Lue keskustelun säännöt.
Masentaako ketään muita tälläinen?
24.11.2008 |
Olen säästänyt ja säästänyt kerännyt pienen summan, noin puolet, pikkuisen uuden auton hankintahinnasta toisen puolen otan pankista lainaa.
Tänään kävin hakemassa uuden auton, nyt se kiiltelee uutuuttaan autokatoksessa. Säästötilillä on 500€, käyttötilillä 200€ ja kuolemanvaratilillä arkkurahat, palkkapäivä on perjantaina eli ei nyt ihan nälkään kuolla. Mutta, mutta jos nyt hajoaa pyykkikone menee taas kaikki rahat. Tuntuu, että aina saa aloittaa alusta.
Ihanaa tämä pienipalkkaisen yh:n elämä.
Kommentit (10)
miksi surra tulevaa? onko se pyykkikone nyt sit osoittanut laukeamisen merkkejä? Jos ei niin miksi pilata moisella ajatuksella monta päivää? Ja onhan sulla rahaa ja perjantaina lisää tulossa!
Ymmärrän että huolettaa kun kaiken joutuu itse kustantamaan mutta älä huolehdi liikaa etukäteen, jos se pyykkikone ei laukeakaan niin olet murehtinut turhaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oot unelmoinu jostain ihanasta ja tulevasta eli autosta ja nyt ku se nököttää siellä autokatoksessa niin ei olekaan sitä kohdetta mistä unelmoida ja mitä vartensäästää?!
Elä nyt ainaki muutama kuukausi huolettomana, sen mitä autolainalta pystyt ja keksi siinä ajassa taas uus säästökohde! =)
Ite täällä puoliks kateellisena ku oon niin huono säästämään ;)
minulle käy usein niin että kun saan ostettua kauan ja tarkasti harkitun vähänkin kalliimman ostoksen, masentaa. Kyseessä voi olla vaikka seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi hankittu parempi talvitakki niin masennun rahan kulutuksestani.
En tiedä mistä johtuu, lapsuuden kodissani olen tottunut niukkuuteen ja säästäväisyyteen, avioliiton aikanani totuin kuluttamaan kuten ex-mieheni, kaikki mitä tuli oli heti kulutettava, muuten ei maailman talous pysy pystyssä tuntuu ex-mieheni motto olevan.
ap
on kyllä kotivakuutus, auttaako se kun masentaa?
ap
Kotona opetettiin nuukuuteen ja että rahanmeno on pahasta, rahan säästäminen on tärkeintä. Usein tulee ahdistava olo, voi sanoa masentava, syyllinen olo, kun ostaa itselleen jotain uutta ja ihanaa, tarpeellista. Tuhlari en ole, se karmiikin, kun paha olo tulee siitä, jos jotainkin hyvää itselleen hankkii. Tsemppiä, toivon, että masennus menee pian ohi! Onnea uudesta autosta!
En masennu, jos käytän rahaa lapsiin tai muiden iloksi, mutta jossain alitajunnassa tuntuu olevan, että en olisi ollut sen arvoinen itse. Sinullakin samaa, en tiedä..? Vaikkei tämä ehkä autakaan, niin o l e t uuden auton arvoinen, ja olet sisukas, kun olet pystynyt säästämään tarvittavan summan! Eikä se pesukone nyt laukea, enää muutama päivä perjantaihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko vaan huviksesi, että kyllä sun on joskus aina jotain itsellesi ostettava. Ei niin voi elää, ettei ikinä mitään hanki. Olet autoakin varten säästänyt niin hienosti, että olet todellakin autosi ansainnut. Ja ihan hyvin sulla on vielä talous tasapainossa, kun rahaa on vähän jälelläkin. Eikä se pesukone nyt just tässä kuussa hajoa. Muutaman kuukauden päästä olet ehkä taas jo säästänyt pikkuisen enemmän säästötilille, ja sitten pesukoneen hajoaminenkaan ei taas enää ole katastrofi.
lapselle voin ostaa surutta 50€ vaatteen, omaa 30e vaatetta harkitsen pitkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ymmärrät pitää vararahastoa yllättävien menojen varalta.
Maailmassa on kuitenkin hirvittävä määrä yllättäviä asioita, joita et osaa edes ajatella.
Eli, hyvä kun pidät vararahastoa, mutta kaikkeen tulevaan ei voi varautua.
Koita edelleen säästää vararahastoa, äläkä päästä tiliä nollille, se on se minkä voi tehdä.
On "normaalia", että ison hankinnan yhteydessä koittaa minimoida lainanoton määrän, jolloin hetkeksi tilit menevät lähelle nollaa.
Mikäli ei ole suoranaista pelkoa esim. pesukloneen hajoamisesta, niin turhaan murehdit. Keväällä on vararahastossakin enemmän säästössä.
mä olin opiskeleva yh ja asuin vuokralla pikku talossa, jossa pyykit pesin pulsaattorikoneella, kun ensin olin muuripadassa lämmittänyt veden ja kantanut ne sisään ämpäreillä. Vedet myös kannoin sisälle ja ulos. Rahaa oli aina nuukanlaisesti. Keskustaan oli 6 km ja kerran tunnissa kulkevalla bussilla se kuljettiin, takaisinpäin kävelin ja työnsin lasta ja kasseja rattaissa. Onneksi vuokraemäntä antoi pitää tontilla kasvimaata. Keväällä kun opintolaina ja juurekset alkoi loppua, nuukailin ja söin päiväkausia pelkkää kaurapuuroa, että sain lapselleni parempaa ruokaa. Kesällä piti tulla aina etelä-Suomeen kesätöihin ja mummoni hoiti lasta. Joukkoomme kuului lisäksi kissa, joka kerran tuli pihallemme ja päätti jäädä taloksi. Olisin ollut ikionnellinen vaikka vanhasta Ladasta.....
Eihän sulla ole hätiä mitiä. Iloitse hankinnastasi. Käy ajelulla. Osta munkkikahvit huoltsikalta uuden auton kunniaksi ja suunnittele seuraavaa säästötavoitetta.
Meillä ei ole edes uutta autoa eikä kuolemanvaratiliä, mutta onneksi kaksi aikuista, joten arki on helpompaa.
Tsemppiä!
PS: toivotaan ettei kummaltakaan meistä hajoa pyykki- (tai mikään muukaan) kone;-)