^^ SYYSSISSIT vko 10 ma-ke ^^

kun taallakin on vahan popporoinen olo huonosti nukutun yon jalkeen, eika uni tulis vaikka voisin paikkareita nukkua!

Wiiwilla oli kivat kisusilmat: Kaylight tietty kissaihmisena halusi tuollaiset kauniit lapselleenkin...

Ja wiiwin tukkatyyli oli aikas samanlainen meidan Allin kanssa; tiukka siili joka puolella ja paalaella sellanen kiva mohikaani: ennen sekin oli pystyssa, mutta nyt on jo niin pitka etta laskeutuu sellaselle 70-luvun banaanille, hih. Allilla on lisaks toisella korvallisella viela vauvatukkaa piiitka tupsu (piilottelen sita korvan taakse).



Jotain muutakin piti jorista, mutta aivot on aivan jaassa. ei mahda mittaa...

voikaa hyvin -levinia ja Alli 10.9.-

Täällä ollaan taas ainakin toistaiseksi päästy sairasteluista ja kaikki terveenä.



Hmm.. Ymmärsinkö oikein? Haikarapolskalla synntärit?? Jos näin, niin onnea!



Mä olen jotenkin " mökkeitynyt" taas tänne kotiin.. Ei vaan viitsi lähteä kyläilemään. Hyvä puoli siinä on, että tulee kotona tehtyä kaikenlaista. Mm. tänään leivoin mansikkapiirakan ja patonkia, on lasten mukava tulla koulusta kotiin.. =)



Ja nyt päiväkahville, Miko nukkuu vaunuissaan ulkona..

..taas ;)



Piiu, mä voisin kans tulla piipahtaa teillä ;D (nim. en ole leiponut aikoihin mitään)



Uma, pahoittelut tutun kuolemasta.



Apinaemo, taidat olla käsityö ihmisiä?!



Peikkoäet, kiva kuulla että hyvin meni!



Mun piti tänään mennä personal trainerille Elixiaan, mut ylläri, et mies oli unohtanut sen ja lupautunut töihin! *voi kilin..* Torstaina nyt kuitenkin pääsen aloittelemaan Totalilla - Kiva aloitella omaa harrastusta! Menni tosin on usein protestoinut mun poissaoloihin, joten saa nähä kuin mamman harrastelun käy. Eilenkin oltiin suksia Minjalle ostamassa, niin Menni oli lähes koko ajan itkenyt :( Nooh, ajan kanssa menee ohite..



Menni on parhaillaan päikkäreillä ja mun pitäis kai kohdistaa aikani siivoukseen. Marsut ihan ykkösenä tänään, saavat puhtaan häkin ja pesut, kynsien leikkauksineen.



Laitan kuvan Minjan uudistuneesta huoneesta - Lauantaina toteutin sitä kauan haaveilemaani maalausta, joten tässä tulos: http://www.aijaa.com/v.php?i=1700878.jpg



Uudet verhot ja päiväpeitto on vielä tulossa, väritykseltään huone tulee olemaan tuota vihreää ja pinkkiä.



Nyt moi :)

Lähtikin vähän turhan äkkiä, noin nopea ei ollut tarkoitus olla.

Osanottoni sekä Umalle että Kaylightille.

Kyllä se eläimen kuolema surettaa ihan yhtä lailla, joskus on tehty jotain tutkimusta että tietylla tapaa jopa enemmän, eläinten rakkaus on niin pyyteetöntä.

Ihania kuvia taas ja Minjalle on tulossa ihana huone! Tule Dumle tännekin maalaamaan =) Ja Piiu leipomaan!

Mäkin tunnen itseni mummoksi. Tästä taudista johtuen vain tosin. Haikarapolska saa mut kyllä aina nauramaan noilla kommenteillaan =)

Kiva kuulla että Asmon leikkaus on mennyt hyvin! Tulehan peikkoäet kertoilemaan tarkemmin kun ehdit! Ja tsemiä sinne sairastupaan.

