli toisin - kakkosesta supistukset olivat tosi heti voimakkaita, kivuliaita ja tulivat heti alusta lähtien 5 minuutin välein sitten yhtäkkiä 3 minuutin välein ja sitten olikin jo kiire ja siis ei ollut käynnistetty synnytys - ehkä pojalla oli kiire juhannuksen viettoon kun syntyi juhannusaattona.



Ultrista: ekassa ultrassa rv7 olin yksin, mies on ollut mukana np-ultrassa, rakenneultraan ollaan menossa pääsiäisen jälkeen taas kaksin. Päätimme mennä 4D-ultraan ja sinne ehkä menemme koko perheen voimin, että pojatkin saavat kurkata masuasukasta.



Nyt pitää taas jatkaa työntekoa :) Mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille!

-viltsu rv18+4-

täällä on ollut ihanat kevät säät ja olen ulkoillut mahdollisuuksien mukaan.Mulla on alkanut jo supistelee napakasti ja neuvolassa sanoivat että on harjotus suppareita.poikaa kun odotin niin alko kans ajois noi harjoittelut...saikulla ollaan kun ei selkä kestä,päivä päivältä kipeenpi:(Muuten olo on ollut tosi hyvä,liikkeitäkin on jo alkanut tuntumaan " kovemmin"



Meillä nimet on molemmille jo valmiina:)Imetyksestä olen nyt lukenut ja kysellyt paljon koska esikoisen kanssa se ei onnistunut:(toivon että voisin imettää nyt mutta eihän sille mitään mahda jos ei ole onnistuakseen,ei se meistä huonimpia äitejä tee:)



nyt pikaiset sepustukset kun olen taas siskon koneella,hyvää päivänjatkoa kaikille!



snow ja masuasukki rv 16

Olen ongelmissa eli omat housut kiristää pahasti ja äitiyshousut on liian isot! Kävin Bebesissä kokeilemassa hameitakin ja ne oli noin töihin vähän liian casual ja liian isoja. Ärsyttävä välivaihe siis menossa...



Sopivimmat olis benettonin mammaverkkarit (=trikoiset caprit), mutta siinä eleganssissa ei valitettavasti voi töihin astella.



Mitäs pitäis tehdä?



vaatepulmainen

Finette

ei puhettakaan että " omilla" vaatteilla pärjäisin. Tämä maha on niin hillittömän kokoinen, rv 19+4. Huomenna pitäisi lähteä uudestaan katselemaan vaatteita, kun viikon päästä on kummipojan ristiäiset ja pitäisi jotain parempaa löytää. Nämä edelliset mammahousut on farkkuja, lököhousuja kotikäyttöön tai muuten sen näköisiä ettei voi juhlissa pitää. Ja joku kiva puserokin pitäisi löytää.



Onkos teillä kellään kirkkoon kuuluvalla sellaista " ongelmaa" että olisitte pyytänyt/pyytämässä kummiksi sellaista joka ei kuulu kirkkoon? Minä ja mies kuulutaan kirkkoon ja pidetään siis ristiäiset. Ajateltiin pyytää kummiksi toinen sisareni (joka ei siis kuulu kirkkoon) ja tiedän että sen lisäksi kummina pitää olla vielä 2kpl kirkkoon kuuluvaa ihmistä. Saako tällainen ei-kirkkoon kuuluva kummi sitä kumminpaperia papilta vai onko se vähän epävirallisempi, vanhempien ja tämän kummin välisempi homma?



Mutta nyt ruoan laittoon.



tv. edelleen sairaslomalainen PV 19+4

Mennyt jonkin aikaa, etten ole jaksanut kirjoitella. Kaikki ok masun kanssa, oli toka neuvolakäynti just (rv17), edellinen rv10. Seuraavaksi on onneksi vain 5vk tauko.



