Miten voisin tukea vaimoni äitiyttä?

Synnytyksen jälkeistä masennusta voi olla. Ottakaa yhteyttä neuvolaan.

kun ei vauva ollut vielä syntynytkään silloin. Ehkä tällainen on sitten yleistä.

Vaimo ei vaikuta masentuneelta, mutta voiko synnytyksen jälkeinen masennus oirehtia tuolla tavalla? Eli ei luota omiin äidintaitoihinsa.

että vauva saa siitä kaiken ruokansa. Korvikkeen anto viestittää kropalle, ettei maidon tarve oli kovinkaan suuri. Jos ongelma on imetys, voisitte pyytää kotiin käymään imetystukilistan tukihenkilön, jonka kanssa sitten juttelette ja kokeilette eri juttuja, hän auttaa ihan kädestä pitäen.



Jos ongelma on muualla, esim siinä että kovien hoitojen ja odotuksen vaikeuden tuomat illuusiot ovat todellisuuden edessä karisseet tai että vaimosi suree tällä tavoin jälkikäteen koko tilannetta, niin siinä ei sitten auta muu kuin kommunikaation parantaminen ja lisääminen, ehkä ammattiapukin molemmille. Sulkekaa pois synnytyksen jälkeinen masennus.



Ja tärkeintä, vauvaa ei saa pitää nälässä, ihan sama mitä saa, kunhan saa tarpeeksi. Sinä olet myös nyt vanhempi, isä, ja lapsi on ihan yhtä lailla käytännössä sinunkin vastuullasi. Isyys ei ole vain sitä, että tyytyväisenä myhäillen katsotaan sohvalta, kun hymyävä vaimo hoitaa lapsen.

Siihen pitää hakea apua! Tuo "huono äiti" juttu haiskahtaa vakavasti masennukseen liittyvältä.



Mitä sitten imetykseen tulee niin pienet vauvat saattavat kirjaimellisesti asua rinnalla. He saattavat haluta imeä lähes jatkuvasti ja vauvalla saattaa hyvinkin olla nälkä tunnin päästä imetyksestä. Rintamaito ei lopu ykskaks yllättäen mikäli vauva saa sitä niin paljon kuin haluaa. Sitä neuvolassa varmaankin tarkoitettiin. Kun vauva saa imeä niin usein kun haluaa, rinnat saavat kaipaamaansa stimulaatiota ja rintamaitoa erittyy vauvan tarpeita vastaava määrä. Imetyksen onnistumisessa avainasemassa on tieto ja ympäristön tuki. Toisaalta se, että annat vauvalle korviketta tekee hallaa imetykselle ja vaimosi itseluottamukselle vauvan hoidossa, mutta ymmärrän toki, että nälkäinen vauva on pakko ruokkia. Netissä on imetystuen sivustot, joilta saat halutessasi lisää tietoa. Ehkä vaimosikin voisi niihin tutustua ja saisi lisää itseluottamusta imettämisen suhteen.

toisella vaan on tissit. Sano vaimollesi että vaikka vauvalla ei olisikaan nälkä niin anna imeä tissiä vaan. se taitaa saada siitä lohtua tms. kun sitä kylmä ja uusi maailma pelottaa.



Toisasiassa tehokas imu heruttaa maitoa myös tehokkaammin ja vaimosi "tuotantolaitokset" alkavat tuottamaan enemmän maitoa. Myös vauva on tyytyväinen ja perusturvallisuus kasvaa kun saa varmistettua että saa tissiä milloin haluaa.



En nyt lähtisi tuomitsemaan vaimoasi masentuneeksi tai huonokis äidiksi. Meilläkin esikoisen kanssa mun mies oli näin jälkikäteen ajatellen akuksi ihan oikeasti paljon paremmin tilanteen tasalla kuin itse olin. Kyllä se siitä, älä huoli.



Pidätte molemmat siitä kääröstä huolta omalla tavallanne.

