Kunnolla koulukiusatun leima säilyy aina :(

kaikkia asioita tyyliin mitähän tuokin norsu minusta ajattelee.



Jokainen törmää tiuskiviin pahantuulisiin ihmisiin tai ajattelemattomiin ihmisiin tai tylyihin ihmisiin mutta hyvän itsetunnon omaava pystyy ohittamaan ja unohtamaan ne eikä jää pitkiksi ajoiksi jumiin miettimään että mikä minussa nyt on vikana kun se sanoi noin, kun kuitenkin suurimmassa osassa tapauksista tuli joku väärinymmärrys tai toisella oli huono päivä jostain sinuun liittymättömästä syystä.

Vierailija:

Pakko sanoa, että lukio ja ammattikorkea olivat ihania peruskoulun jälkeen. Minusta ei pidetty, olin ulkopuolinen jne, mutta sain ainakin olla

rauhassa

. Koulutuksen jälkeen sitten tulikin kunnon romahdus, ja sen jälkimainingeissa vielä elellään.

-32-

hommiin, vaan jokaiselta, joka EI halua jäädä ulkopuoliseksi, vaaditaan omaa aktiivisuutta.

Opiskelin amk:ssa useamman vuoden ja jättäydyin yleensä sosiaalisista kuvioista ihan vapaaehtoisesti ulkopuolelle - koska elin aivan erilaista elämää ja olin n. 10v vanhempi kuin keskimääräinen opiskelija.

Joku toinen olisi voinut tilanteen kokea myös kiusaamisena. Jos olisin halunnut opiskelijakuvioihin mukaan, olisi pitänyt tosissaan tehdä duunia. Jos jättäytyy ulkopuolelle, harvoin kukaan on mukaan repimässäkään. Ihmisen ajatellaan haluavan olla rauhassa.

Ja, olen ihan samaa mieltä kanssasi, ei se kyllä normaalissa elämässä mene niin että jos istut nurkassa kyräilemässä ihmisiä, että vittu noikin katsoo mua tuolleen ja koska mua kiusataan taas, ei ihmiset tule hakemaan mukaan " leikkimään" .



Tuossa tilanteessa itsellä ei vain ollut yksinkertaisesti valmiuksia tai jaksamista pirteänä ja iloisena osallistumaan ja yrittämään mukaan joukkoon. Kyllä mä tiedän ettei se ollut niiden toisten syy etten mä ollut " mukana" . Siinä vaiheessa sitä oli niin vakuuttunut omasta huonommuudestaan ja rumuudestaan ja tylsyydestään ja idioottimaisuudestaan (listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään) ettei itse edes pitänyt itseään minkään arvoisena. Ei sitä edes nähnyt mitään ihmismäistä peiliin katsoessaan.



Ymmärrän, ettet tarkoittanut pelkästään minua, vaikka tekstiäni lainasitkin, vaan ihan yleisesti. Ja oikeassa oletkin. Aina asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia, että useamman, pahimmassa tapauksessa koko lapsuuden/kehityksesi ajan kestäneen kiusaamisen/alistamisen tms jälkeen otat vain itseäsi niskasta kiinni ja rohkeasti heittäydyt mukaan. Että kaiken opitun jälkeen vain rupeat yhtäkkiää ajattelemaan " hitto, mähän olen ihan normaali ja kiva ihminen. Menenpäs tästä tutustumaan noihin kiinnostavan näköisiin ihmisiin" .



-32-

Ehkä eskariope oli töykeä, mutta todellakin, tuon olisi voinut kuitata sanomalla, että sinua ei lika haittaa, jos jotakin muuta haittaa. Ehkä eskariope oli kyllästynyt siihen, että vanhemmat valittavat likaisista haalareista.

Tulkitsevatko muut ihmiset sinua väärin? Ajattelevatko he, että sinulla on jotakin heitä vastaan, vaikka oikeasti näin ei olisi? Onko ilmeissäsi ja eleissäsi jotakin sellaista, mikä saa muut tavallaan heti sotajalalle?



Jos siis todellakin aina ajaudut tilanteeseen, jossa koet, että sinua kiusataan?

niin voi loppujen lopuksi saada itselleen lisää itsetuntoa ja sosiaalista verkkoa.

Tuohan on täyttä kiusaamisen hyväksyntää! Koska käyttäydyt oudosti, sinua saa kiusata. Herätkää!!

Vierailija:

olet tuossa ihan viaton osapuoli. Joko itse kuvittelet erheellisesti että sua vainotaan, tai sitten toimit jotenkin oudosti. On tietysti ihan mahdollista, että sulla oli vaan huonoa tuuria ja jouduit toiseen kertaan porukkaan johon et vaan sovi. Mutta jos työelämässäkin sama jatkuu, menisin psykologille tms. selvittämään, että millä tuo selittyy.

Vierailija:

kaikkia asioita tyyliin mitähän tuokin norsu minusta ajattelee.

Jokainen törmää tiuskiviin pahantuulisiin ihmisiin tai ajattelemattomiin ihmisiin tai tylyihin ihmisiin mutta hyvän itsetunnon omaava pystyy ohittamaan ja unohtamaan ne eikä jää pitkiksi ajoiksi jumiin miettimään että mikä minussa nyt on vikana kun se sanoi noin, kun kuitenkin suurimmassa osassa tapauksista tuli joku väärinymmärrys tai toisella oli huono päivä jostain sinuun liittymättömästä syystä.

Hyväitsetuntoinen ihminen pystyy ohittamaan toisen pienen vittuilun, suunsoiton ja loukkaukset olankohautuksella, huonoitsetuntoinen jää märehtimään näitä pitkäksikin aikaa. Itsessäni huomaan sen, että yritän miellyttää liikaa. Miksi en voisi joskus sanoa takaisin, mitä hirmuisen kauheaa muka tapahtuu, jos joskus riitelen jonkun kanssa tai vähän näpäytän ärsyttävää tiuskijaa?