Tänään iski joku mahatauti, on tullut molemmista päistä, mutta nyt rauhoittunut jo. Unohdin soittaa neuvolaan, tällaisista piti soitella heti, jos oikein ymmärsin. Mä en kestä pahoinvointia ollenkaan, ainut positiivinen juttu, että on saanut makoilla ja nukkua, mies on ollut koko päivän menossa tyttären kanssa, niin että aloin jo ihmettelemään, että missä viipyvät. Vaipatkin on loppu ja onko saanut kunnon ateriaa syödäkseen... Tätä äidin murhetta. (Mies ei oikeen meinaa kässätä, että lapsi tarvii useemmin ruokaa, kun hän itse, on aina sillä asenteella, että " kyllä se pärjää" vaikka on tunteja tunteja kulunut...)



Nimigalluppi: En ole tosissaan vielä miettinyt nimeä, toki vähän mielessä pyörii välillä ja nimiä tulee katseltua sillä silmällä ja soviteltua tyttären nimeen. Rakenneultrassa kuun lopussa toivottavasti näkyy sukupuoli, sitten on helpompaa miettiä tätäkin asiaa. En halua tuhlata aikaani ja energiaani turhaan mietintään :)



Imetysgalluppi: Toivon, että imetys menisi hyvin, on se niin helppoa ja eduksi molemmille, eikä pelkästään ravinnollisesti. Tavoitteeni on imettää Maailman Terveysjärjestön suosituksen mukaiset 2v. Se tavoite saavutettiin tyttäreni kanssa :) Imetyksestä ei ole etua vain lapselle, mutta myös äidille, mm. tosi monien syöpien riski alenee, joten hyvillä mielin imettelin. Jää nähtäväksi, miten käy :)



Synnytysgalluppi: Käynnistettiin pre-eklampsian takia 39+6 ja aamuyöllä (05?) heräsin veden menoon ja sitten parin tunnin päästä taisin olla synnytyshuoneessa ja tyttö syntyi vähän ennen 14. Ponnistusvaihe taisi olla 30min. Otin epiduraalin, joka tepsi tosi hyvin. Katselin monitorilta supistuksiani, joita en tuntenut juuri ollenkaan ja naureskelin vaan :) Sitten alkoikin tuntumaan painetta, kun oli aika ponnistaa. Missään vaiheessa en kovaa kipua tuntenut. Kätilö ei meinannut uskoa, että ponnistaan pitäisi päästä, mun piti napilla se kutsua takaisin huoneeseen, että kylläpä vaan taitaa vauva olla tulossa. Ihana Kättärin kätilö oli, taideltiinkin kysellä, että voisiko hänet varata seuraavallekin kerralle. Ilokaasua kokeilin myös pari henkäystä, mutta henkäysajoitukset taisi mennä päin honkia, en tiedä, mitään apua ei ollut, en jaksanut " opetella" ja keskittyä siihen sitten.



Mä en nyt oikein tiedä tuosta kivunlievityksestä vielä. Olisi niin mukava tietää, että paljonko se oikein sitten sattuisi ilman mitään. Kai se sattuisi, mutta eihän siihen kuolisi, luonnollinen asia. En tiedä. Tai en tiedä ainakaan, että otanko taas epiduraalin. Taivaallinenhan se kyllä oli ja silloin ajattelin, että ehdottomasti otan ensi kerrallakin. Synnytys oli tosi helppo ja miellyttävä, heti olin tolpillani sen jälkeen. Mulle on tehty koko suolen tähystys ja se sattui niin, että sanoin siinä sängyllä, että synnyttäisin mieluummin koska vaan :)



Ultragalluppi: Mies ehdottomasti ultrissa mukana, niinkuin viime raskaudessakin.



Eipä muuta kummempaa. Hyviä iltoja kaikille!



Seiskaseiska rv17+2

En ole valitettavasti töiden takia kerennyt käydä kirjoittelemassa, mutta päätin nyt ryhdistäytyä ja kertoa hieman kuulumisia. Eilen oli vkon 18 neuvola ja kaikki oli kunnossa, sokeriarvot vähän kohollaan, mutta se on jo tuttua edellisistä raskauksista. Nti Wiis Vee oli mukana neuvolassa kuuntelemassa sydän ääniä jotta saisi vähän realistisemman käsityksen vauvasta.