Hoidan esim. viikonloppuisin korvikkeella yösyötöt, että vaimo saa levättyä. Osallistun myös kotitöihin. En vain usko, että vaimo ottaa asiaa itse esille neuvolassa. Itsellä on vaikea irrottautua töistä mukaan neuvolaan, kun isyysloma tuli jo pidettyä.

Googleta tiheän imun kausi tai ole yhteydessä imetystukiryhmään, niin saat tietoa, jota voit esittää vaimollesi (positiiviseen sävyyn tietysti). Mutta jos ei äiti halua yrittää tai maito ei riitä yrityksestä huolimatta, niin hyvä kun sinä syötät vauvan.



Ja vaikka nyt vastasin tuohon imetysasiaan niin sehän tässä on sivuseikka, ja tärkeämpää tuo muu henkinen tuki, johon oletkin jo saanut neuvoja.

Siis tunti imettämisen jälkeen söi tuon 150 ml. Eli ei siis imettänyt tuntia.

että ongelmat olisivat tuossa imetyksessä, vaan jossain muualla. Siinä, että vauva on vaimon mukaan perustyytymätön ja hän itse huono äiti. Jotain vuorovaikutusongelmia ehkä? Kiitos kuitenkin noista imetystuki-vinkeistä. Käyn joka tapauksessa tutustumassa niihin, mutta en tosiaan halua nyt painostaa vaimoa yhtään tässä imetyksessä.

syönnistä. Imetysvälit ovat tosi tiheät.



Masennukselta minusta hieman kuulostaa, ja on ilmeisesti yleistä naisilla, joille on ollut vaikeaa saada lapsi. On liian kovat odotukset äitiydestä, ja jos heti synnytys 'epäonnistuu', voi tulla tuollainen reaktio. Ei ole normaalisti ehkä kiintynyt lapseen.



Kannattaisi jotenkin varovasti puhua vaimolle, tai ehkä vaimon naisystävälle, joka olisi viisas ja luotettava.

maksoi mitä maksoi, ja puhuttava siellä nämä asiat. Se olisi nyt ihan ensiarvoisen tärkeää. Varatkaa vaikka yhteinen aika tätä asiaa varten, ehkäpä näin saisit vapaata töistäkin. Jos et saa, otat sitten saikkua, todistuksen saat sitten neuvolan kautta.



Masentunut ei tajua omaa tilaansa ja usein tilaan liittyvä häpeä mahdollistaa tilan jatkumisen äärirajoille asti, jopa psykoosiin.

. En vain usko, että vaimo ottaa asiaa itse esille neuvolassa. Itsellä on vaikea irrottautua töistä mukaan neuvolaan, kun isyysloma tuli jo pidettyä.

Käy myös ÄIMÄ:n sivuilla. Ja etsi tietoa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

En tiedä onko tämä viesti ollut aikaisemmin vai mutta ei sillä väliä..



Teille on syntynyt ensimmäinen lapsi ja kaikki on aivan uutta.

Vaimosi ei luota tarpeeksi omiin vaistoihin vaan odottaa että kaikki mitä neuvolassa sanotaan niin pitää paikkaansa. Maidon tulo loppuu jos vauvaa ei imetä.

Luulen, että vaimosi on masentunut ja nyt olisi tärkeää että pääsisitte asiasta keskustelemaan oikeitten asiantuntijoiden kanssa. Ota yhteyttä paikkakuntanne neuvolaan tai perheneuvolaan.

Hyvä että olet tukena vaimollesi ja toivon, että tilanne teillä helpottuu nopeasti.!!

Kasvaa miinuskäyrällä, en tiedä paljonko. Lisäksi vaimo on alkanut puhua, että hän ei jäisikään hoitovapaalle, vaan vauva laitettaisiin kesän jälkeen hoitoon. Ei kuulemma jaksa olla kotona, kun vauva vain huutaa. Itse en halua lasta vielä hoitoon ja alun perin sovimme, että vaimo olisi kotona siihen asti, että lapsi on kaksi vuotta. Voin toki itsekin jäädä, mutta taloudellisesti olisi järkevämpää, että vaimo jäisi.



