kuinka kertoa lapselle kuolemasta uskonnottomassa perheessä?
eli totuushan on että kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen on, onko mitään. mutta eihän noin voi mennä lapselle sanomaan.
Kommentit (12)
Eli että ihmistä ei enää ole kuoleman jälkeen, ja että samalla lakkaa kaikki ikävätkin asiat, kuten mahdolliset kivut. Se on luonnollinen osa elämää. Jotkut uskovat kuoleman jälkeiseen elämään, mutta itse en. Lapsi päättää itse mihin uskoo.
kuinka sitten asettelisit sanasi. tämä on ainut vaikea asia, jonka selittäminen kauhistuttaa. ehkä koska pelkään kuolemaa itsekin. se pitää olla lapselle näyttämättä
voi aivan hyvin kertoa, että kukaan ei oikeasti tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, sehän on totuus... Typerämpään siinä on alkaa selittelemään jotain satuja lohdutellakseen lasta.
Uskontoihin sitoutumaton tapa lohduttaa lasta on esim. se, että kertoo, että kuollut ihminen säilyy edelleen muiden muistoissa, ja kaikki hyvät (toki kyllä huonotkin..) asiat ja muistot jäävät edelleen elämään. Ja siis tämä selitys käynee, kuuluupa johonkin uskontokuntaan tai ei.
Ei meillä ainakaan lapset ole kyselleet, mihin kuollut menee kuolemansa jälkeen. Kun selkeästi kuollut menee hautaan, piste. Kun ihminen on tullut vanhaksi ja väsyneeksi (tai liian sairaaksi ja väsyneeksi), ihminen kuolee.
Jos haluaa jotenkin kaunistella sanoja, voi sanoa, että kuolleesta ihmisestä irtoaa energiaa, joka auttaa kukkia kasvamaan. Että se elämä tavallaan jatkuu niissä kukissa, vaikka ihminen onkin jo poistunut keskuudestamme.
Minä koitan aina esittää asiat tuolle 4-vuotiaalle, joka on muuten hurjan kiinnostunut kaikesta, niin kuin ne itse näen, mutta kerron myös että tämä on äidin mielipide, ja jotkut uskoo toisin.
Kuolemasta ja jumalasta on juteltu, ja kerroin silloinkin, että äiti ei usko ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi mummu.
Totuus on aina paikallaan!
mä itse inhoan sitä lapselle valehtelemista ja jos anoppi vaikka yrittää lapseni pään sekottaa jollain taivas jutuillaan (on hänen tyylistään, että sekaantuisi siihen) niin täytyy vaan saada anoppi uskomaan että tässäkin asiassa meidän perheessä toimitaan toisin.
itse en uskova ole, eli mulle ei ole taivastakaan, niin en ikinä voisi lapselle niin sanoa, koska se olisi valehtelemista
eri asia jotenkin on vähä narrata joulupukin olemassa ololla jne. en tiedä miksi se sitten on eri asia mutta on vaan.
ehkä ei ihan yhtä vakavasta asiasta ole kyse
Vierailija:
mä itse inhoan sitä lapselle valehtelemista ja jos anoppi vaikka yrittää lapseni pään sekottaa jollain taivas jutuillaan (on hänen tyylistään, että sekaantuisi siihen) niin täytyy vaan saada anoppi uskomaan että tässäkin asiassa meidän perheessä toimitaan toisin.
itse en uskova ole, eli mulle ei ole taivastakaan, niin en ikinä voisi lapselle niin sanoa, koska se olisi valehtelemistaeri asia jotenkin on vähä narrata joulupukin olemassa ololla jne. en tiedä miksi se sitten on eri asia mutta on vaan.
ehkä ei ihan yhtä vakavasta asiasta ole kyse
Ei ole myöskään todisteita Loch Nessin olemassaolosta tai todisteita sitä vastaan, mutta en silti usko siihen.
Mutta oikeasti kukaan ei tiedä ja aikuisena hän voi itse päättää mihin uskoon. Ainakin on varmaa, että muistot vainajasta jäävät ja jos on jonkun vanhempi osa hänestä elää jälkeläisissä.
olen kyllä sanonut lapsille, että saavat itse valita mihin uskovat, älkää pelätkö. :)
Eivät minun vanhempani kyenneet minulle sanelemaan, mihin uskoa, enkä usko, että minullakaan olisi sellaista valtaa lapsiini, että voisin heidät pakottaa ajattelemaan samoin kuin itse.
mies kyllä yritti puhua nukkumisesta, mutta minä korjasin, että ei se nuku, se on kuollut. ja haudattu. Se meni selkeästi ja noin.
Sitten kuoli mummo. Joku puhui taivaasta tms. lapsi ihmetteli, että miten niin mehän äsken haudattiin mummo tuonne ulos.
Ei se lapsi osaa sitä pelätä samalla tavalla kuin aikuinen. Meillä lapset ovat nähneet isoisoisänsä kuolleena arkussa. Näkivät, ettei hengitä enää, ei tee mitään. Ei traumoja, ei pahoja unia sen jälkeen kummallakaan. Kun kuolee, ei voi enää tehdä mitään. Laitetaan arkkuun, haudataan ja siinä se.
Elämä selkeästi loppuu, kun jokin kuolee, vaikka sitten kärpänen. Vaikeampaa olisi lapsenkaan käsittää, että sitten jokin osa haihtuu ilmaan ja menee jonnekin toiseen maailmaan. Ei kuolemaa tarvitse pelätä. Mutta täytyy olla varovainen esim. autotiellä, ettei satu onnettomuutta jne.