Tämä mamma kaatuu nyt sohvalle ennenkuin Luksu herää. Piti noita hääjuttuja vähän järkkäillä ensin ja nyt lepoa!



Colis ja Luka

Ikäviä kuolemantapauksia. Voimia ja aurinkoa lähettelen.



ja peikkoäetin pikkuiselle nopeaa paranemista...



jatkan myöhemmin

Mulla näyttää menevän niin, että toisina päivinä ehdin täällä palloilemaan turhankin usein ja sitten taas välillä en ollenkaan :D!



Pakko kommnetoida tuota Minjan huonetta. Hyvää tötä olet Dumle saanut aikaseksi, tuo vihreä väri seinässä kyllä miellyttää silmää, etenkin näin kevättä odotellessa (ja muutenkin). Tiedätkö, että meiltä löytyy keskimmäisen huoneesta juuri tuota samaa vihreää, toinen pääväri on sininen. Sitten tuo lamppu, se löytyy esikoisen 14v. huoneesta valkoisena ja keskimmäisen huoneesta mustana :). Esikoisen huone on väritykseltään punainen ja valkoinen. Jotenkin samaa sisutusmakua näyttää meillä olevan, heh. Olivian huoneesta tulee vaaleanpuna-valkoinen, yllätys yllätys :D. Vielä viimeisen kerran mamma pääsee toteuttamaan prinsessa unelmia, kunnes neiti imoittaa mitä oikeesti tahtoo ;).



Piiu, mulla on synttärit vasta vuoden lopussa, onneksi :). Ehtii

totuttautumaan siihen ajatukseen, että siirrytään sitten seuraavaksi toiselle kymmenluvulle :/...kai mulla jotakin kriisiä jo pukkaa, kun muija (siis minä) on ihan romuna jo nyt :) .Mutta kunnon bileet järjestetään, siihen mennessä mä olen varmasti jo ihan uudestisyntynyt.



Coliksella häät ja häämatka lähestyy ! Kerrohan kaikki ihanat yksityiskohdat meillekin. Millainen puku, teema, sormukset jne jne...Mun sisko menee myös naimisiin, tosin vasta alkusyksystä. Ostin jo häälahjankin innostuksesta :D. Tuleeko Lukalle pikku miehen puku, smokki?frakki?



Jaahas, nyt neiti heräsikin taas, joten heipat

Kuolemantapauksia ollut.VOIMIA suruun*halaus*



Peikkoäetin kuulumisia minäkin olen käynyt täällä kurkkimassa ja pe (toivot.oli pe)olitte kovasti ajatuksissa.Pikaista tervehtymistä sinne teille!

ja toki muillekkin sairastelijoille!



Apinaemo ja uma minäkin olen päättänyt ainakin kovasti yrittää että meillä alettais kans nukkuu hyvin pian täydet unet.Mutta jatkan tästä vaikka huomenna.



Tulen siis huomenna paremmalla ajalla.

Illan jatkoja kaikille=)



ainiin Minjan huoneesta tulee viihtyisä:)



Niin ja Allin tukka tyyli ihastutti ja ne Ripset!

Wiiwillä myös hyvin hauska tukka,söpö tyttö ja kiva kun tuli kaylight laittaa kuulumisia.

Huonosti nukuttu yö taas takana. Esikoinen ja Tomas valvotti molemmat.



Mitä kuuluu kirahviina, kewa ja jellonamami?



Kivoja kuvia oli paljon vauvoista. Kooltaan Miko muistuttaa meidän Tomasta.



Ihanaa kun kesä on kohta täällä! Pari hassua kuukautta. Tosin, nyt kun lunta vihdoin tuli, ei toivoisi heti kevään alkavan.



Osanotto suruun, Uma ja Kaylight.



En yhtään muista mitä piti kirjotella..