Täytyy soittaa sinne neuvolaan ensin ja kysyä tästä masennuksesta.

En tiedä miten saisit vaimosi ymmärtämään, että noin pieni vauva voi tosiaan "asua" rinnalla. Meillä etenkin kuopus söi tuon ikäisenä hyvinkin tunnin välein ja vielä isompanakin 2 tunnin välein. En koskaan antanut pullosta maitoa, pari kertaa mies antoi lypsettyä maitoa pullosta, jotta pääsin edes iltalenkille koiran kanssa (siis tuulettumaan:). Meillä taisi olla toisinpäin tuolloin, mies ei millään olisi uskonut, että vauva syö noin paljon (kasvoikin aluksi aika hurjaa vauhtia:).



Ja mitä tuohon tulee, että tuntee itsensä huonoksi äidiksi ja juttelee vauvallekin niin, niin voi viitata masennukseen tai sitten tuohon lievempään muotoon baby bluesiin. Itse olin kuopuksen jälkeen todella uupunut ja kiukkuinen rähjääjä, mutta se meni ohi. Jos et saa aikaa järjestettyä itse mennä neuvolaan mukaan, niin mikset soita neuvolaan päivällä ja juttele terveydenhoitajan kanssa puhelimitse. Hän osaa varmasti sitenkin auttaa ja ainakin olla tukena.

jos yhtään lohduttaa niin kolmen lapsen jälkeenkään en tiedä mitä se vauva aina karjui. Siksi käydään läpi sama check list joka kerta: onko nälkä, onko kylmä, lämmin, vaippa märkä, väsy, jne jne. Joka kerta. Ja jos kaikki on tarkastettu niin vauva syliin ja antaa huutaa. Ite olen montaa mieltä tuosta korvikkeesta, mutta jätän nyt sanomatta, kun ongelma ei ole siinä.



Itelleni yksi vanha viisas neuvolantäti sanoi, että vauva on siitä tollo, että kun sitä vatsasta nipistää, niin huutaa nälkäänsä, vaikka nipistys johtuisikin ylensyönnistä.Tämäkin vain tälläsenä sivuhuomautuksena.



En masennuksista tiedä, mutta vaimon kanssa voisitte jutella yleisesti, mitä odotuksia teillä on ollut, ja mitä on todellisuus. Että vauvakin on vain yksi uusi ihminen johon pitää tutustua hartiavoimin ja äitiyteen(vanhemmuuteen) kasvetaan ajan myötä ja yhtä jalkaa lapsen kanssa. Ei sitä pidä tuomita itseään tai lasta vielä kuukauden jälkeen.

Kyllä kieltämättä kuulostaa siltä että vaimollasi on jonkinasteista masennusta..

Itsekin kyllä muistan oikein hyvin miten imetys oli mulle tosi vaikea paikka. Itse olin kyllä se, joka sitä korvikettakin antoi, mutta jotenkin koin kaikki miehen kommentit asiaan tuolloin syyttelynä. Minulle se imettäminen oli melko hankalaa aina välillä ja mies tosissaan yritti auttaa ja tukea, mutta hormonimyrskyssäni otin vain itseeni kaikesta mitä hän sanoi. Tai jätti sanomatta. Myös minä koin itseni huonoksi äidiksi, mutta lähinnä tuon imetysasian takia ja sitäkin vain satunnaisesti. Imetys kun on sellainen asia josta toitotetaan joka tuutissa ja jos se nyt ei mene ihan nappiin niin helposti kokee syyllistämistä sielläkin missä sitä ei ole.

Vaimosi saattaa hyvinkin muuttaa mieltään vielä moneen kertaan tuon hoitovapaan suhteen. Itse suunnittelin aluksi tekeväni töitä jopa äitiyslomalla ja hoitovapaalle en olisi voinut kuvitellakaan jääväni!! EN olisi suostunut edes keskustelemaan hoitovapaasta vauvan synnyttyäkään pariin kuukauteen..