Koska kaksi edellistä lasta on syntynyt sektiolla niin sektio on jo lähes varma juttu tämänkin vauvelin kohdalla. Tämän kuun lopussa olisi käynti synnärillä jossa joidenkin tietojen mukaan jo päätetään leikkausajankohta, itse kuitenkin toivoisin, että eivät kertoisi sitä kovin paljon etukäteen, koska jännitän varmasti tuhat kertaa enemmän jos tiedän pvän jo etukäteen. Mutta gallupeihin sitten;



Imetys; tyttöä imetin jotakuinkin 10 kk asti ja toivoisin että tämänkin vauvan kohdalla päästäisiin sinne asti. Ei se kuitenkaan maailmanloppu ole jos niin ei käy...



Nimet; Itse olen miettinyt jo paljonkin nimiä, mutta olemme aikaisemmin päättäneet ne vasta myöhemmin raskaudesta.



Neuvola käynnit; Mieheni ei pääse töiden takia mukaani, joten olen käynyt kaikki neuvolat ja ultrat yksin. Saan kuitenkin neuvolasta paljon kuvia miehelleni mukaan, jotta pääsee elämään hengessä mukana.



En tiedä muistinko vastata kaikkiin gallupeihin, mutta on aika lähteä iltapalalle ennen kuin maha-asukki alkaa öykkäröidä omien ruokaiiluidensa edestä



E-A 18+2

täällä on viikon saikun jälkeen palattu arkeen töihin, olo on parempi kuin viimeviikolla, mutta väsymys on kova.



äitiysvaatteet käytössä täälläkin ja paino on kans nyt sitten lähtenyt huikeasti nousuun 3,5kg 2viikossa..hui..no kattoo meneekö yli 40kg tässä raskaudessa...?



Meillä toi läheisyys ongelma on ollu kahdessa aikasemmassa raskaudessakin ja se on mun miehen puolelta ei halua olla mun lähellä niin kuin normaalisti, välillä otan sen aika raskaasti, mutta kaippa siiihen olen tottunut yhdessä kuiteskin ollaan oltu 11 vuotta...se ei sitä osaa selittää..miksi ns.välttelee...kosketusta..

mutta tästä raskaudesta olen voinut niin huonosti, että ei se kovasti ole haitannut.



synnytykset meni ekan kohdalta tosi hyvin, tyttö syntyi 8.28 h jälkeen..ja eteni tosi nopeasti ja kivuttomasti, oli ohi ennenkuin tajusinkaan.toinen synnytys käynistettiin ja käynistys epäonnistui 17 tuntia supistukset 2min välein, mutta mitään ei tapahtunut, sitten puhkastiin kalvot ja sen jälkeen 2h niin tyttö pihalla.



nimet vielä harkinnassa.....





mutta näin kohti loppuviikkkoa....



Miijo 18+1

Ekaa kertaa kirjoitan oikein tänne pinoon.. Lueskellut kyllä olen useesti.

Eli meillä on tyttö s.27.9.2005 ja nyt siis toista odotellaan. Maha on jo valtava (ainakin omasta mielestä) neuvolassa mittasi sf 16 rv16+4.

Äitiysvaatteet siis ollut käytössä jo aika kauan ja töissäkin jo uskaltavat sanoa että ai teille tulee vauva, uskaltaa kysyä siis jo ääneen eikä mieti että onko toi lihonut vai mitä...



Mulla on myös tuota väsymystä ollut aika lailla mutta luulen että helpottaa jo pikku hiljaa, ainakaan iltaisin se ei ole enää niin totaalista, alussa meinasin nukahtaa istualteen kun luin tytölle kirjaa :) Pahoinvointikin on loppunut!