Täällä kaikki hyvin edelleen. Ensi viikolla 5kk neuvola, sunnuntaina poika tulee 5kk. Voisin siis alotella kiinteitä mutta mutta. Katsotaan nyt vielä. Maidolla kasvaa niin tosi hyvin niin ei ole kiirus. Tarkkaavainen ja hymyilevä tapaus tämä meidän viimeinen, ainakin toistaiseksi ü, on. Koitan nauttia tästä vauva ajasta niin paljon kun voin ettei vauvakuume kasvaisi, vaan kasvaahan se.. Ü



Kysymys, kuinka paljon teidän miehet, jotka on ns. normaalissa päivätyössä, hoitaa vauvoja öisin? Hoitaako ollenkaan lapsia (jos muita kun vauva) vai kuinka?

Meillä yöhoidot on mun heiniä. Ja ihan ok on, kunhan vain luin joidenkin toisten pinoa ja huomasin että siellä joku kertoi miehensä hoitavan yöt puoliksi.. Ü

Että tällästä.



Palataan!

Fiia ja pikku-T

Miehen osallistumisesta:

yösyötöt on pääasiassa mun heiniä. Joskus jos Peppiä on vaikea yöllä saada nukahtamaan uudestaan niin mies menee sitä keikuttamaan vaunuihin olkkariin. Esikoisen ja kakkosen ollessa vauvoja mies syötti öisin kyllä aika useasti, sanotaan että hoiti 3 yötä viikosta. Nyt mä tän kolmannen kohdalla sanoin että pyydän sitten jos tuntuu etten jaksa mutta ei vaan ole tullut sellaista väsymystä vielä. Mies kyllä öisin hoitaa vanhemmat lapset jos heille jotain tulee. Esikoisesta ei kuulu öisin koskaan pihaustakaan, olisko se kerran nähnyt puolen vuoden aikana painajaista niin että tuli meidän viereen. Kakkonen taas huutelee harva se yö jotain, nukkuu heräämättä ehkä 4 yötä viikosta.



Peppi nukkui viime yön muuten heräämättä :) klo 21.50-07.20, arvatkaa oliko tämä äiti aamulla yllättynyt. Muuten meillä on taas nuhaa neidillä. Just eilen käytiin edellisen korvatulehduksen kontrollikäynnillä ja siitä olivat parantuneet mutta nyt taas uudestaan vähän sumeat, nuhasta johtuen. Nasolintippoja laitetaan nyt säännöllisesti että räkä pysyisi juoksevana ja tulis kunnolla ulos. Panadolia annoin myös eilen kahteen otteeseen ettei pienellä olis tylsä olo. Muutoin on normaali itsensä, sätkii ja potkii jatkuvasti.



Hyppykiikusta oli puhetta, meillä on parhaillaan aivan hitti. Tuosta varvistamisesta sen verran että meille on ohjeeksi annettu että se hyppykiikku pitää olla tosi alhaalla, siis niin että lapsi saa jalan kokonaan kunnolla maahan ja vielä niin että polvet jää vähän koukkuun.



Mutta nyt tämä äiti menee suihkuun kun mies lupasi viedä mut lounaalle ennen kuin isommat pääsevät kerhoistaan.



minttupipsa ja peppi

..eli flunssa taitaa iskeä. Mennikin on pikkasen ollut tukkoinen ja Minja sanoi illalla että kurkku on kipeä.



Yöelämästä :) Meillä minä hoidan ihan suosiolla yöt - Tosin meillä yöt nukutaan ;D Menni on vaatinut yöllä palveluita vain flunssa-aikaan, kun piti räkää imeä ja silloin mies on noussut hoitamaan niitä. Minjakin kyllä isona tyttönä nukkuu yöt.. Jos olis vaativampia öitä, että täytyis nousta tutittamaan jne. niin uskon että silti minä tekisin sen. Mies vaan on sellanen ettei ensinnäkään herää mihinkään ja ei jaksais päivällä, jos joutuis valvomaan :P Eli sellainen mies hah. Minä kestän paljon paremmin univajetta.