Kummasti sitä mieli sitten muuttui kun sain uusia kavereita, siis sellaisia joilla itselläkin oli vauvoja ja joiden kanssa tuli lenkkeiltyä ja ulkoiltua päivittäin. Ylipäätänsä kunnon rytmin saaminen helpotti kaikin tavoin! Töihin kyllä palasin esikoisen täytettyä vuoden, mutta odotan jo innolla uutta äitiyslomaa..

Nyt toista odottaessani suunnittelen jo tässä vaiheessa että olisin hoitovapaalla mielellään ainakin vuoden..



Tsemppiä!

Vaikka sanoitkin, että imetys ei olisi SE ongelma niin minusta se siinä mielessä on, että jos se on vaimollesi tärkeää, niin imetysongelmat iskevät suoraan vasta muodostumassa olevaan hauraaseen äidin-identiteettiin. "Mikä äiti minä olen kun en edes lasta saa syötettyä?" Toisaalta sinulla on keinot saada vauva hiljentymään ja tyytyväiseksi. Tulee väkisinkin vähän hyvä isä, huono äiti -asetelma, vaikka se tuskin on tarkoituksesi. Siksi mainostin tiedon lisäämistä.



Sitten toinen juttu on, että ehkä vaimollasi oli etukäteen hyvinkin ruusuisia kuvitelmia siitä, mitä äitiys kauan kaivatun lapsen kanssa tulisi olemaan. Kun kaikki ei mennytkään nappiin (ongelmia synnytyksessä, vauva teholla, itkuinen vauva) yhdistettynä baby bluesiin (joka muuten normaalisti menee parissa viikossa ohi) voi hyvin herkästi johtaa masennukseen, joka taas johtaa vuorovaikutus ongelmiin vauvan kanssa. Näistä olisi hyvä jutella ihan ammattilaisen kanssa.

Ehkä hänelle kävi kuin minulle. Olin koko raskauden pelännyt, että lapselle käy jotain. Keskenmenoja ja lapsettomuutta oli takana. Sain itse erittäin pahan raskausmyrkytyksen ja olin tehohoidossa. Surin pitkän aikaa sitä, että olen menettänyt esikoiseni ensimmäiset päivät. Aina puhutaan kuinka tärkeät ensi hetket ovat ja minä en niitä kokenut. Kontaktin saaminen lapseen oli minullekkin hankalaa. Olin vösynyt ja huonossa kunnossa. Esikoiseni elämästä muistan vasta ristiäisten jälkeen asioita. Minulla paha olo purkautui painajaisilla puoli vuotta esikoisen syntymästä, silloin kävin asiaa läpi hyvien ystävien kanssa. Helpommalla olisin tietysti päässyt jos olisin hakenut apua.

eräs lastenlääkäri tuumasi minulle (ollessani kolmannen lapseni kanssa lääkärissä), että hyvin olen asiasta selvinnyt, kun papereitani luki. En tiedä olenko selvinnyt, mutta aika parantaa. Edelleen pelkään vauhkona lääkäreitä ja sitä ettei minua oteta todesta niinkuin kävi raskausmyrkytyksen kanssa.

Onko vaimosi itkenyt, itse en pystynyt itkemään kun asia oli ns. päällä ja koin sen huolestuttavana sillä itkeminen on minulle kuin varaventtiili joka päästää liiat höyryt pois.

Minusta imetys ei tuossa ole se ongelman ydin, vaanse, että vaimosi ei ole kiintynyt vauvaan eikä osaa tulkita hänen viestejään. Ei esim. tunnista nälkäitkua ja siten leimaa vauvan perustyytymättömäksi. Pitää myös itseään huonona äitinä, mikä viittaisi vuorovaikutusongelmiin. Usko pois, nämä ongelmat eivät poistu, vaikka vaimosi täysimettäisi.