Isäni tienaa noin 7500€/kk ja avustaa perhettäni taloudellisesti!

Upeaa, että saatte apua, monet eivät saa.

Sinulla on ihana isä, toivottavasti rahan lisäksi antaa kunnon rakkauttakin. Minun vanhemmat eivät ihan noin varakkaita ole.

ap

oma taloudellinen tilanteenne on sellainen että avustuksista on teille oikeasti apua eikä esim. mene etelänlomiin ylijäämärahoina.



Paljonko saatte ja kuinka usein?



Meillä on köyhä perhe (opiskelija+hoitovapaalainen+3pientä lasta) ja meidän isovanhempamme pienistä eläkkeistään tuputtavat 100e kuussa, mikä kyllä helpottaa elämäämme oleellisesti.

en pidä asiaa nolona.

kertoi pankissamme että nykyisin tosi monet pariskunnat jotka ottavat isoja yli 200.000 lainoja saavat joka kuusi sivoisen summan lainanmaksua varten. Ihmeltiin tätä kovasti miehen kanssa, mutta

on kuulemma ihan hirmuisen yleistä. Tuskin oli ennen näin...Meistäkin olisi hienoa jos pystyisimme joskus tulevaisuudessa antamaan lapsillemme rahallistakin tukea. Se jää nähtäväksi.

Henkilökohtaisesi pitäisin nolona, jos minun vanhempani elättäisivät minua vielä.

On ikäänkuin ennakkoperintöä.

Samalla tavalla tulen omia lapsiani tulevisuuessa auttamaan kun apua tarvitsevat. En todellakaan haluaisi, että lasteni pitäisi kituuttaa, jos minulla olisi tarvittava apu. Suomessa vallitsee ihme " pakko pärjätä omillaan ja olla itsenäinen" mentaliteetti.



Meillä perheeseen kuuluu muitakin kuin mieheni ja lapset. Myös isovanhemmat ja vanhempien sisarukset kuuluvat perheeseen. Perheeseen pidetään yhteyttä ja sen jäsenistä huolehditaan.



Jos vanhempani ovat joskus siinä kunnossa, että heidän olisi aika siirtyä vanhainkotiin, en todellakaan heitä sinne kärrää, vaan muuttavat sitten meille. Omat huoneet saavat ja huolenpitoa.



Ja ihan suomalaisia ollaan.

Jos siis vanhempia ei mitenkään riistetä tai painosteta, heillä on rahaa yli omien käyttötarpeiden ja he HALUAVAT antaa sitä aikuisillekin lapsilleen...Jossain vaiheessahan se omaisuus (todennäköisesti ja jos elämän normaali kiertokulku toteutuu) tulisi kuitenkin könttinä lapsille perinnön muodossa, silloin siitä vain maksetaan isot verot.

Ja mitä eroa on, ostaako rikas mummi kaupasta lapselle oman maun mukaisen burberyn neulepaidan (jota lapsi ei välttämättä tarvitse) vai antaako satasen kouraan tarpeellisia vaateostoksia varten? Monet isovanhemmat kun HALUAVAT osallistua lastenlastensa elämään, niin taloudellisesti kuin läsnäolollakin ja haluavat vielä osallistua ja auttaa omia aikuisia lapsiaan heidän perhearjessaan.



Meilläkin minun vanhempani (miehen äiti on kuollut ja isään ei ole yhteydessä) auttavat meitä - nuorta perhettä - monellakin tavalla. Äitini käy asioilla puolestani, isäni lättää rahaa kouraan ja he hoitavat lasta aina kun pyydämme ILOMIELIN. Itse asiassa homma toimii niin, että äitini soittaa perään, jos emme pyydä pariin viikkoon apua missään: " Oisko hoidontarvetta? Oisko jotain, missä voisin auttaa?" . Mummin tulee jo viikossa lapsenlastaan ikävä, ja hän HALUAA tämän säännöllisesti " mummikylään" . Äitini ei myöskään ole työelämässä, ja uskon, että perheemme auttaminen pitää hänet järjissään ja saa hänet tuntemaan itsensä työteliääksi ja tarpeelliseksi. Meidän oikein pitää joskus keksiä jotain, mitä häneltä pyytäisimme. Tyyliin: Kun sä olet NIIN hyvä siinä villasukkien kutomisessa, ja X tarvitsisi kumppareihin uudet villasukat, niin ei sulla olis aikaa...Ja sitten mummi tyytyväisenä myhäilee, kun SAA auttaa ja olla tarpeellinen.

