Miksi äidit SYÖTTÄVÄT lähes 3-vuotiaita?

mutta 1-vuoitiaista ovat syöneet itse. Onhan se syöminen niillä välillä aika venkoilua, mutta sehän on meille aikuisille kasvatushaaste, jotta lapsi pääseen eteenpäin kehityksessään. Eihän ratkaisu ole se, että palataan aikaisempaan vaiheeseen, kun se oli vanhemmille niin vaivatonta??

-lapsi väsynyt eikä jaksa syödä vaikka nälkäinen.

-lapsi on huono keskittymään ruokailuun, koko ajan pitää muistuttaa " syö nyt" ja silti ruokailu kestää kauan ja syö vähän aterialla ->kohta taas nälissään. Jos ei anna jotain pientä, tulee kiukkuiseksi. Jos ollaan vaan kotona se vielä menee (yritän kuitenkin pitää ruoka-ajoista kiinni ettei koko ajan mussuttaisi), mutta jos ollaan lähdössä johonkin niin usein syötän osan välttääkseni kiukuttelun tai jos on kiire.

Omat lapset on saaneet varhain lusikan käteen ja noin yhden vuoden iässä syöneet itse kaiken.

Jotkut vanhemmat pitää lapsiaan vauvoina vähän liiankin pitkään, maitopullot, tutit ja vaipat kolmevuotiailla, pinnasängyt ja syöttötuolit samoin, syötetään kolmevuotiaita, viisivuotiaat rattaissa ym. Ehkä herkkyyskaudet jää joissakin tapauksissa väliin eikä tarpeeksi tueta lapsen luontaista itsenäistymistä ja halua tehdä asioita itse.

Ystäväni syöttää 2,5-vuotiastaan kuin pikkuvauvaa.



Lasten tarhaan mennessä ihmettelin, kun meiltä kysyttiin, osaako lapsi syödä itse (tyttö silloin 1v9kk)? Nyt en enää ihmettele, jos 4-vuotiaitakin vielä syötetään!



Meillä on lapset syöneet itse alle yksivuotiaista asti. Sotku kuuluu asiaan alussa! Eihän sitä opi ikinä jos ei saa opetella.

muuten se ei söisi. Vaikka on nälkäinen, niin on niin vilkas ettei pysy sekuntiakaan paikoillaan vaan pyörii penkillä ja putoaa lattialle, lähtee sata kertaa pois pöydästä juoksemaan ja hyppimään. Ei vaan kertakaikkiaan malta keskittyä, vaikka samalla valittaa että on nälkä...

mutta yleensä ruokailun lopuksi muutaman lusikallisen tms. Sitten kun täytti neljä, niin meillä oli " tarrakoulutus" asioihin itse pukeminen, rattaissa istuminen ja itse syöminen.



Helpolla se sitten nuo asiat hoitaakseen ottikin, kun olin tiukkana. Mutta esikoinen on luonteeltaan sellainen, että ei kyllä oma-aloitteisesti yrittäisi oikein mitään, vaan ottaa avun vastaan ja pyytää sitä ihan joka asiassa.



Kuopus sitten tietysti on sellainen " minä itte" -tyyppi, jota ei ole tarttenut syöttää enää vuoteen, nyt hän on 2,5- vuotias, pukee itse ja haluaa muutenkin tehdä asiat itse.

Sotkulla ei niin väliä, kunhan vaan söisikin jotain eikä vaan haaveilisi.

Mahtaisi kuopus 3v. ihmetellä, jos alkaisin syöttämään..

mutta joskus harvoin saatan muutaman lusikallisen auttaa. Iltapuuro syötetään yleensä silloin, kun lapsi sen syö. Siitä on tullut jostakin syystä sellainen tapa, mutta en ole ollenkaan huolissani kun lapsi syö kaikki muut ruuat itse.



Meillä syötettiin aika pitkään, mutta nyt on onneksi alkanut sujumaan todella hyvin tuo juttu. Ja muutenkin lapsi on tullut paljon oma-aloitteisemmaksi ja omatoimisemmaksi sen jälkeen kun täytti 3v. Ja meidän lapsukainen osaa onneksi syödä tosi siististi! Ei yhtään huvita kuurata koko taloa joka aterian jälkeen. :)

mitä ei ymmärrä äiti jonka rauhallisella lapsella on hyvä ruokahalu.

Mun lapsi on aina!!! ollut huono syömään ja uhmaikä on todellakin pahentanut tilannetta. Osaa syödä siististi eikä ole nirso, syö melkein mitä vaan silloin harvoin ku on todella nälissään. Istuttais useita tunteja joka ilta pöydässä jos en auttais. Saa edes jotain syötyä. Eräskin ilta päätin että saa syödä itse jugurttinsa, juu osaa mutta se kesti 45 minuuttia!! Haaveilee, höpöttää taukoamatta, parit raivarit, pelleilee ja poistetaan pöydästä. Meillä on ihan oikeasti parempaa tekemistä ku istua koko ilta ruokapöydässä. Että on kyllä kasvatushaastetta..

mutta kuopus halusi alkaa itse syömään noin 1-vuotiaana ja siitä alkaen ei edes anna syöttää! Haluaa pukea itse ja hoitelee vessahommatkin itse, vaikka ikää 3,5 vuotta. On erittäin taitava ja näppärä ja soimaankin itseäni, että en antanut esikoisen tehdä asioita itse vaan kuvittelin tekeväni hyvää auttamalla häntä. Väärin tein ja virheistä maksetaan nyt :/

Tai muistaakseni oli yli 2,5-v jo silloin. Syynä oli se, että poika oli ihan armottoman huono syömään, eikä ollut pätkääkään kiinnostunut ruoasta ja syömisestä. Osasi kyllä syödä itse, jos vaan ruoka kiinnosti. Aikani tappelin ton syömisasian kanssa ja pidin poikaa " nälässä" , jos ei suostunut itse syömään eli en syöttänyt ja poistin pojan hetken päästä pöydästä ja seuraavalla ruokailukerralla sama juttu taas... Aamu- ja iltapalat poika söi yleensä reippaasti itse ja ilmeisesti pärjäsi sitten niillä. Mitään välipaloja en antanut. Mutta se jatkuva ruoan roskiin heittäminen alkoi ottaa mua niin paljon päähän, että vaihdoin suuntaa ja aloin syöttää poikaa. Ihanaa, kun ei tarvinnut enää tapella ruokapöydässä. Noin 3-vuotiaasta alkaen ei sitten enää ole tarvinnut poikaa syöttää ja ikää on kohta 5 vuotta. Eli ei pilannut meidän poikaa, vaikka aika vanhaksi syötinkin!