Mitä ihmettä teen!? Lapsi 10v kieltäytyy opettelemasta mitään kouluun liittyvää?

-Lahjonta (tästä kaikki vanhemmat varmasti tykkää:)): Eli kun lapsi on ollut koulussa hyvin, yrittänyt parhaansa ja osoittanut jonkinlaista kiinnostusta opiskelua kohtaan hänet palkitaan esimerkiksi viikonloppuna kivasta TEKEMISESTÄ yhdessä vanhempien/vanhemman kanssa. Huonosta käytöksestä ja muusta tämä lähtee sitten automaattisesti pois.



-Annetaan lapselle apua ->lapsi raivoaa ->annetaan lapsen rauhassa riehua, eikä kiinnitetä huomiota ->kun lapsi rauhottuu, kysytään rauhallisesti joko haluat apua ->kieltäytyy avusta ->jätetään yksin tekemään läksyjä (ja pidetään huoli että tekee) ->ottaa avun vastaan ->annat apua: Näin lapsi huomaa pian, että jos ei osaa itse tehdä läksyjä, tarvitsee apua, ja raivoamalla ja kiukkuamalla sitä ei saa... (huonosti selitetty, anteeksi)



Itse olen siis ollut töissä pienluokalla (juurikin oppimisvaikeuksista kärsivien tukiluokalla) ja siellä toimittiin näin hyvin pitkälle. Lapsi haluaa motivaatiota itselle tärkeistä asioista ->jotkut lapset sai hyvin menneestä päivästä pokemon kortin, toiset lapset sai viikonloppuhetken vanhempien kanssa (yhdessä uimaan, syömään jonnekin kivaan paikkaan, sai pelata pelikonsolilla), ja toiset eivät saaneet mitään (ja heillä usein motivaatio oli huonompi, koska lapsi ei kokenut, että olisi mitään syytä opiskella hyvin).... Eli älä palkitse tuloksista, vaan palkitse yrittämisestä ja hyvin/oikein toimimisesta... Paremmin en osaa kyllä neuvoa. Toivottavasti näistä on jotain apua!

Kiitos vinkeistä. Tuota lahjomistakin on kokeiltu, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Lapsi lähinnä urputtaa vastaan että "ei kiinnosta" jos tarjotaan jotain porkkanaa hyvästä yrityksestä. Emme ole kertaakaan moittineet huonoista numeroista, mutta huonosta yrityksestä kylläkin. Eli olemme toitottaneet että numerolla ei ole merkitystä mutta sillä on että yrittää.



Itse lapsi ei kykene opiskelemaan, ei ymmärrä lukemaansa oikein yhtään, tai poimii täysin epäolennaiset asiat ja sekoittaa nekin muihin asioihin, eli lopputulos on ihan sillisalaattia... :)



Olemme todenneet että paras tapa on että toinen vanhemmista lukee ääneen hänelle ja hän poimii siitä yhdessä aikuisen kanssa ne tärkeimmät, mutta kun se asenne on niin kamala että alkaa jo itseäkin riepoa, tuntuu että miksi mä yrittäisin takoa mitää hänelle päähän kun ei kerran tahdo niin ei! Toki yritän jay yritän mutta silti..



Erityiluokalle siirrosta on puhuttu mutta lapsi ei kertakaikkiaan suostu ja open mielestä on tod.näk. turhaa siirtää jos on täysin vastaan sitä, koska se voisi kostautua esim lintsaamisella? En tiedä mitä tekis. Ei omatkaan rahkeet loputtomiin kestä..



t. ap

Olisiko teillä mahdollista, että lapsi kävisi muutaman tunnin viikossa opiskelemassa tässä erityisluokassa (tietysti täytyy olettaa, että koulun yhteydessä toimii erityisluokat), jolloin ehkä lapsi huomaisi, että se ei erityisluokka ei olekaan niin kauhea asia... Koska jos kyse on noin pahoista oppimisvaikeuksista on se rasite myös koko muullekin luokalle. Erityisluokassa kun on se etu, että lapsi saa nimenomaan henkilökohtaisen oppimissuunnitelman (tämä taidetaan kyllä tehdä jo normaalillakin luokalla) ja lapsi tarvitsemaansa tukea oppimiseen... Nyt lapsella on varmasti kovat paineet sen oppimisen suhteen ja ehkä häpeää sitä, että "ei osaa tehdä niinkuin muut" ja tarvitsee päivittäin vanhempien apua läksyjen tekemiseen, jonka takia kieltäytyy vanhempien avusta ja sanoo, kun ei kiinnosta, vaikka oikeasti ei osaa...



Ymmärrän, että vanhempana tulee jaksamisen raja vastaan. Varsinkin kun yrittää ja yrittää, eikä tunne silti onnistuvansa. Oletteko kokeilleet sitä, mitä tapahtuu, jos ette oikeasti vain auta ja annatte lapsen olla hetken rauhassa. Kuulostaa nimittäin siltä, että lapsi oikeasti tuntee olevansa hyvin stressaantunut oman oppimisensa suhteen. Entä jos annatte lapsen itse ensin kokeilla ja yrittää ->autatte kun tulee pyytämään apua, tai autatte sen oman yrittämisen jälkeen...

Erityisluokassa kun on se etu, että lapsi saa nimenomaan henkilökohtaisen oppimissuunnitelman (tämä taidetaan kyllä tehdä jo normaalillakin luokalla) ja lapsi tarvitsemaansa tukea oppimiseen...

