Miksei mies halua naimisiin?

ilmeisesti sulla ei ole tällä hetkellä muuta sisältöä elämässä, niin olis kiva suunnitella häitä??



eli siis... mitä väliä onko naimisissa vai ei, jos yhteiselo sujuu muutenkin

monillakaan miehillä ei ole mitään pesänrakennus- ja lapsentekoviettiä, ja sinun avokilla ei taida kauheasti olla. Hän taitaa olla ihan tyytyväinen siihen mitä teillä on, eikä ymmärrä mistä sinä nyt sitä meteliä pidät.



Minä ymmärrän kyllä, varmaan haluat lapsiakin, ja minäkin halusin lapset avioliitossa. Onko niin että mies ei halua lapsiakaan? Sinuna alkaisin olla huolissani, alkaako sinulla 30 lähestyä? On nimittäin paljon perää siinä että kaikenlaiset asiat ei toimi naisella enää ihan niin hyvin kun aikaa kuluu. Olisinpa minäkin tiennyt niistä enemmän. Mm. myoomia tulee iän myötä kohtuun, ja ne voi estää raskaaksi tulon tai aiheuttaa keskenmenoja. Älä odota liian kauan äläkä väärän miehen takia!

Mies kyllä tuntuu oikealta, mutta en tiedä kuinka kauan tässä kannattaa odottaa, jos ei ala kohta tajuamaan. Hirveästi en ole painostanut, kun se ei tunnu oikealta, mutta haluisin keskustella asioista kyllä. Naimisiin haluisin just sen takia, että haluisin perheen ja lapsille naimisissa olevat vanhemmat. Miten mä saisin sen tajuamaan, että olis parempi alkaa miettimään sitä naimisiin menoa nyt kuin sitten kymmenen vuoden päästä??

eräs ystäväni (mies) ei aio mennä naimisiin kun omien vanhempien liitto ei ollut mitään ruusuista eloa. Ero oli raskas ja likainen välienselvittely. ELi ehkä miehesi ajattelee että avioliitto ei tuo mitään hyvää tullessan

Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, 2 vuotta kihloissa ja meillä on kaksi lasta ja yhteinen talo. Mies ei halua naimisiin. En tiedä missä mättää, mutta ei soustu asiasta edes puhumaan.

Eikös kihlat ole nimenomaan lupas avioliitosta?

Ei ilmeisesti minun ukolle.



6

No noin itse asiassa juuri on, miehen vanhemmat ovat eronneet, veli on eronnut kaksi kertaa, useilla ystävillä on toinen kierros menossa.. Kyllä mäkin tiedän, että puolet avioliitoista päätyy eroon, mutta musta on väärin sysätä mun niskaan kaikki se paska, mitä muut ovat saaneet aikaiseksi.

T. lueskelija

Meillä oli sama tilanne kuin ap:lla reilut 10 vuotta sitten. En tiedä mikä rimakauhu miehelläni oli, mutta lopulta useiden vakavien keskustelujen (n. 1,5v) jälkeen naimisiin mentiin. Miehelläni ei ollut mitään syytä, miksi ei naimisiin olisi välttämättä halunnut. Ilmeisesti asiaa harkittuaan tuli siihen lopputulokseen, että ei halunnut minusta luopuakaan, joten pienet häät pidettiin. Mieheni on kyllä luonteeltaan harkitsevainen, ja minä teen nopeampia päätöksiä, joten pientä " tönimistä" siis tässä asiassa tarvittiin. Kesällä meillä on 10v. hääpäivä, ja suunnittelemme juhlistavamme sitä kunnon grillibileiden merkeissä.



Kiistaton tosiasiahan on, että juridisesti on yksinkertaisempaa olla naimisissa, jos on yhteistä omaisuutta tai lapsia. Tokihan esim. testamentin voi tehdä toisen hyväksi, vaikkei naimisissa olisikaan, mutta olen ymmärtänyt, että testamentinkin voi riitauttaa. Joten ei testamenttikaan aivan täyttä varmuutta asioihin tuo.

No just tollasia perusteluja miehelle nyt tarttis esittää. En siis halua mitään isoja häitä tms. mulle riittäis vaikka käynti maistraatissa, joten mistään sellaisesta ei ole kyse. Enkä usko tosiaan, että mitään erityisempää syytä on olla menemättä naimisii, mitä nyt ehkä pelottaa. Ja miehen mukaan hänellä ei myöskään ole mitään syytä mennä naimisiin.



Millasia keskusteluja te kävitte? Olisi kiva kuulla kokemuksia..

Yhdessä kohta 10 vuotta, kaksi lasta. Mies sanoo, että voidaan mennä naimisiin, mutta mikä kiire tässä on. Kihloissakaan ei siis vielä olla, kun se on miehelleni lupaus naimisiinmenosta... Eli hän ei kiirehdi. Mietin vaan välillä, että aikooko hän edes loppuelämää kanssani viettää, jos ei halua sitoutuakaan.. Väittää kyllä, että ei ole siitä kiinni. Sanoo, että eihän mulla ole mitään hätää, jos hän vaikka kuolee, kun meillä on lapsia. Menee perintö sitten kuitenkin lapsille... joo... en mä tiedä..



Mä vaan haluaisin naimisiin, edes maistraatissa.... kovin vaikeaa tuntuu olevan vaan.

Mulle ja aviomiehelleni oli päivänselvää, että halutaan toisemme - ja vain toisemme, ja kahden vuoden kuluttua ensitapaamisesta oltiin jo naimisissa ja seuraavana vuonna syntyi ensmmäinen lapsemme. Ei pitkää kihlausaikaa, ei isyydentunnustuksia ym sotkuja. Kaikilla perheenjäsenillä sama nimi jne.



Rakkausavioliitto.

Vierailija:

Mulle ja aviomiehelleni oli päivänselvää, että halutaan toisemme - ja vain toisemme, ja kahden vuoden kuluttua ensitapaamisesta oltiin jo naimisissa ja seuraavana vuonna syntyi ensmmäinen lapsemme. Ei pitkää kihlausaikaa, ei isyydentunnustuksia ym sotkuja. Kaikilla perheenjäsenillä sama nimi jne.

Rakkausavioliitto.

Kihloja en ymmärrä, sekin on jokin jäänne historiasta. Isyyden tunnustaminen ei ollut " sotkuja" vaan " nimi paperiin" . Ja meillä kaikilla on sama sukunimi ;-))