Lue keskustelun säännöt.
Paras kirja henkiseen kasvuun?
01.09.2014 |
Aikoinaan hyvin hankalassa elämäntilanteessa luin Anthony de Mellon kirjan Havahtuminen ja sain siitä todella paljon voimaa ja rauhaa.
Nyt kaikki on hyvin, ehkä liian hyvin. On jotenkin vaikea päästä kosketuksiin itsensä kanssa samalla tavalla kuin ollessaan heikko ja paljas. Ajatukset pyörivät liikaa arkisissa ja materiaan liittyvissä asioissa, vaikka todellisuudessa kaipaisin henkisyyttä.
Olisi kauhean kiva saada sitä elämään muutenkin kuin niinä huonoina aikoina! Kaipaan siis jonkinlaista henkistä kasvua ja siihen liittyvää henkisempää sisältöä elämääni, vaikka en sitä nyt selviytyäkseni tarvitsekaan. Tarve päästä miettimään niitä oikeasti tärkeitä asioita.
Ja ei kiitos, uskonnot eivät kiinnosta, eivätkä uskontojen kaltaiset henkilökultit. Enemmänkin hyviä kirjoja, jotka voisivat herätellä omaa ajattelua ja ruokkia sitä.
Olisiko teillä jotain kirjasuosituksia, jotka ovat koskettaneet teitä ja elämäänne?
Kommentit (165)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:01"]
De Mello on jesuiitta, eli ap:n sanomiset ovat vähän ristiriidassa... Ja henkisyys js usko käyvät käsi kädessä. Koska kaikki henkisyys on luottamusta ja rakkautta, ja samaan usko perustuu.
ap - kerro vähän, mistä kenkä on puristanut, niin voimme suositella.
Minuunkin Mello teki suuren vaikutuksen. Moni tykkää Tollen läsnäolon taidosta, mutta minuun se ei niin uponnut.
minä suosittelen Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut. On kyllä monia muitakin...
[/quote]
Olen myös aikoinani lukenut tuon Tommy Hellstenin kirjan ja pitänyt siitä paljon.
Mistä kenkä puristaa? Nyt se ei purista mistään. Paitsi ehkä tylsyydestä (vai tyhjyydestä?) ja tarkoituksettomuudesta. Siksi tätä henkistä kasvuakin haluaisin, että saisin sisältöä elämään jossa kaikki on hyvin, mutta se ei silti tyydytä.
Aikoinaan kenkä puristi, oireina: ahdistus, liiallinen hyväksynnän hakeminen, osaamattomuus pitää omia puolia, oman tahdon löytäminen, lapsuudenperheen vaikutuspiiristä pois pääseminen, aikuiseksi kasvaminen, minän tunteminen ja ettei itseä, ajatuksia ja tunteita tarvitsisi pelätä jne.
Mutta tosiaan, nämä eivät tunnu enää ajankohtaisilta. Nämä tuntuvat nyt pitkälti ratkaistuilta. Olen siis käynyt parikymppisenä psykoterapian, jonka takia olen ehkä näissä asioissa monia muita ikäisiäni edellä (toki monella ei tällaisia ongelmia koskaan edes ole). Mutta tarkoitan, ettei tarvinnut odottaa nelikymppiseksi että alkoi ymmärtää itseään, vaan tein sen jo 25-vuotiaana.
[/quote]
27=AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa elämää kannattaa aina tonkia ja se tonkiminen on hyvä aloittaa lapsuudesta ja vanhemmista. Tunnelukkosi on siihen hyvä kirja, netistä löytyy testit.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:23"]
Havahtuminen uudestaan. Et selkeästi ole sisäistänyt sanomaa.
[/quote] Mikä on Havahtumisen sanoma?
Jos olet kiinnostunut loogisesta ajattelusta tai ihmisten ajattelumalleista tai -harhoista, suosittelisin Rolf Dobellin teoksia "Selkeän ajattelun taito" ja "Viisaan toiminnan taito". Sinänsähän nämä kaksi eivät ole mitään varsinaisia elämäntaito-oppaita, vaan liittyvät myös ongelmanratkaisuun (jota toki elämäkin on).
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:01"]
De Mello on jesuiitta, eli ap:n sanomiset ovat vähän ristiriidassa... Ja henkisyys js usko käyvät käsi kädessä. Koska kaikki henkisyys on luottamusta ja rakkautta, ja samaan usko perustuu.
ap - kerro vähän, mistä kenkä on puristanut, niin voimme suositella.