Mennillä on muuten tissitainnutus jäänyt pois - Eli ei tarvita tissiä nukutukseen. Nyt nukahtaa itsekseen sänkyynsä ja päikkäreille vaan laitan vaunuihin tai hyssyttelen ensin sylissä unten rajamaille, joskus tutilla avustetaan. Helpottaa kummasti noita iltoja kun ei tarvii itse mennä samoihin aikoihin sänkyyn ja aloittaa sitä tissitystä. Ja yöt edelleen nukutaan, ei syödä. Aamut sit alkaakin jo 6-7.



Iltapuuroa ollaan harjoitettu parina iltana ja ihan hyvin maistuu, pieniä annoksia oon vielä antanut. Lihasose ei eilen kelvannut, katsotaan mikä on tuomio tänään :) Porkkana on pannassa, kun siitä tais tulla sitä ihottumaa Mennille!



Pää lyö hiukka tyhjää tänään tai oisko räkää täynnä :D Taidan keitellä bataatti-sosetta vielä kun Menni nukkuu, vetänyt jo 2 tuntia " aamupäiväunia" .



Toivottavasti muuallakin on näin aurinkoista kuin täällä!

Kirjoitin lähinnä Asmoa ajatellen tarinan tästä sairaalareissusta. Saa sitten pieni isonan lukea mitä äidillä pyörii mielessä.



Asmon sairaalamatka nro 2



Menimme sairaalaan perjantaina. Vaikeusastetta lisäsi hiukan se että keskimmäinen oli vielä torstaina kovassa kuumeessa. Onneksi hän toipui melko lailla perjantaiksi ja pärjäsi hyvin mumminsa kanssa. Kun perjantaina olimme aamupalalla, sairaalasta soitettiin, että onkos Asmo tulossa. Hänellä olisi aika klo 9. Kello oli silloin puoli yhdeksän. Sairaalan tiedostoissa oli kaksi erilaista aikaa toimenpiteelle. Aika johon me tähtäsimme, oli kuitenkin oikea aika. Onneksi!



Perjantain kului suurilta osin odotellessa. Odotimme toimenpidettä ja sitten lasta heräämöstä. Sairaalassa näköjään kuuluu odotella. Vanhemmat huokailevat ja odottavat loputtomasti lääkäreitä, tai labratuloksia. Kun saimme Asmon pois heräämöstä, hän oli lähes heti hilpeä oma itsensä. Olimme aluksi huoneessa neljän muun eri ikäisen lapsen kanssa. Lauantaina meidät siirrettiin kahden hengen huoneeseen. Toinen huonetoverimme ilmeisesti asui sairaalassa. Olimme sairaalassa aina maanantaihin asti. Maanantaina tapasimme hoitavan lääkärin, jonka mielestä toimenpide sujui kuten pitikin; kuume nousi ja patti on tulehtunut. Tapaamme taas huhtikuussa ja todennäköisesti seuraava skleroterapia on toukokuussa. Hoitava lääkäri antoi myös luvan tulla kotiin. Olimme sairaalassa hassun ajan. Maanantain jälkeen poikanen vasta kunnolla sairastui. Korkean kuumeen kanssa on hankala olla. Sairaalassa lämpö oli vain lievää ja poika oli helppohoitoinen ja hurmaavan hyvällä tuulella, nyt on aivan toisin. Niskan patti on nyt kuin keitetty kananmuna; kova, kuumottava ja kipeä. Poikasta on hankala nostaa, koska monet liikkeet sattuvat pattiin. Samoin syöminen oikeasta rinnasta on hankalaa koska hän ei voi olla sylissäni vasemmalla kyljellään eikä myöskään maata sängyllä. Mutta kuitenkin kaikki on meillä kovin hyvin.