Näin voi olla jos homma toimii. Olen nähnyt oman lapseni kokeilun aikana ja useitten vertaisryhmän lasten kohdalla, että aika usein tämä on pelkkää sanahelinää. Lapsi ei saa erityisluokalla sen enempää tukea - puhumattakaan TARVITSEMASTAAN tuesta, joka ei ole sama kuin mikä tahansa mekaaninen resurssi - oppimiseensa, ja tuo henkilökohtainen oppimissuunnitelma koostuu yleensä nimestä ja rastista ruudussa "opiekelee yleisoppimäärän mukaan". Mitään menetelmiä tai tukitoimia ei kirjata eikä opettajat (erityisopettajatkaan) niistä edes keskustele!

Mun lapsella ei ole varsinaisia oppimisvaikeuksia, mutta oppimasta ja opettelemasta kieltäytymistä on ollut. Siihen on tehonnut kaksi keinoa - tuon lahjonnan lisäksi. Ensimmäinen niistä on se, että yksiselitteisesti PAKOTETAAN lapsi oppimaan. Kun lapsi huutaa ja karjuu ja kieltäytyy lukemasta kertotaulua tai kirjoittamasta paperille, minä yksinkertaisesti pidin häntä sylissä enkä päästänyt pois (hän olisi lähtenyt huoneesta, paiskinut ovia, tehnyt jotain muuta) kunnes hän antoi periksi. Sitten homma käytiin läpi, puhuttiin siitä, että nämä nyt on pakko opetella ja miksi ne on pakko opetella, minä neuvoin missä piti ja kas, hän osasi ja oppi.

TOinen keino on se, että haetaan uusia oppimismenetelmiä, kunnes joku niistä toimii. Tuo että vanhempi lukee lukihäiriöiselle on yksi hyvä. Oletteko te käyttäneet kuvien piirtämistä, ajatuskarttoja, tietokoneohjelmia (kustantajilla onusein oppimateriaaliin liittyvät nettisivut ja vielä parempia on erikseen myytävät romput/dvd:t)? Meillä nuo tietokoneohjelmat on pelastaneet paljon. On myös hyvä opettaa lapselle opiskelumenetelmiä, että hän joskus pääsee eroon aikuisen avusta.

Taukoliikunnan merkitys on suuri, älkää unohtako sitä. Jos kertotaulua voi opetella kävelyretkellä se voi olla helpompaa kuin pyödän ääressä.

Jos on lukihäiriö, kannattaa myös koittaa lukemista niin, että luettavan sivun päälle asetetaan tyhjä paperi, johon on leikattu noin yhden kerrallaan luettavan kappaleen kokoinen aukko. Parhaassa tapauksessa aukko on päällystetty punaisella kalvolla. Punainen jotenkin auttaa silmiä näkemään kokonaisuuden paremmin.

Erityisluokassa kun on se etu, että lapsi saa nimenomaan henkilökohtaisen oppimissuunnitelman (tämä taidetaan kyllä tehdä jo normaalillakin luokalla) ja lapsi tarvitsemaansa tukea oppimiseen...

Näin voi olla jos homma toimii. Olen nähnyt oman lapseni kokeilun aikana ja useitten vertaisryhmän lasten kohdalla, että aika usein tämä on pelkkää sanahelinää. Lapsi ei saa erityisluokalla sen enempää tukea - puhumattakaan TARVITSEMASTAAN tuesta, joka ei ole sama kuin mikä tahansa mekaaninen resurssi - oppimiseensa, ja tuo henkilökohtainen oppimissuunnitelma koostuu yleensä nimestä ja rastista ruudussa "opiekelee yleisoppimäärän mukaan". Mitään menetelmiä tai tukitoimia ei kirjata eikä opettajat (erityisopettajatkaan) niistä edes keskustele!

No kuten varmaan ymmärrät näen tämän asian koulun näkömulmasta, kun siellä töissä olen ollut. En siis tiedä kuinka vanhemmat siihen suhtautuu tai näkee... Ja miula vieläpä aika suppea näkökanta, kun en kovin kauaa sillä luokalla töissä ollut (puoli vuotta)...

Kiitos edelleen viesteistä :).



Meillä siirto erityisluokalle tarkoittaisi myös koko koulun vaihtoa eli kaikki menisi uusiksi, kaverit myös. Ja koulumatka pitenisi myös, niin että vaatisi kulkemaan bussilla.



Erityisluokalle siirtäisin oitis jos olisin varma että se on varmasti oikea ratkaisu mutta kun tosiaan toisinaan tuntuu että näitä siirtojakin suositellaan myös ihan siksi että ope pääsee ns eroon vaikeasta lapsesta. Ymmärrän toki senkin mutta onko nämä nykypäivän vaatimukset muutenkaan enää reiluja? Mielestäni koulunkäynti on tosi vaativaa jo heti 3lk lähtien..



t. ap

jos ei suostu yrittämään sitä oppimista niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin tuo erityisluokalle siirto.



Ja olet oikeassa, nykyään koulu on aikaa vaativaa heti 3 lk lähtien.

Oman tyttöni kanssa tulee luultavasti olemaan vastavaa kunhan aloittaa koulun ensi syksynä:(. Kertaa eskarin tänä vuonna. Vastustelee ja on vastustellut aina kaikkea uuden oppimista. En tosiaankaan tiedä miten tulemme hänen kanssaan pärjäämään kun hän ei ymmärrä yhtään MIKSI jotain pitäisi oppia.