Minuunkin Mello teki suuren vaikutuksen. Moni tykkää Tollen läsnäolon taidosta, mutta minuun se ei niin uponnut.
minä suosittelen Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut. On kyllä monia muitakin...
[/quote]
Olen myös aikoinani lukenut tuon Tommy Hellstenin kirjan ja pitänyt siitä paljon.
Mistä kenkä puristaa? Nyt se ei purista mistään. Paitsi ehkä tylsyydestä (vai tyhjyydestä?) ja tarkoituksettomuudesta. Siksi tätä henkistä kasvuakin haluaisin, että saisin sisältöä elämään jossa kaikki on hyvin, mutta se ei silti tyydytä.
Aikoinaan kenkä puristi, oireina: ahdistus, liiallinen hyväksynnän hakeminen, osaamattomuus pitää omia puolia, oman tahdon löytäminen, lapsuudenperheen vaikutuspiiristä pois pääseminen, aikuiseksi kasvaminen, minän tunteminen ja ettei itseä, ajatuksia ja tunteita tarvitsisi pelätä jne.
Mutta tosiaan, nämä eivät tunnu enää ajankohtaisilta. Nämä tuntuvat nyt pitkälti ratkaistuilta. Olen siis käynyt parikymppisenä psykoterapian, jonka takia olen ehkä näissä asioissa monia muita ikäisiäni edellä (toki monella ei tällaisia ongelmia koskaan edes ole). Mutta tarkoitan, ettei tarvinnut odottaa nelikymppiseksi että alkoi ymmärtää itseään, vaan tein sen jo 25-vuotiaana.
[/quote]
Ok... Menneistä oireista susoittelisin Valtavaara Aidosti kiltti, mutta nykyiseltä osin sinulta puuttuu merkityksen tunne. Luepa Penney Pierce Intuitio. Ja vieläkin suosittelen Hellstenin Saat sen, mistä luovut?
Caroline Myss on myös suosittu (hengen anatomia), mutta minusta se oli jotenkin sekava, mutta ne pokkari eivät montaa euroa maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 19:54"]Toinen ääni raamatulle. Nykyään kun ei pidetä kirjarovioita enää, voi paholaisen johdatusta löytyä myös kirjoista. Pysy erossa harhaopeista.
[/quote]
Mikä siinä oli niin vaikeaa ymmärtää? Ap nimenomaan pyysi, että ei uskonnollista kirjallisuutta. Ärsyttää tuollainen väkisin tuputtaminen.
Kertoisitko ap lisää psykoterapiastasi? Olen 28-vuotias ja todennäköisesti aloittamassa itse saman. Miten koit sen ja saitko siitä apua? Kauanko se kohdallasi kesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisyyden rajalla viktor e frankl
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:57"]
Kertoisitko ap lisää psykoterapiastasi? Olen 28-vuotias ja todennäköisesti aloittamassa itse saman. Miten koit sen ja saitko siitä apua? Kauanko se kohdallasi kesti?
[/quote]
Suosittelen lämpimästi pyskoterapiaa. Se on iso rahallinen satsaus omaan itseen, maksaa itsensä takaisin elämänlaatuna varmasti. Mulla kesti kolme vuotta, joista kaksi ekaa 2x45min/vko ja vika vuosi 1x45min/vko.
Sanoisin, että kasvoin siellä aikuiseksi terapeutin tukemana, en jostain syystä osannut sitä itse tehdä. Itse olin tosi sitoutunut terapiaan, koska se auttoi oloon niin paljon. Ravinnokseen terapia tarvitsee huonoa oloa, sieltä tulee materiaali työstämiseen.
Se oli ihana matka, tekisin sen koska vaan uudelleen!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:57"]
Kertoisitko ap lisää psykoterapiastasi? Olen 28-vuotias ja todennäköisesti aloittamassa itse saman. Miten koit sen ja saitko siitä apua? Kauanko se kohdallasi kesti?
[/quote]
Suosittelen lämpimästi pyskoterapiaa. Se on iso rahallinen satsaus omaan itseen, maksaa itsensä takaisin elämänlaatuna varmasti. Mulla kesti kolme vuotta, joista kaksi ekaa 2x45min/vko ja vika vuosi 1x45min/vko.
Sanoisin, että kasvoin siellä aikuiseksi terapeutin tukemana, en jostain syystä osannut sitä itse tehdä. Itse olin tosi sitoutunut terapiaan, koska se auttoi oloon niin paljon. Ravinnokseen terapia tarvitsee huonoa oloa, sieltä tulee materiaali työstämiseen.