Sitten äidin mielen liikkeet tämän kaiken keskellä; Olen järkyttynyt sairaalan ahtaudesta. Joka paikassa on liikaa tavaraa ja potilaita. Hoitajilta menee valtavasti aikaa pujotteluun, kun he yrittävät saada tarvittavia tavaroita potilaiden lähelle. Nukuimme yöt toimenpidehuoneessa johon oli varastoitu ainakin viisi sänkyä ja paljon muuta tavaraa. Huoneen ovessa luki lappu; toimenpidehuone ei ole varasto. Kuulemma siinä huoneessa ihan oikeasti tehdään pieniä kirurgisia toimenpiteitä. Huoneen tyhjentämiseen ja työkuntoon saattamiseen menee kuulemma ainakin 15 min joka päivä. Sitten sydämeni on täynnä toisia potilaita ja heidän vanhempiaan joita tapasimme! On aivan uskomatonta, miten ihminen venyy kun venytetään. On uskomatonta, miten onnekas olen kun lapsellani on vain lymfangioma ja kotona on vielä lisää kaksi tervettä lasta! Itseäni järkytti ensimmäinen yömme sairaalassa. Nukuttelin poikasen vaunuihin sänkyni vierelle. Joka kerta kun olin nukahtamassa, havahduin samaan kauhuun; hengittääkö poika. Rauhoituin vasta kun sain pojan viereeni nukkumaan. Ilmeisesti sairaalan äänet ja koko maailma aktivoi minun pääni sisältä Asmon syntymän jälkeiset kauhun hetket. Eikä järjen ääni pysty näitä asioita silottelemaan.



Nyt poikanen nukkuu vaunuissa sisällä. Toivottavasti uni on parantavaa. Kuulumisiin. En nyt kykene kommentoimaan. Voikaa hyvin kaikki.

terv peikkoäet

Peikkoäetille voimia. Hyvä, että toimenpide onnistui. Kyllä saamme olla onnellisia, että lapsemme on terveitä, että mitään vakavampaa ei ole. Pikaista paranemista...



Meillä aurinko paistaa niin komeasti! Toi hanki ottaa vaan niin pirusti silmiin, että arskat saa olla päässä, kun pihalla liikkuu.



Miehen tekemisistä oli jotain. Meillä mies on päivätöissä ja kotiutuu siinä klo 15 tienoilla. On todella palljon aina esikoisen kanssa niin minä olen sitten eetun kanssa. Tosin tällä viikolla mies on koko viikon ylitöissä. 6 menee aamulla ja maanantainakin kotiutui sitten puoli 7 jälkeen illalla. klo 20 meni harkkoihin ja 21.30 kotiutui. Sitten suihkuun ja nukkuun ja aamulla töihin. Mutta aina sitten kun on kotona, niin on kyllä neidin kanssa todella paljon. Yöt hoidan aina minä. No, eetu nyt kyllä nukkuu yönsä, että mitään ei ole sen osalta, mutta mitä joskus nti sitten näkee pahaa unta. Neidin aikana minä hoidin viikolla yöt ja mies viikonloppuna, niin minä sain nukkua. Viikolla taas minä annoin miehen nukkua, että jaksoi aamulla mennä tienaamaan leipää pöytään.



Vein tänään kelalle paperin, että saisin neidistä kotihoidontukea vanhempainrahakaudelta. No, enpä saa, kun äraha ei ole minimi, mutta saan hoitolisää... Edes muutama ropo lisää tiliin...raha ei ole pahitteeksi.



Minä nyt sitten aloitan sen opiskelun. 1,5v kestää. Saa nähdä kuinka ämmän käy.



Meille tuli kutsu 5v synttäreille sunnuntaina. Emme ole vuoteen olleet mitenkään isommin yhteydessä. En oikein tiedä mennä vai ei. Suutuin heille vuosi sitten, kun meitä aneltiin heidän 4v synttäreille, että sankarilla ei ole kavereita...meillä olisi ollut sillon toiset synttärit, jotka olivat perheen sisäiset ja olimme sinne saaneet kutsun jo ajat sitten... Minä, kun sitten laitoin meidän neidin synttäreille kutsun menemään spostilla, niin eivät he ilmestyneet paikalle. En sitten heitä kysellyt sen paremmin, mutta sieltä tuli sitten viesti, että sori, en muistanut, että tulemme sitten myöhemmin. Eipä ole näkynyt. Olen siitä pikkusen kyllä käärmeisäni vieläkin, kun meillä nti kuitenkin sitä poikaa odotti. Nyt en sitten tiedä, että mitä tehdä. Mennäkkö vai ei. Neiti ei ole vuoteen siis leikkinyt tämän pojan kanssa. Kertokaapa mielipiteenne...