Ja isäni on sitten aina seteli ojossa vierailuilla; se on hänen tapansa olla avuksi...IKINÄ en ole PYYTÄNYT rahaa, enkä pyytäisi apuakaan, jos en tietäisi, että sitä halutaan antaa vapaasta tahdosta.

kasvatustaitojen kanssa.

Asutteko samassa taloudessa? Rinnakkaiskorttiahan ei saa kun samassa taloudessa asuvat.

joskus nuorena ja köyhänä opiskelijana saatoin huolia jotain äidin tekemää ruokaa mukaani, rahaa en koskaan. Sinä päivänä kun muutin pois kotoa päätin, että itseni myös elätän.

Rakkaudella, yhteydenpidolla, avunannolla ja - jos kerran on varaa - taloudellisesti avustamalla. Meilläkin on sellainen suomalaisittain poikkeuksellinen perhe, jossa isovanhemmat ja muu lähisuku on ikään kuin perheen jatke. Apua annetaan puolin ja toisin ja tuetaan niissä elämäntilanteissa, joissa on tiukkaa. Oli kyse sitten rahallisesti tiukasta jaksosta tai vaikkapa vauvan syntymästä, sairaudesta tms. Sitä annetaan avuksi, mitä antaa voi: aikaa, käytännön apua, rahaa, läheisyyttä.

Minut on ainakin kasvatettu niin, että siten perhe toimii.



Itsekin saan raha-apuja varakkailta vanhemmiltani, mutta ei se tarkoita sitä, ettei minulla ole omia ambitioita tulevaisuuden suhteen, päin vastoin, opiskelen nyt, jotta saan tulevaisuudessa hyvän ammatin ja oman talouden siihen jamaan, että voin sitten tulevaisuudessa auttaa omia lapsiani MYÖS taloudellisesti. Ja raha-avun lisäksi vanhemmiltani saan myös valtavasti tukea, rakkautta ja myötäelämistä arjessa. Ei ole tullut mieleenkään, että raha olisi muun välityksen korvike.

Luulen, että ystäväsi on vaan kateellinen.



Mun äiti antaa joskus bensarahaa tms. En kieltäydy, kun haluaa antaa. Varakas hän ei ole, mutta tulee toimeen.

ottaa vastaan taloudellista apua vanhemmiltaan (jos nämä sitä haluavat ja voivat antaa)? En vaan ymmärrä, miksi se olisi noloa.



Ja 15, minullakin on itse asiassa rinnakkaiskortti äitini stockan tiliin, josta lasku menee isälleni. Eli kyllä voi saada eri osoitteessakin asuva perheenjäsen tuon kortin.

että on avustettava.

Kun olemme kumpikin töissä tai minä äp-rahalla niin kuin nyt, niin sitten tietysti kieltäydymme avusta. Anoppi itse tyrkytti tämän vaihtoehdon meille, jotta saimme ostettua asunnon. Olin itse vastaan asuntolainaa, koska en halua laittaa lapsiani pieninä tarhaan. Anopilla aika isot tulot ja oma lukaali maksettu, joten haluaa toimia näin. En näe asiassa mitään hävettävää.

ja ne jotka eivät saa, ovat sitä mieltä että se on noloa.

Ei hävetä yhtään. Olemme 25-vuotiaita ja molemmat opiskelijoita, meillä on yksi lapsi.