Millainen ihminen käyttäytyy näin?

Vain hekö saavat kertoa omasta taustastaan, joilla menee yhtä huonosti tai vielä huonommin?

ja päälle ihmettelee, (jos aloittaja on laittanut oman lapsensa mitat) että onpas sulla pieni lapsi...

sta ilman, että siirtää keskustelun fokuksen lohdutettavasta itseensä. Minä-minä-näkökulma ei ole toisen tukemista!

Vierailija:

En muista, että olisin aikuisena muualla törmännyt vastaavaan kuin tällä kyseisellä palstalla.

Ap kirjoittaa " äitini haukkui minua" niin joku järjenjättiläinen vastaa, voi kamalaa, äidin tuki on tärkeää, oma äitini kehuu minua aina.

Ap kirjoittaa, painan 70 ja olen 158 pitkä, kuinka laihtuisin järjenjättiläinen vastaa, aika jännää, minä painan 53 ja olen 176 pitkä

Ap kirjoittaa meillä ei ole vauvaa, ehkemme saakaan, järjenjättiläinen vastaa, voi otan osaa, varmaan kauheaa, meillä on 2 kk ihana pikkukultiliini ja en ole milloinkaan ollut näin onnellinen.

Ymmärsitkö pointin?

empatiaa ei ole oman onnen hehkuttaminen. Surkaa surevien...

Teettekö te empaattiset ihmiset oikeasti omassa elämässänne niin, että jos joku kertoo ettei voi saada lasta, että voi kauheaa tiedän miltä sinusta tuntuu varmaan kamalaa, meillä on kolme ihanaa ihanaa sulopikkuista. Tiedättekö, seiskat ja muut. En ole kyllä tainnut sitten teihin livenä törmätä. Missä päin liikutte, jotta tiedän välttää seutua?

tänään esim. raivosin 2v. tytölleni menetin aika pahasti hermoni... voisin kuvitella että jos siitä asiasta seikkaperäisemmin kertoisin ja kyselisin neuvoa miten voisin " pitää mölyt mahassani" niin tulisi vastaus: " koeta kestää.. Minä en kyllä ikinä ole korottanut ääntäni.. en ymmärrä mikä siinä kotiäitiydessä on niin vaikeaa..." t. joku superäiti jolla 8 lasta..

että sellaista..

Kerroin äidilleni kuukausien jahkaamisen jälkeen ongelmastamme, liittyen hedelmällisyyteen.

Äitini tokaisu " Minulla ei onneksi ole ollut tuollaista ongelmaa, päin vastoin..." . Ei ihme ettei haluttanut kertoa mitään...

ettei ole aivan samanlaisesta asiasta henkilökohtaista kokemusta, mutta voi kuvitella mille saattaa tuntua? Miksi sitä omaa tilannetta ja sen erinomaisuutta pitää korostaa? Eikö mieleesi tule mille se saattaa tuntua toisen vaikeana hetkenä?

reagoida mitä moninaisimpiin ongelmiin.

Turhaa, tyhjää löpinää, missä ei ole ihmistä takana.

tyyppejä.



Joku hehkuttaa, että painaa enää 70 kg, kun vielä joku aika sitten painoi 80, ja toinen vastaa että minä olen 170 cm ja 52 kg ja kyllä siinä vähän löllöä vielä on.

Vierailija:

Turhaa, tyhjää löpinää, missä ei ole ihmistä takana.

En todellakaan tiedä, miltä tuntuu kun ei voi saada lasta. Kuvittelen, että tosi pahalta, mutta loukkaus lapsetonta kohtaan minusta olisi kahden lapsen äitinä sanoa että tiedän, miltä toisesta tuntuu.

Samoin en tiedä miltä tuntuu kun oma äiti haukkuu kykenemättömäksi äidiksi, pahalta varmast,i mutta en TIEDÄ miltä se tuntuu.



Voin vain yrittää kuvitella, miltä toisesta tuntuu, koska en edes tiedä miltä minusta tuntuisi jossakin tilanteessa.

Eihän jokaiseen viestiin ole pakko laittaa omaa tilannettaan. Voi hyvin vain ottaa osaa ja lohduttaa tai antaa vinkkejä ilman, että hehkuttaa, että onneksi minulla ei ole samaa ongelmaa.



Tai jos ei kykene siihen, niin voi hyvin jättää vastaamatta, jolloin ketjusta on oikeasti hyötyä ongelmansa kanssa kamppaileville.

loukkauksiksi. Ymmärrystä puolin ja toisin.

joka kertoisi heille, että se mitä he tekevät on typerää, vastenmielistä ja mautonta.



Mutta koska se nipsukka heillä ei ole kunnolla kehittynyt, he eivät voi muuta kuin ymmyrkäisinä ihmetellä, että miksi muut on niin " herkkänahkaisia" ?