Mitä äitiys on saanut sinut tekemään, jota et olisi ennen lasten saantia uskonut?

Ennen lapsia pelkkä ajatuskin siirtymisestä ruokapöydästä vessaan ja takaisin syömään olisi etonut. Nyt voin kesken ruokailun siirtyä pyyhkimishommiin ja sitten taas takaisin syömään hyvällä ruokahalulla.

sekä vaatekaapin sisällön radikaali muuttuminen (vaikka kiloja on pikemminkin lähtenyt kuin tullut lisää)

Siis lasten. :)



Aika aiemmin mainitut monet kuulostaa myös tutuilta.

jatkamaan suhdetta mieheni kanssa, vaikka lapsen syntymän jälkeen sain tietää hänen pettäneen minua. Hän on hyvä isä. Uskoisin myös, että hän on läksynsä oppinut.

Ennen omia lapsia olis ajatuskin tommosesta saanu varmaan oksentamaan.

Siis neljä pyörää alla ja päällä laatikko johon lapsi istumaan. Laatikosta lähtee vetokahva josta voit vetää lasta perässä kun kävelet. Laatikkoon mahtuu hyvin myös kauppakassi tai kaksi. :)



Noita olen nähnyt muutamalla ja lapset tykkäävät. Lisäksi niihin saa valjaat helposti.



Mikset muuten aja polkupyörällä sitä kilometrin matkaa, lapsi istumaan tarakalle lastenistuimeen.

raskausarvista, roikkuvatsasta, suonikohjuista...Uskaltaudun uimahalliin joskus jopa säärikarvat sängellä.... :)

Pidän peppuani melkeinpä jopa söpönä!!!

lumitöiden tekoa " omana aikana" .

Sen kun saa siivota ulkona, poissa lasten melusta. Ja muutenkin mukavaa vaihtelua siivousrutiineihin. Jes, I`m an idiot.

sekä verkkareita, todella rumia kenkiä (siis talvikengät)

olemaan ilman meikkiä, menemään nukkumaan jo klo 22, syömään kaks lämmintä ateriaa päivässä. ja paljon muuta,

Sitä, että ennen pinnan kurissa pitänyt ihminen voi menettää hermonsa monta kymmentä kertaa päivässä. Kokoajan kiristää ja puristaa...

Ja tosissaan sitä, että ruokakaupassakäynti on ajanvietettä ja jotain uskomattoman hienoa verrattuna pelkkään kotona (pihalla) kykkimiseen. Ja että siivous on todella rentouttavaa (=ainoa aika, jolloin lapsi ei useimmiten huuda ja raivoa kurkku suorana).

Imettäminen on minusta aina ollut oksettavinta maailmassa, ja on yhä! Silti pakottauduin imettämään pari viikkoa kumpaakin vauvaani, edes kerran päivässä.

Toisaalta nyt jos saisin kolmannen niin enpä enää vaivautuisi :/

Siis hävettävä ei ole edes tarpeeksi paha sana. Sitä pitää maata sängyllä kun ventovieraat sorkkii emätintä, ja kyselee milloin tuli paska viimeksi, ja pistää katetria ja yäk yäk. Sitten syntymän jälkeen tissejä tarkastellaan, ja vauva usutetaan utareelle, ja yksi hoitaja näytti kädestä pitäen miten lypsetään maitoa. Sitten mahaa painellaan, ja tökitään, sitä kamalaa taikinamahaa pitää esitellä.. En ikinä olisi uskonut, että se olisi sellaista kauheeta. Mutta sen vain sulkee mielestään pois, ja aattelee, että kohta mä täältä pääsen pois... Traumaattista.

Jos joku olisi 10 vuotta sitten tullut väittämään, että Minä joskus suostun maksamaan jostain brätsistä 300 mk, niin olisinpa nauranut itseni tärviölle.

Ensinnäkin synnytys. En kai minä siihen tilanteeseen joudu...ei ei. Hyvin kävi eikä kammoja jäänyt (mutta onneksi lapsiluku on täynnä).



Elämän haavoittuvaisuuden tajuaminen. Tämä on rankka juttu. Saattaa johtaa ylisuojelevuuteen. Pitää vaan pakottaa itseni päästämään lapset omille teille, vähitellen.



Raivoaminen. Miten nuo olennot saavat minut joskus sellaisen raivon partaalle, että toivon vain jotta saisin jättää heidät ja elää omaa, rauhallista elämää. Onneksi tällaisia hetkiä ei ole usein.