Mutta nyt pitää mennä pesemään herran pylly ja sitten mennä tankkaamaan auto. Lupasimme mennä tänään mummulaan syömään, niin sitten sitten tankin jälkeen...



Aurinkoista päivää myös teille joilla ei aurinko taivaalta paista...



vm78 ja eetu 0809

Todella mukava kuulla teistä peikkoäet! Voimia! Voin vain kuvitella kuinka raskasta aikaa teillä on ollut siellä sairaalassa.



Meillä oli neuvola tänään. Kasvu tasaista. Painoa 9.7 kg ja pituutta 72 cm. Ei siis mitään kummempia, totesi Mikon touhukkaaksi ja energiseksi kaveriksi.



Isän osallistumisesta vauvan hoitoon yöllä.. Pyrin hoitamaan sen yhden syötön, joka meillä on, ainakin viikolla. Viikonloppusin myös mies tekee sen toisinaan. Korvatulehduksen aikaan heräilimme kumpikin, kun poika oli kovin itkuinen. Miko siis nukahtaa klo 21, syö klo 03 ja nukkuu kahdeksaan asti. Joskus jättää koko syönnin väliin.



Nyt taas poistun. Aurinkoista päivää!!

Saa nähdä kauanko herra vielä viihtyy unillaan ennenkuin tappava nälkä herättää =).

Kiitos peikkoäet tekstistäsi! Sulla on sellainen tapa kirjoittaa että lukija siirtyy itse sinne paikanpäälle kokemaan ne asiat. Ihana kuulla että leikkaus meni hyvin. Toivotaan että pienet parantuvat pian kuumeestaan!

Haikarapolska kyseli häistä. Teema on että ei ole mitään teemaa!! Mikä muuten on mun mielestäni aivan ihana ja helpottava päätös!! Ei siis tiettyä väriä, hääkarkkeja, riisiä tai muitakaan perinteisiä häähössötyksiä! Mä kun menen toista kertaa jo ja silloin aikoinani hössötettiin ihan riittämiin. Nyt tulee meidän näköinen tilaisuus. Eli Temppeliaukion kirkossa vihkiminen ja syömiset ja jotain simppeliä ohjelmaa Bottalla. Sormus on IHANA!! Sellainen rivisormuksen tapainen, mutta ne kivet ovat kumminkin sen sormuksen keskellä, omassa osiossaan. Tosi kaunis on kyllä ja mä tietysti mallaan sitä jatkuvasti, heh! Onneksi sitä pitää pienentää niin en voi vahingossakaan jättää sormeen =). Ja puku tulee olemaan vanharoosa, lyhyt kotelomekko, jonka päälle tulee valkoisesta pitsistä samanlainen n. 5 cm pidempi pitsimekko. Ja kirkkoon ja juhlien aluksi sitten vielä siitä roosasta (ei missään tapauksessa vaaleanpunainen) silkistä erillinen pitkä helma ja pieni laahus, joku merenneitomallinen kai, jonka riisun sitten illalla pois. Se helma on siis sitten erillisessä alushameessa kiinni. Ihanaa kun kaveri on vaatesuunnittelija niin saan juur sellaisen puvun kuin tahdon! Ja lisäksi viel sellaisen jolle on käyttöä myöhemminkin. Pukua ei tietenkään voida tehdä vielä kun mä olen paksu. Hehhee, mitat olen suostunut antamaan sitten huhtikuun lopulla vasta =).