Minulla on myös ollut pinna välillä ihmeen tiukassa ja tuntuu ettei oikein meinaa kestää tytön temppuiluita ollenkaan.. Iltaisin sitten kun katselen kun tyttö nukkuu kuin enkeli, niin itseäni harmittaa että pitikö siitäkin asiasta niin tiukasti sanoa.. Huh toivottavasti pinnaa tulee lisää raskauden edetessä..



Mulla viime synnytys oli aika pitkä, yhteensä kai 15 tuntia mutta on pelkästään hyvät muistot siitä. Sain epiduraalin kaksi kertaa ja se vei kyllä kivut tehokkaasti. Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia ja se kyllä tuntui pitkältä ajalta, tyytö oli iso, yli 4 kg ja 55 cm että se vähän jännittää tuleeko tästäkin yhtä iso. Vaikka näköjään hyvin mahtuu tulemaan isompikin vauva ettei se sillain pelota.



Nyt täytyy alkaa töihin.



Hanna rv 18+3

mennään ja täällä vaivaa alakulo :( isäni kuoli marraskuun lopussa - se oli outo päivä, ilo sekoittui suruun; aamulla iloitsin positiivisesta raskaustestistä ja illalla jätin jäähyväiset kuolleelle isälleni. Välillä tämä surun aalto tuntuu pyyhkäisevän alleen, eikä siihen auta oikeastaan muu kuin antaa itkun tulla...



Äitiysvaatteet ovat olleet täällä käytössä joulukuun puolivälistä lähtien. Ensin käytin under the belly farkkuja ja vieläkin ne ovat käytössä. Olen ostellut yläosia, tummat housut ja farkkuhaalarit sekä farkkuhameen, kesäksi pitää ostaa jotkut kivat caprit.



Kivunlievityksestä synnytyksessä oli ollut myös jotain puhetta, esikoisen synnytyksessä oli ensin apuna ilokaasu ja sitten sain epiduraalin - tunti epiduraalin laittamisesta vauva syntyi. Kakkosen synnytys oli niin nopea, että kivunlievitystä ei ehditty suunnitella/ajatella ja koitin pärjätä ensin ilokaasulla loppuvaiheessa piti vain pärjätä. Kipu unohtuu heti kun sen pienen suloisen vauvan saa syliinsä. Tällä kierroksella en vielä ole ehtinyt ajatella synnytystä ja siihen liittyviä asioita ehkä sitten kesämmällä :)



Miten teidän kasvavaan vatsaanne on töissä suhtauduttu? Minä olen huomannut, että ihmiset tuijottavat sitä - ennen tuijotettiin rintojani, nyt katse on siirtynyt vatsanseudulle. Lisäksi toiset taputtelevat ja lässyttävät mahalle... toisaalta jotenkin hellyttävää, mutta toisaalta tulee vähän vaivaantunut olo.



Meillä on rakenneultra pääsiäisen jälkeen, joten sitä odotellessa...



Mukavaa torstain jatkoa elokuisille!

-viltsu rv18+6-

Koirulimme antaa tuossa juuri jalkapesua minulle ja lievittää jalkasärkyä..



Olin tänään töissä ja hyvä että henki pihisi, kun oli niin hiton tukossa. Muuten olo on ok. Masuani on myös Viltsun lailla kommentoitu töissä, mutta lähinnä asiakkaiden puolelta (päihdekuntoutujia). Onneksi olen taputteluilta säästynyt.



Tänään tunsin ekat harjoittelusupparit minäkin. Tokan kanssa ne alkoivat aikaseen myös, joten osaa jo suhtautua niihin rennosti. Ekaa suonikohjua en ottanut eilen niin innolla vastaan. TÄytyy vissiin ostaa tukisukat , kun niistä on kuulemma tähänkin vaivaan apua. En ole aikaisemmissa odotuksissa tukisukkia käyttänyt, mutta kaipa ne toimivat..



Eipä mulla ollut tähän hätään kummempia. Omaa napaa siis...



