18-vuotias tyttäreni seurustelee 32-vuotiaan kanssa... ja olen järkyttynyt asian vuoksi

36v miehen kanssa. Asuvat jo yhdessä. Aina ikäero ei ole ongelma :)

Itse seurustelin 16 v. alkaen 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhde loppui vuosien päästä (ja pian tapasin nykyisen aviomieheni ja lasteni isän).



Näin jälkikäteen ajatellen tuo ison ikäeron suhde oli minun tapauksessani alun perinkin huonolla pohjalla: motiivini seurusteluun oli lähinnä päästä huonosta koti-ilmapiiristä pois + olin imarreltu vanhemman ja varakkaamman miehen huomiosta, toki oli oikein mukava ihminen kyseessä. Rakkautta se ei kuitenkaan ollut, ja olimme lähtökohtaisesti liian erilaisia kaikin puolin.

Mun siskolla oli samanlainen kuvio 18-vuotiaana ja mun vanhemmat olivat aika epätoivoisia, varsinkin kun siskon mies oli oikea häntäheikki. Muuttivat yhteen ja sisko tuli aina välillä kotiin yöksi, kun miestä ei ollut kuulunut baarireissuilta.

Rakkaus on sokea valitettavasti. Mun vanhemmat yrittivät hyvällä ja pahalla, mikä melkein sai siskon hylkäämään perheensä miehen eduksi. Lopulta tuli järkiinsä. Siskon piti vaan oppia kantapään kautta.

Eikä sitä tiedä, vaikka sun tyttären miesystävä on ok tyyppi. Pääasia, että olet tukena tyttärellesi ja annat hänen tehdä itse omat ratkaisunsa. Se ei varmasti ole helppoa, mutta hän on aikuinen, etkä voi asialle mitään.

Minä en osaa nyt samaistua sinuun, mutta totuus toki on, että meidän tapauksessa äiti ei ole 18v vaan on hänelläkin jo enenmpi ikää.

Ympäristön (ja vanhempien) painostuksesta emme alkaneet heti seurustelemaan, vaan tutustuimme aika huolella ensin. Puolen vuoden tutustumisen jälkeen aloitimme seurustelun.



Nyt yli 11 v myöhemmin olemme ehkä maailman onnellisin perhe. Naimisissa 7v, kaksi lasta ja uusi omakotitalo. Enkä parempaa miestä voisi itselleni kuvitellakaan.



Anna lapsesi tehdä omat ratkaisunsa elämänkumppanin valinnassa. Samanlaiset mahdollisuudet (tai oletettavasti jopa paremmat) heillä on onnistua kuin samanikäisten poikien kanssa.

Yksittäistapauksissa voi toki onnistua hyvinkin, jos osapuolet antavat toisilleen tilaa (etenkin nuorempi tarvitsee aikaa kehittyä " omaksi itsekseen" ). Mustasukkaisuus on aika yleistä näissä suhteissa, koska yleensä vanhemmalla osapuolella on sitä elettyä elämää takana jo aika lailla, ja nuoremmalla taas usein ei.

Meidän kaveripiirissä on 5 paria, joilla ikäeroa 9-14 vuotta. Kenelläkään ei ole mustasukkaisuutta ja muutenkin nauttivat perhe-elämästä. Yksi pari on eronnut lisäksi, jossa mies oli 12 vuotta naista nuorempi. Muissa pareissa nainen on nuorempi.



Mutta sitten on lukematon määrä suht samanikäisiä pareja, joilla on ero jo tullut tai parhaillaan menossa. Myös pettämistä ja tyytymättömyyttä elämään on näillä " normaaleilla" pareilla paljon enemmän.



Eli mun mielestäni kyse on ihmisistä yksilöinä.

Tilastot toki ovat aina tilastoja, eikä niiden mukaan pidä päätöksiä tehdä. Minulla itselläni + lähipiirissä kyllä on asiasta " tilastonmukainen" kokemus, mutta tiedän päinvastaisiakin tapauksia.