Me ei haluta mitään perinteisiä leikkejä tai muuta vastaavaa. Mietittiin jos karaokea olisi siellä.. Heh, voitais sit esittää Armia ja Dannya.. =). Jos jollain muuten on jotain ohjelma ideoita jotka ei ole mitään perinteisiä tuttujuttuja tai tuoli leikkejä niin kertokaa ihmeessa! Niin ja kuulostaako tuo karaoke teidän mielestä ihan pässiltä?

Jos Luka kävelee niin aion kävellä Lukan kanssa sitten alttarille. Iskä on mut kerran jo saattanut, joten se ei tunnu enää asialliselta, mutta olisi ihanaa jos oma poika saattaisi.. Heh, mies totesi tosin että se on epistä, hän pyytää sit Luksua bestmaniksi.

No joo, kävelyyn on vielä matkaa! Mutta mä olen ite kävellyt 7 kk iässä jo ilman tukea. Jos poitsu vaikka tulisi muhun..

Seisominen on kyllä nyt se JUTTU! Saako tuon ikäistä muuten edes seisottaa?? Kun Luka ei muuta tekiskään kun seisoisi tuolia vasten tai pöytää tai käsillä tuettuna.. Hyvin tuntuvat kyllä jalat olevan maassa ilman isompia varvisteluja. Tällä menolla meillä seistään yksinään ennenkuin liikutaan kunnolla!

Joku kyseli noista yöheräilyistä, mä meillä herään jos tarvitsee. Hyvin harvoin onneksi nykyään. Viime yönä Luka tosin herätti kolmen aikaan. Oli kääntynyt mahalleen ja repi onnellisena lakanaa patjan alta. Olis kovasti tahtonut seurustella, mutta paha äiti tunki tutin suuhun, peiton päälle ja kätensä pinnasängyn välistä ja piti kiinni käsivarresta niin ettei Luksu päässyt kääntymään =). Noin minuutin päästä herra jatkoi uniaan. Taisi eilisen vauvauinnin parimetriset sukellukset innostaa vielä yölläkin. Herra siis sukelsi ihan yksinään jo metrin matkaa. Hehhee, olisitte nähneet miehen ilmeen ekalla sukelluksella. Pelkäsi siis etten mä saa Luksua kiinni ja se menee kuin kivi pohjaan.

No, mutta nyt tuli taas kamalan pitkä romaani!



Colis ja Luka

Täällä taas päivä nautittu ulkoilmasta ja lumesta. Sen verran harvinaista herkkua...



Kiva lukea peikkoäetin tarina, siinä oli paljon tunnetta mukana. Tärkeintä että kaikki on mennyt hyvin. Voimia toipilaan hoitoon!



Dumle, ihana huone tulossa Minjalle. Minä tosiaan tykkään tehdä käsillä ja nyt iski maalausvimma, vaikka aika on kortilla. Aloittelin yhden senkin uudelleenmaalausta eilen myös... Ehkä sitten joskus on aikaa tehdä vaikka mitä.



Nyt iltahommiin. Hyvää yötä!



apinaemo ja oona 0709



kewa, huhuu! jellonamami, huhuu!!!

Hitsi kun on nykyään niin laiskumus tai jotakin ettei saa aikaiseksi kirjoittaa,lukemmassa käyn edelleen päivittäin niinkuin tässä on jo yli vuoden aikana tavaksi tullut.



Peikkoäetin sairaskertomus oli " käsinkosketeltava" ihanasti toit meille sen tunnelman miten koit tuon raskaan viikonlopun.Mieheni kanssa juuri teistä keskusteltiin ja molemmat todella toivovat teidän perheelle kaikkea hyvää ja ennenkaikkea pikkuiselle Asmolle halauksia onneksi hän on niin pieni ettei tästä jää hänelle mitään muistikuvia.