Lyle

eli tänään normaali neuvola oli aamulla. Kaikki muuten hyvin, mutta Hb oli tipahtanut kuin lehmänhäntä: 109 enää...hui. Ei muuten ole aiemmissa raskauksissa käynyt alle 120 koskaan. ei edes synnytyksen jälkeen. Mä olenkin ihmetellyt, että missä se seesteinen keskiraskaus viipyy?! :o

No, sydänääniä kuunneltiin ja käskin kertoa lukua...166 x minsassa...no, eipä tarvi enää miettiä poika-mahdollisuutta!!

Ei muutas kuin jaksamisia ja kuulumisia. UÄ 25.3. ja seuraava neuvola 10.4. ja sitten kuulemma lääkäri jonnekin viikolle 25...mahtaa olla ainut reissu neuvolalääkärille..näin meillä Kemissä.



TarjaMamma rv 19+1

Pitkästä aikaa kirjoittelen. Oon ollut niin väsynyt töitten jälkeen etten oo jaksanut konetta ees aukaista..=( No tänään on onneksi vapaa päivä, mutta huomenna taas aamuvukiin..

Töissä ovat kyllä kaikki huomanneet mahan sekä työntekijät, että asiakkaat (synnärillä olen). Maanataina ultra ;) jännittää jo kovasti..toivottavasti kaikki ok..



ON: Kovasti tulee harjoitus supareita jo, välissä on kipeitäkin, pitäisi ottaa rennosti ja levätä, mutta stressaa kaikki tällä hetkellä ja pinna on tosiaan kireällä..Painontunne on myös tuolla alakerrassa ja se hankaloittaa välillä kävelyä, inhottavaa kun näin varhaisilla viikoilla alkaa tulla nuita vaivoja jo..



Äitiysvaatteet ovat olleet käytössä jo kauan, sen verran oli tuota turvotusta alussa ja nyt on tietenkin maha jo kasvanut, että ei mahdu enää omat vaatteet..



Jaahas kauppaan pitäisi alkaa lähteä..



Sanna ja masunapero 19+6

Pitkästä aikaa...

Meillä oli eilen rakenneultra jossa kaikki oli hyvin! :) hirvitti kyllä suuresti, kun meillä sitä niskaturvotustakin oli sen verran siinä ekassa ultrassa, mutta onneksi kaikki näytti normaalilta! Poika liikkui niin vilkkaasti, että lääkärillä oli välillä vaikeuksia niiden mittauksien kanssa. Vilahti ne pallitkin siinä ruudulla, että sukupuoli olisi kyllä nyt selvinnyt ilman kromosomitutkimustakin. Pojan koon mukaan LA olisi 27.7. muttei sitä lähdetty muuttamaan, eli 1.8. pysyy edelleen. Onko muilla ollut jo rakenneultra?



Tänään oli myös neuvola ja siellä oli kanssa kaikki ok! Ensimmäistä kertaa mitattiin kohdunpohjankorkeus, mikä oli 17cm. Uskomatonta, kun alussa tuntui ettei mikään mennyt hyvin ja nyt viimein voi nauttia tästä raskaudesta täysin rinnoin. ;)



Äitiysvaatteita olen käyttänyt jo pitkän aikaa, on tuo maha sen verran iso jo ettei vanhat mahdu päälle. Töissä kyllä (vaatemyyjänä) asiakkaiden ja työkavereiden huomio siirtyy ensimmäisenä vatsan seudulle, mikä nyt on ihan hauska ollut huomata. Onneksi kuitenkin tuntemattomat ovat pitäneet näppinsä erossa vatsastani, sillä mielestäni se on ärsyttävää kun vieraat tulevat koskettelemaan meikäläisen kroppaa, vaikka hyvää sillä ihmiset varmaan tarkoittavatkin.



Jaahas, kait sitä töihin saa taas lähteä. Mukavaa viikonloppua kaikille!



Violet ja jamppa vko20 tasan :)