Se oli ihana matka, tekisin sen koska vaan uudelleen!
AP
[/quote]
jatkan vielä: auttoiko se?
- ahdistus katosi
- pelot katosivat
- tuli sisäinen rauha
- kaikki ahdistuksen fyysiset oireet ja psyykkiset oireet katosivat
- identiteetti, joka perustui osittain virheellisiin ja haitallisiin ajattelutapoihin rakennettiin uudelleen
- olen ihan eri ihminen kuin ennen sitä ja mulla on hyvä olla.
:)
Vierailija kirjoitti:
Toinen ääni raamatulle. Nykyään kun ei pidetä kirjarovioita enää, voi paholaisen johdatusta löytyä myös kirjoista. Pysy erossa harhaopeista.
Tiedätkö mikä on paholainen? Miten ja missä se ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu. Uskomattoman hieno ja moniulotteinen opas ihmisenä olemiseen Jumalan maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jed Mckenna: Henkinen valaistuminen
Caroline Myss: Hengen anatomia
Gary Renard: Maailmankaikkeus katoaa
Adyashanti: The End Of Your World
Eckhart Tolle: Läsnäolon voima
Vierailija kirjoitti:
Neale Donald walschin kirjat keskusteluja jumalan kanssa.
ääni tälle, etenkin sarjan ensimmäiselle kirjallr
Self help- oppaat ovat pelkkää rahastusta.
T: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Self help- oppaat ovat pelkkää rahastusta.
T: nimim. Assburger
jos saan kirjasta (mistä tahansa kirjasta) oivalluksia, uutta ajateltavaa, uusia näkökulmia tai hyvää oloa, niin kirja on hintansa väärtti. Siitä kannattaa maksaa.
Jalo kahdeksan osainen polku tai sitten Dalai Laman kirjat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Self help- oppaat ovat pelkkää rahastusta.
T: nimim. Assburger
jos saan kirjasta (mistä tahansa kirjasta) oivalluksia, uutta ajateltavaa, uusia näkökulmia tai hyvää oloa, niin kirja on hintansa väärtti. Siitä kannattaa maksaa.
Toki näinkin.
Mutta nuo henkisen kasvun oppaat ja muu self help- kirjallisuus tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin kysymyksiin ja usein ovat silkkaa potaskaa.
Kyllähän ajateltavaa saa melkein mistä vain, jos on kyky ajatella, eikä niele kaikkea purematta.
T: nimim. Assburger
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 20:01"]
De Mello on jesuiitta, eli ap:n sanomiset ovat vähän ristiriidassa... Ja henkisyys js usko käyvät käsi kädessä. Koska kaikki henkisyys on luottamusta ja rakkautta, ja samaan usko perustuu.
ap - kerro vähän, mistä kenkä on puristanut, niin voimme suositella.
Minuunkin Mello teki suuren vaikutuksen. Moni tykkää Tollen läsnäolon taidosta, mutta minuun se ei niin uponnut.
minä suosittelen Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut. On kyllä monia muitakin...
[/quote]
Olen myös aikoinani lukenut tuon Tommy Hellstenin kirjan ja pitänyt siitä paljon.
Mistä kenkä puristaa? Nyt se ei purista mistään. Paitsi ehkä tylsyydestä (vai tyhjyydestä?) ja tarkoituksettomuudesta. Siksi tätä henkistä kasvuakin haluaisin, että saisin sisältöä elämään jossa kaikki on hyvin, mutta se ei silti tyydytä.
Aikoinaan kenkä puristi, oireina: ahdistus, liiallinen hyväksynnän hakeminen, osaamattomuus pitää omia puolia, oman tahdon löytäminen, lapsuudenperheen vaikutuspiiristä pois pääseminen, aikuiseksi kasvaminen, minän tunteminen ja ettei itseä, ajatuksia ja tunteita tarvitsisi pelätä jne.
Mutta tosiaan, nämä eivät tunnu enää ajankohtaisilta. Nämä tuntuvat nyt pitkälti ratkaistuilta. Olen siis käynyt parikymppisenä psykoterapian, jonka takia olen ehkä näissä asioissa monia muita ikäisiäni edellä (toki monella ei tällaisia ongelmia koskaan edes ole). Mutta tarkoitan, ettei tarvinnut odottaa nelikymppiseksi että alkoi ymmärtää itseään, vaan tein sen jo 25-vuotiaana.