Miehen osallistumisesta öiden osalta oli puhetta.Se mitä mies on päässyt töissä käymään Aadan syntymän jälkeen on hoitanut yöt jos olen ollut unen tarpeessa.Nyt sitten kun kotona ollaan molemmat niin hoidetaan melkein puoliksi ihan sen mukaan miten miehen selkä kestää.

Haikarapolska kyseli perheen kuulumisia,kiitos:)Tytöt on terveitä mutta miehellä nyt ilmeisesti parasiitti (=alkueläin)mutta asiavarmistuu kokonaan ke kun myös lääkäri on perehtynyt labratuloksiin,tänään sen kertoi sh.Magneetti kuvaus oli myös tänään ja 17pvä sitten tuomio siitä.Vähän jänskätti meitä ja röntgenhoitajia kun v-79 on sattunut metsästyksessä miehelle ampumaonnettomuus jossa jäi lähes sata haulia käsivarteen,jos nämä haulit ovat muutakuin lyijyä niin on VAARALLISTA mennä magneettikuviin sillä ne lähtevät liikkeelle.Mies yritti tänään selvittää asiaa sairaalasta jossa häntä silloin hoidettiin mutta tästä ei ollut mitään tietoa eli ainoastaan sillä pohjalla meni kuviin että siihen aikaan ne haulikon luodit oli " aina" lyijyä.Hoitajat kyseli koko ajan että onko tuntemuksia ja heitä jänskätti kovasti,mies otti lungimmin mutta kyllä täytyy TOD.toivoa että lyijyä olivat.



Unikoulusta oli juttua.Me saadaan 2kk päästä taas koko talokäyttöön ja tilaa paljon enemmän ja kun Aatuskaisella on oma huone niin sitten harjoitellaan ihan urakalla nukahtamista ja yön yli nukkumista!

Tänään ollut esim.taas sellainen pvä kun päikkäreitä on nukkunut yhteensä 2h ja senkin monessa erässä ja nukahtaminen on vaikeeta kun on yli väsynyt enkä tiedä mikä vaivaa.Ei tunnu hampaat,on syönyt (aina ei oikein kyllä maistuis muut ku hed.soseet)mutta tänään ihan hyvin,sylissä on paljon niinkuin aina,juteltu ja leikitty ja kierriskelty lattioilla niinkuin aina,niin ja ulkoilin reilun tunnin lenkin ihanassa ilmassa,,,mitä muuta vois yrittää mutta neiti ei vain nuku..Onneksi on vaan iloinen 99% elämästään mutta toki alkaa jossain vaiheessa myös väsypainaa ja sitten taas pukemaan ja ulos ja hetkenpäästä luulee taas olevansa pirteä ja eikun riisumaan..AAARGH.onneksi on mies apuna mutta kyllä tää oudolta tuntuu kun aiemmat lapset on viimeistään 1/2 vuotiaana nukkunut 3-5h päivällä ja n.11h yöllä,putkeen.Nyt siis on totuttelemista tähän tyyperöön..No kunpa tuo nyt menis pian ohi kun alkaa olee aika väsy kun mulla on edelleenkin se nukahtamis ongelma joten yöllä sitä valvotaan mutta jos mies hoitaa otan nukahtamislääkkeen jolloin nukun ja välillä onneksi myös päivällä mutta nyt viime aikoina on taas miehen selkä oireillut pahasti.

Joo että näin.



Oi kuinka sieluni silmin näen luksuttimen saattelemassa isukin ja äipän avioliiton satamaan:))Karaoke ei kuullosta musta yhtään pahalta.mäkin olen harkinnut sitä meidän bileisiin se kun on oikeastaan melkeinpä mun yksi harrastus joka tosin on nyt jäänyt " aikalailla" taka-alle.

Kivalta kuullosti se sinun hääpukusi ja että olet saamassa juuri sellaisen kuin halusit ja myös että sormus miellyttää silmää kovasti,näinhän sen pitääkin vielä mummelina olla mieluinen;)



Nyt mies kaipaa seuraa joten nähdään taas..



Aada on huomenna jo 6kk!Mun vauveli;(nyyyyyh