Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusauksen ratkaisu: hyvä itsetunto
25.11.2008 |
Jokelan ja Kauhajoen jälkeen vellonutta koulukiusauskeskustelua, suomalaista koulua ja nuorisoa seuratessa olen tullut siihen tulokseen, että avainasemassa koulukiusausongelmassa on suomalaisten huono itsetunto. Se saa kiusaajan kiusaamaan ja uhrin alistumaan osaansa.
Ratkaisu: jokaisen äidin, isän ja aikuisen on panostettava lastensa itsetunnon kehittämiseen ja tukemiseen. Valitettavasti valtaosa vanhemmista kasvattaa lapsiaan syyllistämällä ja alistamalla, eikä itsetunto siinä kehity.
Kommentit (4)
kiusaaminen sitten taas asia erikseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli hyvä itsetunto yhdistettynä siihen, että lapsille opetetaan jo pienestä pitäen muiden ihmisten kunnioittamisen tärkeys, että kuinka toisia ei saa kiusata ja pitää ottaa muut ihmiset huomioon. Opettaa ne hyvät käytöstavat ym.
Sekin jo riittää kiusaamiskierteen katkaisemiseksi jos kiusattu pystyy itse katkaisemaan kiusauksen. Silloin tosin kiusaaminen ei saa olla fyysistä ja kiusatulla pitää olla edes yksi ystävä.
Minä nimittäin olin koulukiusattu koko 7-8 luokan yläasteella. Osan ysiä myös. Luokallamme oli 6 tytön blokki jotka henkisesti nöyryyttivät minkä ehtivät. Ihan kaikkia tekemisiäni arvosteltiin ja naurettiin räkäsesti päälle. Supistiin luokassa vaatteistani, tavastani syödä, kävellä, perheestäni, ihan mistä vaan. Ja sitten naurettiin räkäisesti päälle. Suoraan eivät siis minulle tulleet kettuilemaan mutta varmistivat että minä tiedän mistä nyt nauravat.
Jostain silloin luin että parasta olisi jos vaan antaisi mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mietin pitkään että miten se onnistuisi mutta yhdellä välitunnilla vaan päätin että minä laitan vaikka sormet korviin etten kuule mitä nuo kiusaajat minusta supattavat. Seuraavalla tunnilla sitten sen sijaan että olisin kuunnellut mitä minusta v****iltiin niin hyräilin vaan itsekseni. Juu, ihan varmaan siitä ruvettiin supisemaan vielä lisää mutta minähän en sitä tiedä koska en kuunnellut. Viikko tätä ja kun kiusaajat huomasivat että en kiinnitä heihin huomiota enkä halua tietää mistä he minua arvostelivat niin jo loppui kiusaaminen jota kesti 2,5 vuotta.
Vaan eipä olisi tämä onnistunut ellei minulla olisi ollut kahta "hylkiö"ystävää eli tyttöä jotka eivät hekään olleet suosittuja.
KYllä vahvempikin itsetunto murenee, jos joutuu jatkuvan sinnikkään kiusaamisen kohteeksi. Ei siinä paljon kasvatuksesta ole apua.