Miten tukea masentunutta miestä?

Itse olen ollut masentunut tosin ja mies "tuki" sanomalla, että lopeta toi typerä valitus.

... ei ole kokemusta että oma mieheni olisi ollut masentunut, mutta isäni on ollut aika ajoin hyvin masentunut. Koko perhe siitä kärsii, ei pääse mihinkään. Lääkkeet onneksi ovat niin hyviä, että kun se sopiva löytyy, ei sivuvaikutuksia välttämättä juurikaan ole. Toivotaan että teidän tapauksessa on heti hyvä ja sopiva lääke.



Muista, että liikunta on erittäin hyvä masennuksen hoitaja, lenkkeilkää ja liikkukaa yhdessä enemmän. Koeta pitää positiivisuutta yllä, älkää märehtikö liikaa masennusta, mutta siitäkin ja miehesi tuntemuksista on hyvä keskustella aika ajoin.

mies vaan ei vielä ole mennyt lääkäriin mutta eilen jo vähän siihen malliin puhui että voisi mennä. En tiedä mikä on syytä ja seurausta mutta iso osa hänen masentunutta oloa on työuupumus. Yritin jotenkin tukea mutta taisin sanoa jotain väärin kun mies kilahti täysin (ei mitenkään ilkeä minulle mutta itseänsä alkoi vaan ahdistaa ja sanoi ettei voi olla kotona) ja lähti illalla. myöhemmin tuli tekstari että on kaverin luona yötä ja rakastaa mua ja lasta. Puhelin oli kiinni sitten tähän aamuun asti klo 11, jolloin sitten sain kiinni hänet puhelimitse, on kohta tulossa kotiin...

... ei ole kokemusta että oma mieheni olisi ollut masentunut, mutta isäni on ollut aika ajoin hyvin masentunut. Koko perhe siitä kärsii, ei pääse mihinkään. Lääkkeet onneksi ovat niin hyviä, että kun se sopiva löytyy, ei sivuvaikutuksia välttämättä juurikaan ole. Toivotaan että teidän tapauksessa on heti hyvä ja sopiva lääke.

Muista, että liikunta on erittäin hyvä masennuksen hoitaja, lenkkeilkää ja liikkukaa yhdessä enemmän. Koeta pitää positiivisuutta yllä, älkää märehtikö liikaa masennusta, mutta siitäkin ja miehesi tuntemuksista on hyvä keskustella aika ajoin.

Joo, tuota liikuntaa täytyy muistaa pitää tapetilla. Yhdessä emme juurikaan taida lenkille päästä, lapset aika pieniä (ja toinen autistinen).

Tässä on sellainen lisäongelma, että meidän parisuhde ehti mennä aika huonoon kuosiin, kun mies tosiaan mökötti ja "rankaisi" minua ties mistä milloinkin raivareilla ja mökötyksellä. Siis oikeasti kyse oli ennalta-arvaamattomista ja oudoista syistä (esim. neljän päivän mökötys, kun olin erehtynyt aamiaispöytää kattaessa pistämään miehen vanhan kahvimukin astianpesukoneeseen ja pöytään puhtaan mukin!), joille nyt on löytynyt syy.

Mutta vie aikansa, että MINÄ osaan olla välitön ja positiivinen entiseen tapaan.

ap

mies vaan ei vielä ole mennyt lääkäriin mutta eilen jo vähän siihen malliin puhui että voisi mennä. En tiedä mikä on syytä ja seurausta mutta iso osa hänen masentunutta oloa on työuupumus. Yritin jotenkin tukea mutta taisin sanoa jotain väärin kun mies kilahti täysin (ei mitenkään ilkeä minulle mutta itseänsä alkoi vaan ahdistaa ja sanoi ettei voi olla kotona) ja lähti illalla. myöhemmin tuli tekstari että on kaverin luona yötä ja rakastaa mua ja lasta. Puhelin oli kiinni sitten tähän aamuun asti klo 11, jolloin sitten sain kiinni hänet puhelimitse, on kohta tulossa kotiin...

Siis tuo, että vihjaukset masennuksesta ovat miehelle kamalan arkoja. Ihan kuin astelisi nuoralla, kun puhuu aiheesta miehelle - hermostuu asiasta tosi rajusti, jos äänensävy tai sanavalinta vähänkään hänen mielestään väärä. On se mielen sairaus aina aika pelottava asia ja miehelle ehkä erityisen arka.

ap

Mies on sairastanut yhdessäolomme aikana kolmeen kertaan pahaa masennusta. Ekalla kerralla suhteemme oli vasta alussa ja mies esitti, että kaikki on kunnossa, vaikka ei ollutkaan. Mies projisoi ongelmansa minuun ja jätti minut. Masennukseen se ei kuitenkaan auttanut, vaan itse asiassa pahensi vaan sitä.



Palasimme myöhemmin yhteen. Muutaman vuoden kuluttua mies masentui taas. Nyt hän sentään päästi minut lähelleen, mutta ei suostunut menemään lääkäriin.



Kolmannella kerralla eli vuosi sitten mies masentui taas. Oli aivan täysin "ranteet auki" -fiiliksellä. Kaiken lisäksi minä tulin raskaaksi ja mies halusi aborttia ja minä en. Pelkäsin joka ainoa päivä ja yö, että mies tappaa itsensä!! Täll kertaa mies lupasi lähteä terapiaan, mutta se jäi, kun päätin pitäväni lapsen. Minut hän jätti ja sanoi, ettei halua tavata minua ja lasta ikinä... Minä en enää jaksanut edes yrittää tukea miestä, kun olin itsekin solmussa yh-kohtalon vuoksi. Kävin itse psykiatrien ja psykologien juttusilla aborttiasiaa pohtiessani ja koska pelkäsin miehen itsemurhaa. Yritin auttaa miestä, mutta hän vain ahdistui lisää. Lopulta älysin jättää hänet rauhaan ja uskoa se, että en voi päättää hänen elämänsä jatkumisesta. Tiedän miehen käyneen lääkärissä ja monissa tutkimuksissa, mutta en tiedä, että saiko hän lääkitystä masennukseen.



Nyt tuosta on puolitoista vuotta ja minulla on aivan ihana lapsi. Mies on tavannut lapsensa kymmenisen kertaa. Hän on yhä ajoittain tosi heikoilla, mutta meidän välit ovat ok. Hän on jopa kiittänyt minua siitä, että pidin lapsemme! Yhteen emme toki enää palaa ja mieskin viihtyy baareissa vaihtelevassa naisseurassa. Päällepäin luulisi, että hänellä menee hyvinkin.



Eli en valitettavasti osaa auttaa, koska en saanut itsekään suostuteltua miestä terapiaan. Toisen tukeminen on ollut tosi raskasta ja teen sitä vieläkin täältä etäältä.



Voimia sinulle ja miehellesi!

helppo asia niellä jatkuvasti mieheltä ilkeyksiä ja loukkauksia ja niistä piittaamatta tukea ja olla rakastava. Tietysti se helpottaa, että tajuaa miehen oirehtivan masennusta, mutta ei se tee ilkeyksiä tyhjiksi.

Ja sitten vielä päälle tuo, että pelkää, mitä mies voi tehdä.

ap

Eli en valitettavasti osaa auttaa, koska en saanut itsekään suostuteltua miestä terapiaan. Toisen tukeminen on ollut tosi raskasta ja teen sitä vieläkin täältä etäältä.

Voimia sinulle ja miehellesi!